Tapettipaniikki!

Apua! Tommi painostaa mua valitsemaan tapetin tulevaan musa-/vierashuoneeseen! En pysty! En kykene!

Huoneeseen on joka tapauksessa tulossa 50-lukulaisia kalusteita, joten tykkäisin että tapetti jotenkin kuvastaisi samaa aikakautta. Tapettitehdas Pihlgren&Ritolan valikoimasta löytyvä, Lisa Johansson-Papen suunnittelema Poikilo olisi mukavan graafinen ja tämä vihreä sävy sopisi mielestäni hyvin tummahkoon puuhun (jota on siis kalusteissa):

Kuva: www.tapettitehdas.fi

Mutta. Tuleeko meidän huushollista sitten ihan vihreä? Kun keittiössä on jo yksi (limen)vihreä seinä? Ei tää käy sen keittiön seinän kans yhtään yhteen... Tästä tapetista on kyllä myös muita värivaihtoehtoja, mutta Tommi taipui tähän... Argh!

Sama(hkoa), hieman laimeaa sävymaailmaa edustaa niinikään 50-lukulainen Bertel Gardbergin Avain:

Kuva: www.tapettitalo.fi

Oiskohan tämä avain ratkaisu meidän ongelmaan? Emmäätiiä.

No entäs tämä, englantilaisen MissPrintin graafinen paperitapetti :

Kuva: verkkokauppa.seinaruusu.fi

I-H-A-N-A. Mun mielestä tää tapetti olisi jotenkin sopivan rento meille.. Mutta olin vähän suunnitellut vastaavaa värisävyä olohuoneeseen (jota tällä tahdilla päästään remontoimaan JO muutaman vuoden päästä, huoh). Siinä menis sitten olohuoneenkin värityspolitiikka uusiksi. Apua!

Tästä englantilaisesta Sandersonin tapetista tykkäisin minä, mutta Tommi ei lämpene. On tässä ehkä liikaa kuvioita, mutta tämä mahdollistaisi semmoisen haaveen, että pönttiksen voisi maalata kirkkaankeltaiseksi. Vois toimia, vai voisko?

Kuva: verkkokauppa.seinaruusu.fi

Tai sitten neutraali raita, tässä Erik Bruunin (musahuoneeseen sopiva) Johann Sebastian:

Kuva: www.tapettitehdas.fi

No joo. Vähän mälsä.

Tommin ehdotus oli jossain vaiheessa tämä Hypoteesi-niminen, 70-lukua henkivä, mutta 50-luvulla suunniteltu tapetti:

Kuva: www.tapettitalo.fi

Liian kirkas. Liian retro. Ehkä. Pattitilanne. Ei pysty. JOS huone olisi pelkästään vierashuone, niin tapetti voisi olla joku ihanan kukikas hempukka tai tyylikäs ornamentti, mutta kun tarkoituksena on laittaa huoneeseen Tommin vehkeet (ne musisointiin tarkoitetut, toim.huom.) ja cd-levyt sun muut, niin sitten ei vaan kukikkaat käy.

Että tämmöstä paniikkipohdintaa tässä talossa tänä iltana. Ja eilisiltana. Ja sitä edellisenä. Lähdenkin tästä hengittelemään paperipussiin.

Apuva-terkuin Eija

Pohjarempattu huone

No joo. Musa-/vierashuone siitä nyt sitten tulee. Joudutaan taas pyörittelemään olohuoneessa (ja muuallakin) huonekaluja sinne sun tänne, että mahdutaan sekaan, mutta c´est la vie!

Huoneen seinät ovat nyt pohjamaalattu, vain tapettia vailla. Ja siitähän se riemu repesi, kun tajusin, että turhaan annan vanhojen suomalaistapettien valikoiman rajoittaa mielikuvitusta: on sitä osattu muuallakin! Eli nyt on vielä isompi urakka löytää just meille sopiva seinäpaperi, mutta kyllä se sieltä jostain putkahtaa... Katotaanpa vaan, niin päädyn kuitenkin lopulta Ritola&Pihlgrenin tapettiin ja vielä johonkin semmoseen, jota on jo joka kodossa. Mutta erikoisuudentavoitteluhan on ihan hölmöä hommaa, jos jostain tykkää niin sitten tykkää! Ja pönttöuunin väritys riippuu sitten taas tapettivalinnasta. Vielä mä ehdin jossain välissä senkin asian miettimään valmiiksi...

