sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Juhannusta odotellessa

No nyt on juhlittu urakalla pääsiäiset ja vaput ynnä muut! Pääsee keskittymään olennaiseen -eli puutarhaan :) Onhan tässä jo ehditty kulkea nenä maassa ja tutkailla mitä mullan alta nousee, mutta myös uusia puutarhaunelmia on ehditty visioida. Toivottavasti unelmointi siirtyy jossain vaiheessa myös käytännön toteutuksen asteelle...


Kiitos tässä vaiheessa muuten kaikille, jotka hyviä pääsiäisiä toivottelivat edellisessä kommenttilootassa. Hyvä pääsiäinen olikin :) Aurinko jaksoi helliä ja mökki saatiin pihoineen kesäkuntoon (ainakin lähes). Ikävä vaan oli tulla sieltä pois, olisi ollut mukava jäädä katselemaan jäiden lähtöä järvestä ja kuuntelemaan joutsenten elämöintiä jokisuussa.


Lupasin esitellä teille edellisen huutokauppakäynnin antia. Saalis jäi melko vähäiseksi, mutta kivaahan siellä taas oli katsella vanhoja tavaroita. Ystäväni huusi itselleen yhden taulun ja kun sen kylkiäisenä tuli kaksi muuta "taideteosta", joita ystäväni ei halunnut niin pitihän sitä uhrautua ja ostaa ne pois itselleen:





Ylimmäinen öljymaalaus sijoittui toistaiseksi yläkerran "aulaan" ja alemman kuvan oikeanpuoleinen öljymaalaus sai niin ikään toistaiseksi kodin olohuoneen seinältä. Se on sen vaaleansinisen lipaston yläpuolella, eli väri stemmaa ihan kivasti sen kanssa. Nii-in, panitteko merkille, että sinistä sävyä hiipii taas Sointulaan? Iik. Joka tapauksessa, 7 euroa maalaustaiteesta (harrastelijoiden tosin) per kappale ei ollut kova hinta mun mielestä. Itse en olisi ainakaan yhtään hienompia osannut maalata, ja kehyksetkin maksaisivat jo enemmän. Että näin tuli selitettyä ja perusteltua itselleen tässä samalla nämä ostokset ;)


Yhden seinäpeilin sorruin muuten taas hankkimaan taulujen ohella. Sen kehykset pitää vielä putsata ja etsiä sille paikka. Sitten oli PAKKO saada tämä söpö pieni jakkara:




Mulla on vahva epäilys, että se on Aallon 60-jakkara, mutta en tiedä mistä sen tietäisi varmaksi. Ainakin tässä on kolme jalkaa, ja netistä kävin lueksimassa keskustelupalstoja sen verran, että joku siellä argumentoi, että Artekilla on yksinoikeus näihin 3-jalkaisiin eli sen pitäisi sen mukaan olla aito 60-jakkara. Vanha tämä on, ja maalipinta vähän kärsinyt, mutta erittäin jämäkkä pikkujakkara. Artekin sivuilla valkoiseksi maalattu uusi 60-jakkara maksaa 155 euroa. Joten leikitäänkö että meidän jakkara on aito? Ja vaikka ei olisikaan, niin 8 euroa ei silti ole paha hinta toimivasta jakkarasta, tsihih!


Tällaisia pieniä ostoksia tällä kertaa. Äidin kanssa käytiin myös kirppiksellä Äänekoskella, ja sieltä löysin kolme puhdasta ja ehjää, pitkää ja kapeaa räsymattoa, vitosen kappalehinnalla. Nappasin samantien kainaloon...






Iloisia värejä
ihaillen

Purppura

P.s. Mirva, Minna ja tarjah, tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Pieni Pääsiäistervehdys

Nyt kyllä oikein hävettää kun en ole (muka) ehtinyt bloggailemaan enkä edes lueksimaan toisten blogeja. Ehkä tämä neljän päivän vapaa (jonka vietämme mökillä loistavassa seurassa) vaikuttaa nyt siten, että ensi viikolla olen hurjan paljon reippaampi...? Luulisin niin.


