sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

It´s Sunday, I´m in love!

Mää oon rakastunut. Tuohon meidän musahuoneeseen siis :) Vaikkei se olekaan vielä valmiiksi sisustettu, niin siellä on mukavan kotoisaa olla. Laittaa joku vanha lp-levy taustalle soimaan, istua tuoliin ja lueksia vaikka blogeja. Teekupponen ja päivän raakasuklaakonvehti vieressä pöydällä (Poikanen on tässä toteutuneessa fantasiassa päiväunilla, toim. huom.). Ja mukavaa täällä on olla myös koko porukalla: Tommi selailee lattialla nuotteja ja soittelee kitaralla, Poikanen käy välillä soittamassa huuliharppusoolon tai näppäilee kaksikielistä muumikitaraansa. Joo. Mää tykkään.







Tuo seinämaali on kyllä muuten ollut nappivalinta meille. Se on auringonvalossa raikkaan leikittelevä ja kirkas, ja pilvisellä säällä seesteinen, ja jotenkin rauhoittavan harmahtava turkoosi sävy. Että näin. Verhot on mietinnässä ja samaten matot. En vaan tajuu miten matot kuuluisi "oikeaoppisesti" asetella?!?

Huoneessa on tällä hetkellä tuon yläkuvassa näkyvän pöytäryhmän (tuolit realisointikeskuksesta, tupakkapöytä huutokaupasta) lisäksi edellisessä postauksessa näkyvä (klik!) cd-hylly (ilmaiseksi ystävän vanhemmilta saatu), sekä viherkasvien alla näkyvä lp-kaappi (ilmaiseksi Tommin entiseltä pomolta saatu). Muuta kiinteää kalustusta ei vielä ole, eikä taida tullakaan. Hetken aikaa voimme nauttia lähestulkoon minimalistisesta sisustuksesta. Mutta meidät tuntien saamme todellakin nauttia vain hetken ennen kuin huone on sen näköinen, että siellä on räjähtänyt sukkarekka/kalsaritehdas/lelukauppa/jne. Byääh. Minkäs sitä runsaalle ja sotkuiselle luonnolleen voi :/

Ollaan ehditty vähän siistimään Poikasen huonettakin, joten siitä kuvia ehkäpä jo ensi viikolla. Mukavaa pääsiäisviikkoa!

Terkuin Eija 

perjantai 27. maaliskuuta 2015

No nyt!

Listat hankittu ja asennettu. Siivottu. Pikkusen mööbleerattu. Ihan kuin tää huone ois aina ollut tämmöinen!

Tässä vähän tunnelmakuvia, lisää  jossain vaiheessa. Kohta huutokauppaan äitimuorin ja ystävän kanssa. Ihanaa viikonloppua :)

Terkuin Eija





tiistai 24. maaliskuuta 2015

Suklaatia sen olla pitää!

Parasta lohturuokaa mulle on aina ollut suklaa eri muodoissaan. Tällä hetkellä mulla on kuitenkin käynnissä elämäntaparemontti, jossa sokerit ja muut höttöaineet saavat jäädä minimiin (nollaa tavoitellaan), joten oon joutunut vähän soveltamaan herkuttelua.

Onneksi meidän ryhmässä saa luvan kanssa syödä raakasuklaata ja raakakakkuja. Vaikka joka päivä! Joten oon nyt muutaman kerran tehtaillut suklaata ihan ite, ja täytyy sanoa, että NAM!

Koska uuden ihanuuden löytäneillä on aina tapana julistaa ilosanomaa, niin tässäpä teille helppo ja helposti varioitava raakasuklaapohja:

100 g raakakaakaovoita
75 g hunajaa
85 g raakakaakaojauhetta
hyppysellinen suolaa

Sulata kaakaovoi vesihauteessa, sotke hunaja ja kaakaojauhe. Kaada esim. jääpalamuotteihin ja pakasta. Tai jäähdytä jääkaapissa. Minä aina pakastan ja sulatan sitten iltapäiväteen kanssa :)








Suklaan voi maustaa esim. kuivatuilla tai tuoreilla hedelmillä tai marjoilla. Mulla oli tällä kertaa makua antamassa kuivattua appelsiinia. Viimeksi tein vadelmasuklaata pakastevadelmista :) Jos laittaa kuiva-aineita makua antamaan niin laske kuivatavaran osuus tuohon 85:een grammaan raakakaakaojauhetta. Eli kuiva-aineita YHTEENSÄ 85 g. Mää laitoin nyt ekaa kertaa joukkoon myös kaakaonibsejä, jotka ovat kuorittuja ja rouhittuja kaakaopapuja. Tekee semmosen rouskutettavan efektin. Ehkä kuitenkin tulee parempaa suklaatia ilman nibsejä, mun mielestä koostumus oli aiemmin jotenkin kivempaa. Mutta noita nibsejä voi laittaa myös vaikka mustikkarahkan tai smoothien päälle, ja maistuu muuten kivalta!