Kattoon laitettiin kuultovahattu kuusipaneeli, jonka voi joskus halutessaan sutaista peittävän valkoiseksi. Samaa matskua on meillä yläkerrassakin, ja jotenkin se puiden syiden näkyminen tuo kivaa vaihtelua kattoon ja sävykin on pehmeämpi kuin jos se olisi kokonaan valkoinen. Tähän ratkaisuun päädyin viime viikolla, kun nukutin Poikasen päiväunilleen ja tuijottelin samalla kattoon :) Lattian värityksessä päädyin taas valkoiseen kaoliinin sävyyn, jota meillä on jo keittiössä. Ajatus hiilenmustasta lattiasta kiehtoi meitä molempia, mutta koska huoneeseen tulevat huonekalut ovat pääosin tummahkoja, niin ajattelin, että vaalea lattia toimii lopulta paremmin. Ja tuohan se kivaa jatkumoa keittiön puolelta katsottuna. Tässä kuvaa "uudesta" huoneesta keittiöön päin.

Ja sitten niin, että pöytä on vähän siivotumman näkönen, kröhöm... Kukkia ja ilmapalloja on tietysti sen vuoksi, että meillä on lopultakin juhlittu!

Eilinen meni todellakin juhliessa (lopultakin) Poikasen täysiä vuosia ja juhlinta jatkui tänäänkin, kun saatiin vielä yhdet kummit kylään. Poikanen on nyt nauttinut täysin rinnoin juhlakaluna olemisesta, kun se muutama viikko sitten jäi sairastamisen vuoksi väliin :) Villi veikkaus muuten on, että Poikasta ei haittaa keskeneräinen ja kalustamaton huone niin kauan kun siellä on runsaasti ilmapalloja ja tilaa hillua!

Että tämmöstä tässä talossa ja näissä huoneissa on touhuttu. Etenee, etenee :) Energistä viikkoa kaikille ja uusille lukijoille ihan tosi lämpimästi tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin!

Terkuin Eija

Ruokailuhuone or not ruokailuhuone?

Siinäpä kysymys purtavaksi.

Kävi nimittäin niin, että kun nyt vihdoin ja viimein aloittelimme ruokailuhuoneen remonttia ja siirsimme huonekaluja pääosin olohuoneen puolelle, niin se saamarin pöytäryhmä näyttäisi sittenkin mahtuvan ihan hyvin olohuoneen takaosaan! AAARRRGGH!

Olohuone on siis kaksiosainen, kun siitä on seinää kaadettu välistä. Täällä (klik!) näkyy ainakin kuva olkkarista, josta pääsee kärrylle huoneen mallista. Alkuperäinen suunnitelma seinää kaadettaessa olikin nimenomaan se, että saadaan ruokailutila ja olohuone yhdistettyä yhdeksi kokonaisuudeksi, kuitenkin niin, että toiminnot ovat omilla puolillaan pitkänmallista huonetta. Aiemmin syksyllä mittailtiin ruokaryhmän mittoja ja Joku (tuskin minä sentään?!?) sai ylös sellaisia lukemia, että todettiin ryhmän olevan liian iso huoneeseen. Joten päätettiin, että nyt remontoitava huone, joka on tähän asti toiminut ruokailuhuoneena, muutetaan remontilla ruokaSALIKSI.

Mutta eikös olisikin järkevämpää pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa, kun se nyt näyttäisikin mahdolliselta? Jäisi nimittäin yksi huone "ylimääräistä" eli sinne voitaisiin tehdä vieras/musahuone (kun se yläkerran musahuone on nyt Poikasen huoneena).

Mutta mutta. Tämä ratkaisu vaikuttaisi siihen, että mun aiemmat tapettimietinnät meneekin ihan uusiksi! APUA!

Remontti on siis jo hyvässä vauhdissa ja pitäisi varmaan tilata tapeteista jo kiirusti näytepaloja. Mutta kun minä olen ystäväpiirissä tunnettu jahkailija, niin en osaa päättää mitä tehdä... Ruokailuhuone or not? Musahuone? Vierashuone? Blääh.

No mutta, tässä kuvia huoneesta, ennen kuin Tommi siellä aloitteli huhkimaan.

No ja se tapetti, sitten kun johonkin päädyn. Tuleeko joka seinälle vai yhdelle vaan? Huone on aika haastava, kun siellä on kaksi oviaukkoa (keittiöön ja olohuoneeseen) ja kaksi ikkunaa. Kaikki siis eri seinillä. On vaikeaa valita mikä seinä olisi tehosteseinä. Ja tehosteseinätkin on kuulemma jo pois muodista, pitäisi trendin mukaan tapetoida koko huone! Mutta onneksi ei olla ennenkään ratsastettu trendien aallonharjalla, joten saapi edes sen puolesta valita miten itseä huvittaa :) Tommi löysi tämmöistä tapettia parin tapettikerroksen alta:

Tässä kuvassa on kyllä vähän väärä sävy, oikeasti se tapetti oli sellainen savunharmahtava. Mutta ihan huisi kuosi, eller hur? Ihan erilaista mitä olin suunnitellut ruokahuoneeseen, mutta eikös jotain tämäntyyppistä voisi laittaa musa/vierashuoneeseen?

Ruskeankukertavan muovimaton alta löytyi odotetusti suht hyväkuntoinen lautalattia:

Eli vähän hiontaa ja maali pintaan ja se on siinä. Ei aleta purkamaan ja lisäämään eristeitä. Villasukkaa jalkaan vaan :) Mutta minkä värinen maali sitten laitetaan? Keittiössä on valkoinen kaoliinin sävy, mutta mustakin lattia olisi ihana! Puhumattakaan vaaleanpunaisesta... Ai niin, se ei käy. Pöh.

Hirvee kuhina käy mun päässä (toivottavasti siellä ei oo täitä).

Terkuin Eija

P.s. Hirveen mielelläni kuuntelen ideoita :)

Musacorner

Sisustuskauppa meidän kylällä lopetti viime viikolla ja nappasin sieltä matkaani muutaman puulootan hyötykäyttöä varten. Meidän cd-levyt ovat köllötelleet kiltisti puusohvan sisässä näihin päiviin asti, mutta koska puusohva muutti yläkertaan Poikasen huoneeseen, oli tilalle keksittävä joku muu säilytyssysteemi. Haaveilin vastaavista laatikoista jo jokunen vuosi sitten, mutta koska rahaa ei ollut silloin (eikä kyllä nytkään ollut, varsinkaan ilman alennuksia) jäi suunnitelma ajatuksen tasolle. Mutta nyt (kun lootatkin ovat jo menneen talven trendejä), muutama musta ja pari mintunvihreää lootaa saavat säilyttää meidän musaa olohuoneen nurkassa. Joka on btw tällä hetkellä kaaoksen kourissa, mutta siitä myöhemmin *huoh*, Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että seinällä olevat peili ja Sorsakosken albumien kannet sijaitsivat aiemmin yläkerran musahuoneessa (joka on nyt Poikasen huone, siitäkin tuonnempana).

Poikanen järjesteli vasemmalla alhaalla olevan lootan cd-levyt...

Poikasen 2-vuotissyntymäpäivätkin jäi viettämättä, kun ankara norovirus iski päivänsankariin vartti ennen ensimmäisten vieraiden tuloa. Onneksi ei ehditty tartuttaa ketään muuta, oli nimittäin semmoinen tauti että huh huh. Viikkohan siinä meni sairastellessa! Yritetään juhlia uudestaan reilun viikon päästä, ja kahta kauheammin sitten tietysti :)

Pysykääpäs terveinä siellä!

Terkuin Eija

Remppasuunnitelmia part 134

Pakkanen on vissiin päivän sana. Täytyy nauttia nyt tästä edessä näkyvästä maisemasta, kun huomenna se on jo kaukainen muisto... Kuva on siis otettu ikkunan läpi!