Raakasuklaahan on sitäpaitsi hirrrrrveen terveellistä. Lisää voi lukea vaikka sivustolta http://raakasuklaa.com/wordpress/ Reseptejäkin on netti pullollaan eli ei muutaku herkuttelemaan!

Niin ja ne meidän surullisenkuuluisat listat. Tommi kävi tänään perumassa kaupat, kun tavarantoimittajan mukaan listoja olisi saanut odottaa vielä 1-3 viikkoa. Siis tämän neljän viikon lisäksi. PRKL. Jostain syystä leveät, vanhan tyylin mäntypuiset peite- ja jalkalistat ovat tilapäisesti loppu varastosta joka helskutin firmassa Jyväskylän ja Äänekosken alueella. Höh höh. Joten tyydymme sitten hieman kapoisempiin mdf-listoihin ja lähdemme niitä hakemaan ihan kohta. Eli huomenna pääsee Tommi listojen laittoon ja loppuviikosta saadaan jo sisustaa. Jeeeeeee! Ihan hitusen naista syö tuo mdf, mutta nyt ei auta. Kestettävä on. Periaatteestakaan en tilaa enää mitään firmasta, josta valehdellaan asiakkaalle eli jätetään kertomatta toimitusaika ja aina kysyttäessä vastataan, että ens viikolla. Kyllä asiakas on sit näköjään helposti höynäytettävissä :(

Terkuin Eija

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Pääsiäinen purkeissa

On taas vietetty kiva, kiireetön viikonloppu perheen kesken (koska niitä perhanan listoja ei ole tullut vieläkään!!!!!!!!!). Perjantai-iltapäivänä aloitettiin viikonlopun vietto uimahallista, jossa Poikanen polski niin innoissaan, ettei meinannut malttaa lähteä altaasta pois ollenkaan. Ja takaisin altaaseen oli pesutilan puolelta välilämmittelyn jälkeen niin kiire, että taisi tulla pieni viuhahdus -niin pojalle kuin isällekin :D Tsihih. No, seuraavalla kerralla sitten uimahousut jalkaan molemmille!

Lauantaina saimme kutsun Poikasen kummivanhempien luo yökylään, ja tartuttiinkin tarjoukseen enemmän kuin mielellämme. Mulla ei nimittäin kestä enää hermot katsella tätä huushollia, jossa hillittömät tavarakasat vaan kerääntyy erinäisille pinnoille ja villakoirat kasvavat pelottaviin mittoihin, kun ei ole intoa siivota. Kun ne listat puuttuu, you know. Niin ei viiti siivotakaan. No, ehkä logiikka vähän ontuu, mutta se nyt ei ole mikään uutinen mun kohdalla.

Vietiin joka tapauksessa kummityttärellemme pieni pala pääsiäistä näissä purkeissa, jotka päällystin meidän huoneen ylijäämätapetilla. Saa nähdä miten rairuoho kasvaa, se on nimittäin hirveen vaikeeta hommaa se rairuohon kasvattaminen. Joten ulkoistin sen homman 3-vuotiaalle kummitytölle :)



Pääsiäistä (ja niitä saakutin listoja) odotellessa siis. Odottavan aika on joskus tuskallisen pitkä.

Tuskailuterkuin Eija

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Sisäinen lapsi

Odotellessani edellisessä postauksessa mainittuja hitsin listoja ajattelin vähän hoitaa sisäistä lastani. Yleensähän äiti-ihminen päätyy (ilmeisesti) asettamaan jälkikasvunsa etusijalle, mutta nyt mulle tuli stoppi siihen touhuun. Löysin nimittäin taannoin kirppikseltä niin ihanan näköisen värityskirjan, että Poikasen yrittäessä eräänä päivänä hamuta se itselleen, loukkaannuin lähes verisesti ja painuin yläkertaan värittelemään sitä itse. Ihana kirja!