Tämä viikko menee enemmän tai vähemmän kotona lusmuillessa, ja suunnitellen Poikasen 2-vuotissyntymäpäiväjuhlia. Kun juhlat on juhlittu, alkaa arki ja se taitaa alkaakin sitten ryminällä. Tommi nimittäin lupasi aloittaa meidän ruokailuhuoneen remontin, ja huoneesta toivottavasti kuoriutuukin rempan myötä sitten ruokaSALI. Hehe. Neliöitä huoneessa on vähän, mutta salin tuntua toivottavasti tuovat sitten tapetti ja muu sisustus. Otin vähän ideakuvia Pinterestistä, näissä kaikissa on jotain kivaa (ja osassa myös jotain hirveää!):

 
   
   


En tiedä, saatteko kiinni ajatuksesta, mutta tarkoituksena olisi tehdä huoneesta talon "hienoin" huone, mutta kuitenkin sellaisella rennolla otteella. Tilaa tällä hetkellä hallitsee ja tilan tyylin määrittelee hyvin pitkälti meidän pöytäryhmä, joka on alkuperältään ranskalainen ja ostettu käytetyn tavaran liikkeestä jokunen vuosi sitten. Tyyliä näkyy tässä vanhassa kuvassa:



Tommin toiveena oli ainoastaan, että tapetti ei saa olla vaaleanpunainen. Tapettiasiaa oon pyöritellyt mielessäni paljon, ja ihania vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka, mutta tuo ruokaryhmä. Huoh. En halua sitä vielä vaihtaa, vaikka toisaalta... No, en mieti nyt sitä. Tässä olisi muutama ihana tapetti Tapettitehdas Ritola&Pihlgrenin sekä Tapettitalon sivustoilta:

  

   



Ai niin. Ei vaaleanpunaista. *huokaus*

  

  

   

Ei ku emmää tiiä. Jatkan pähkäilyä.

*huokaus*

Ja pimeyskin jo ehti laskea tässä välissä, kun piti tehdä ruokaa, nukuttaa Poikanen, pöyhiä pönttistä ja porinmattia, pähkäillä vähän jne. Ei se mitään. Kaunista on.

Huokailuterkuin Eija

P.s. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Bye bye X-mas!

Ihanaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Lunta, pakkasta, pulkkamäkeä, punaisia poskia, pipareita, kinkkua ja looraa jos jonkinmoista, pikkutonttuja, yhdessäoloa, pukki tietysti, rakkaita ihmisiä, ja muutama pakettikin. Vielä vähän fiilistellään, mutta ajatukset suuntaavat jo pikkuhiljaa ensi vuoteen ja jänniä asioita onkin siellä tulossa... Tuumaillaan :)

So bye bye X-mas, hope to see you next year!

Terkuin Eija

P.s. Niin ja kiitos jouluntoivotuksista Aseman laidalle, unohdin toivottaa takaisin! Vaan nytpä etukäteen hyvää uutta vuotta :)

Näin sydämeeni Joulun teen

Tylsä otsikko, mutta sallittakoon se kaiken tämän (positiivisen) hässäkän keskellä. Ei ehdi miettimään raflaavampaa otsikkoa!

Kylläpähän se Joulu syntyy näistä rakkaista ihmisistä, joiden seurassa saamme taas Joulua viettää. Tommin siskon porukka ja äidin poppoo, minun äitini ja veljeni katraineen. Jo toinen Joulu, josta saamme nauttia oman Poikasen riemunkiljahdusten saattelemana! Oi onnea! Kaipauksella muistamme rakasta Matti-Pappaa, joka tammikuussa lensi tähdeksi taivaalle, sekä Aija-Muoria, joka lensi viime viikolla ihan vaan toiselle puolelle maapalloa. Varmasti hyvä reissu, ja tarpeellinen!

Tietysti tarvitaan myös piparitaikinan maistelua, tontun jälkien etsimistä, kynttilöiden valoa, pönttöuunin lämpöä, joulukuusen tuoksua, joululaulujen kuuntelua ja hyräilyä, ulkosaunaan hiippailua ja salaisten pakettien rapinaa.

Ja ne ruoat! Kohta niitä saa :) Oih! Pikkuisen närästää jo valmiiksi, mutta nautitaan, nautitaan!

Rauhaa ja rakkautta ja hyvää Joulua

toivottaa Sointulan väki

Tehdastyöläisenä taas

Epäreilua kun ruotsinkielisille riittää yksi leimasinsetti jouluntoivotukseen...

Jokavuotinen joulukorttitehdas on ollut käynnissä monta päivää. Yksinkertainen kortti, mutta monta työvaihetta. Eikä vähiten sen vuoksi, että eräs pieni nimeltämainitsematon tahmatassu meinaa väkisinkin ottaa osaa askarteluun omalla ronskilla otteellaan. Ei se tietenkään ole huono juttu, mutta... No, rakeinen kuva taas aamuhämärässä. Sori. Jos osaisin, tanssisin lumisadetanssin ja toisin muutenkin valoa näihin synkkiin päiviin, mutta uskokaa mua, te ette halua nähdä mun lumisadetanssia :)

Hattaralandian Jaana paiskasi viikonloppuna haasteella ja osallistun siihen oikein mielelläni. Tässäpä siis SEITSEMÄN JOULUISTA SALAISUUTTANI:

1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

Miten niin uskonko? Ei kai niihin erikseen tarvitse uskoa? Nehän ON. Mää oon vieraillut Joulupukin Pajalla, siellä niitä tonttuja on! Ja pukki kans! Mää oon nähny!

2. Jos vastasit ensimmäiseen kysymykseen kyllä, niin kirjoititko joulupukille?

En vielä. Tänään aiomme Poikasen kanssa kirjoittaa ja huomenna viedään se kirje sitten Aija-muorin kanssa Sirilän tontuille vanhan riihen taakse...

3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?

Kinkku on kunkku! Ilman  sitä en selviä. Enkä selviä myöskään ilman isoveljeni tekemää tulista joulusinappia -omnomnom! Tosin sen sinapin alla söisi vaikka pahvilautasen ja hyvältä maistuisi :)

4. Noloin saamani joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto?

Ei tule kyllä mitään noloa joululahjaa mieleen, mutta lahjojen jakoon liittyvä muisto kylläkin. Tommin pikkuveli (joka on Tommia liki 20 vuotta nuorempi) pitää mua edelleen varmaan vähän tyhmänä, kun kauan aikaa sitten vietimme joulua yhdessä ja tämä pikkuveli esitti tonttua ja jakoi meille lahjat ja ilmeisesti eläydyin vähän liikaa (tai sopivasti, miten sen nyt ottaa) ja olin ihan täysillä mukana tonttujutussa. Pikkuveli oli hämmästellyt jälkikäteen, että meikäläiseen upposi ihan täysillä, kun en tunnistanut häntä sieltä tonttulakin alta ollenkaan. Jep. En vaan tajunnut :)

5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä ja kaapin perälle notkumaan?

No ihan varmasti on. Lapsuudesta on jäänyt mieleen se, kun ala-asteikäisenä toivoin palavasti joulupukilta taikurinlaatikkoa. Kun sen sitten sain lahjaksi, tympäännyin nopeasti kun en jaksanutkaan ruveta opettelemaan temppujen tekoa. Jotenkin kai luulin, että no jos sitä taikasauvaa vähän heilauttaa ja sanoo taikasanan niin ihmeitä tapahtuu. Ei tapahtunut. Kallis taikurinlaatikko lojui sitten vuosia kirjahyllymme alakaapissa. Edelleen nolottaa.

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Tähän jo viittasinkin vähän aiemmassa postauksessa, eli meillä kuusi tuodaan sisälle aatonaattoaamuna ja koristellaan fiiliksen mukaan. Tommilla on muutama perinteinen joulukoriste (mm. kamala, vähän rikkinäinen pieni olkipukki), joka pitää AINA laittaa kuuseen. Jostain syystä se olkipukki on aikalailla kuusen alaoksalla jossain kuusen takapuolella... Joo tiedän, olen kamala ihminen. Itse tykkään kuitenkin vähän enemmän kimalteista ja blingblingistä kuin perinteisistä koristeista :)

7. Ostatko kotiisi joulukukkia, hyasintti, joulutähti vai joku muu? Mikä on joulukukkasi?

Ostan yleensä jonkun valmiin jouluistutuksen. Viime vuosina en ole enää pystynyt asumaan samassa osoitteessa hyasintin kanssa astman takia, mikä harmittaa tosi paljon, koska se on aina ollut mulle se jouluntuoja ihanan tuoksunsa kanssa. Nykyään tykkään valkoisesta amarylliksestä ja vaaleanpunaisista joulutähdistä :)

No niin. Tässä nämä seitsemän "salaisuuttani". Tästä saa haasteen napata kuka haluaa!

Ja ei kun kirjoittamaan kortteja....