Miljoona yksityiskohtaa ja ihanaa pientä piiperrystä. Just sopivaa hommaa sellaiselle, joka ei osaa ollenkaan itse piirtää, mutta rakastaa kaikkea pientä ja kaunista! Kyllä on kuulkaas puukynät suhisseet tässä talossa! Tänään jopa väriteltiin hetken aikaa sopuisasti omia kirjojamme Poikasen paripulpetissa päiväunien jälkeen :D

Ja tästä tulikin mieleeni erään lempirunoilijani, Risto Rasan pieni runo:


Ehkä lapsi katsoessaan minuun
näkee sen lapsen, joka
joskus olin.

Ja on kuin olisin jotakin saanut anteeksi.


No niin. Siirryn sohvalle värittelemään vähän lisää. Rentouttavaa viikonloppua kaikille, muistakaapa hoitaa niitä sisäisiä lapsianne ;)

Terkuin Eija

torstai 12. maaliskuuta 2015

Frustraation huipentuma

Tiedättekö miltä tuntuu, kun hommat seisoo itsestä riippumattomista syistä? Määpäs tiedän.

Ollaan nyt odoteltu peite- ja lattialistoja tasan 2 viikkoa. KAKSI VIIKKOA!! Yksiä kämäsiä listoja!!! Ajateltiin säästää vaivaa ja niin edelleen, kun tilattiin listat paikalliseen rautakauppaan eikä lähdetty etsimään niitä itse esimerkiksi Jyväskylästä. Olis ehkä kannattanu...

Yllä mainitun seikan johdosta meillä ei

a) saada kalustettua musahuonetta
b) saada kalustettua Poikasen  huonetta (koska siellä on musahuoneeseen tulevaa kalustoa edessä)
c) ole tilaa hengittää olohuoneessa (koska siellä on musahuoneeseen tulevaa kalustoa ja tavaraa)
d) ole tilaa hengittää makuuhuoneessa (koska siellä on musahuoneeseen JA Poikasen huoneeseen tulevaa kalustoa)
e) tilaa yläkerran aulassa eikä ullakolla (ei kun se ei liitykään tähän, ihan selvää hamstrausta, ups...)

Ja ihan kuin ei siinä olisi harmituksen aihetta kylliksi, niin niinhän siinä kävi, että ilmeisesti pönttöuunin väärän värivalinnan seuraksena blogista katosi yksi lukija! Kyllä! Huonolla maalivalinnalla täytyy olla yhteyttä kyseisen lukijan kaikkoamiseen... Onneksi tuli yksi uusi lukija heti tilalle eli tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin Katjalle :)

No joo. Pitäisihän mun tietää, että kyllä äiti tietää parhaiten: silmä todellakin tottuu.



Mää oon käyny aina välillä vilkaisemassa pönttistä, ja se on ihan jees. Olkoonkin, että pikkuisen epätasainen on maalausjälki, mutta tämän kaiken muun epätäydellisyyden keskellä se ei todellakaan haittaa. Paljon. No, listojen puuttumisesta turhautuneena ajattelin panostaa ja tehdä musahuoneen ainoan kalusteen päälle hienon asetelman. Ihan teitä varten, siis olkaatten hyvät!


Oikeasti tuo "asetelma" on kyllä ollut tuossa jo jonkun aikaa. Kuten joku fiksu voisi noista tulppaaneista kenties päätellä :)


Myös toinen "asetelma" on hakenut paikkansa musahuoneessa:


*huoh* Niitä listoja odotellessa siis. Turhautuneisuuden huipentuma tämän kaiken keskellä on kuitenkin se, kun keskellä elämäntaparemonttia (jossa sokerit ja hiilarit on vedetty lähestulkoon nollaan) selailee joululahjaksi saatuja herkkukirjoja. Masokisti.



Itsekidutusterveisin (kohta hirveän paljon hoikempi ja toivottavasti myös terveempi) Eija

maanantai 2. maaliskuuta 2015

IIK!

Apua! Mää maalasin pönttöuunin kertaalleen, ja heti ensimmäisestä vedosta lähtien salpautui henki: ihan kauhee väri!



Miten voi olla? Violetti! Mun lempiväri! Ei käy yhtään! Väärin meni! Sen perhanan mohairtelankin jälki on ihan hanurista!




Kävin illalla vielä sytyttämässä valot ja laitoin ne samantien pois päältä. Ei kestä katsoa. Uuh.

Mitä mää nyt teen?

IIK!

Paniikkiterveisin Eija