Terkuin Eija

Oi kuusipuu

Vierähtipä viikko taas nopeasti. Tommi lomautettiin toistaiseksi keskiviikkona ja hän lähti pariksi yöksi mökille tehtaalta irtisanotun veljeni kanssa. Ja vaikka työrintamalla kuulostaakin pahalta, niin ei se just nyt haittaa. Hyvällä mielellä täällä ollaan kaikki! Toinen toistamme tukien me kyllä pärjätään :)

Armas puolisonihan on vankkumaton perinteiden kannattaja (mitä jouluun tulee, ei juuri muuten), että meillä ollaan vuosikaudet käyty (välillä kiivastakin) keskustelua joulukuusen sisälletuomisen ajankohdasta. Tommin mielestä kuusen voi (pitkin hampain ja vähän muristen) tuoda sisälle aikaisintaan aatonaattoiltana ja koristella sitten aattoaamuna, mutta minä olen vuosien saatossa (ehkä pikkuisen nalkuttamalla) saanut sen verran löysättyä perinteitä, että muutamana vuonna kuusi on saatu sisälle JO aatonaattoaamuna ja jopa koristeltukin se on samantien. Ohhoh, hätiköityä, voisi joku todeta... No, nyt kun Poikanen on pienenpieni tonttuilija ja isänsä silmäterä, niin sain puhuttua Tommin tuomaan mökiltä pienen kuusen Poikasen joulunalusaikaa ilahduttamaan. Ja näin ajattelinkin tehdä meille uuden perinteen eli tästä lähtien Poikanen saa joka Itsenäisyyspäivä oman pikkukuusen koristeltavaksi :) Hahaahahahhahaa, voitin!!! :) Eikös olekin hyvä uusi perinne?

Poikanen sai siis eilen koristella (teini-ikäisen serkkunsa avustuksella) pienen pullokuusen jouluasuun. Ja niinhän se meni, että serkku laittoi koristeet kuuseen ja Poikanen otti ne samantien pois :) Koristeet löysin eurolla paikalliselta kirppikseltä. Itse koristelisin jollain muulla mutta no, tämähän on Poikasen kuusi. Ja onhan tuo tonttuhattuinen pingviini esimerkiksi aika söpö! Ja koristeethan voi jossain vaiheessa vaihtaa...

Että näin meillä. Mites teillä? Tuleeko kuusi sisään vasta aattona vai kuukausi ennen Joulua? Onko kuusi muovia vai aito?

Oi kuusipuu-terveisin Eija

P.s. Kivaa kun on tullut uusia lukijoita, tervetuloa kaikille tähän taloon ja näihin huoneisiin! Ilahdun kovasti kommenteista, jos joku ehtii sellaisen jättämään... :)

En etsi valtaa, loistoa (mutta vähän kultaa kaipaan kumminkin)

Kommentoin tuossa taannoin Nelliinan puutalo-blogissa keskustelua kullan käytöstä sisustuksessa (klik). Ja nyt tarkoitan kultaa värinä, en materiaalina heheh. Ihan siihen ei varat riitä! Meillä siis on yläkerran pienenpieni vessa täynnä kultaa ja tajusin, että vähän huonosti on tullut vessaa kuvattua eli vähän tunnelmaa meidän kullitetusta vessastamme, olkaa hyvät!

Ajatus kullanvärisestä seinästä lähti tietysti tapetista, joka on Pihlgren&Ritolan Haitinmäki. Kullanväriset taulunkehykset löytyivät kerran kirppikseltä, samoin kullanvärinen pikkupeili pesukomuutin päällä. Itse pesukomuuttikin on kirppikseltä, ja se kätkee sisäänsä vessapaperit sun muut härpäkkeet. Valkoinen sydänkaappi on ostettu KodinTerrasta joskusmuinoin ja se päätyi lopulta lääkekaapiksi. Olisin halunnut pikkuvessaamme tietystikin kullanvärisen kattokruunun, mutta tila on niin matala, että päädyttiin kattoon upotettuihin halogeenivalaisimiin. Kyllä tässä vessassa on ihan ilo asioida mun mielestä ;)

Terkuin Eija

P.s. Ehkä vähän joulujuttuja loppuviikosta.
P.p.s. Ehkä on vielä laittamatta arvontapalkinto postiin, sori Katja!