Pikapäivitän kuvan meidän kukkakammarin nurkkauksesta, kun siellä sattuu olemaan niin monta kirpputorilöytöä:




Keinutuolin ostin viime keväänä Jyväskylästä kirpputorilta, hinta oli muistaakseni 85 euroa. On pientä kulumaa maalissa lukuunottamatta moitteettomassa kunnossa :) Vasemmalla on valkoinen kukkapöytä, jonka nappasin mukaan Äänekoskelta jokunen viikko sitten. Taisi maksaa 12 euroa. Sen vieressä, eli kiikkustuolin takana on valkoinen sivupöytä ja se on Seppälänkankaan Kirpputorimarketista. Hinta 22 euroa. Seinällä valkoinen hylly, se on Äänekosken kirppikseltä, hinta vitosen. Se laitettiin seinään tällä viikolla, kun naapurin puuseppä maalasi sen ensin valkoiseksi. Seinällä oleva vihreäreunuksinen peili on ostos vuosien takaa, maksoi silloin paikallisessa realisointiliikkeessä 10 euroa. Puusohva on saatu käytettynä ilmaiseksi Tommin sukulaisilta. Muutama kukkakin on kirppikseltä: ainakin yksi juoru ja muratti sekä keinun takana oleva ihana enkelinsiipi, jonka kuljetin viime kesänä Huittisista kotiin.


Että on sitä rahoja tuhlattu kaikenlaiseen. Huutokaupassakin on tullut käytyä... Laitan ostoksista postauksen ensi viikolla.


Ja kuten otsikkokin sanoo, pieni pääsiäistervehdys kaikille lukijoille! Ainakin Sarppa on ilmeisesti uusi lukija? Kiva kun luet ja tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin :)








Piip piip,

pääsiäistunnelmissa

Purppura

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Kaapin paikkaa etsimässä

Oho. Vaikka meillä onkin remppatauko menossa, ei sen pitänyt tarkoittaa etteikö tänne blogiin voisi silloin tällöin päivitellä... No nyt päivitän (ja päivittelen) vihdoin ja viimein :)


Meillä etsittiin tuossa viime viikolla ankarasti kaapin paikkaa. Puolisen vuotta sitten haimme Pohjanmaalta asti vanhan kaapin, joka  hetkellisen tilanpuutteen vuoksi nakattiin kärrystä suoraan ulkohuussiin. Tilanpuutteen vuoksi se meille myös myytiinkin, sillä 1800-luvulla rakennetun maalaistalon emäntä oli muuttamassa rivitalokaksioon ja kaappi olisi ollut hitusen liian jyhkeä pieneen asuntoon. Kyseinen emäntä on ystäväni työkaverin sisko, joten saatiin vinkki sitä kautta kaapista. Maksettiinkin siitä vaan 70 euroa (+matkat, mutta niitä ei lasketa, eihän?), joten ihan hyvä ostos mun mielestä eller hur?


Tällä hetkellä kaappi koristaa "kukkakammariamme", mutta katsotaan nyt jääkö se sinne vai kulkeutuuko se kenties johonkin muuhun huoneeseen ajan saatossa. Ihan itsekseen se ei kylläkään kulkeudu yhtään mihinkään, se ei nimittäin ole mitään lastulevyä ja korkeuttakin sillä on yli kaksi metriä. Tässäpä muutama kuva:







Kaapissa on kaksi päällekkäistä pikkuovea, joten kaapin sisuksiin saa tungettua oviaukkojen sivuille piiloon hirmuisesti tavaraa :) Lukot ovissa ovat kertakaikkiaan suloiset, kuin pienet entisajan vesihanat. Ja hiirenmentävä kolokin löytyy kaapin alaosasta, joten ihan täydellinen yksilö on kyseessä, tsihih. 


Tommi asensi kaappiin uuden takalevyn kun vanha pahvi oli jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta muuta retusointia ei olla kaapille vielä tehty. Ehkä innostun maalaamaan sen joku kaunis kesäpäivä. Toistaiseksi ajan patina saa kuitenkin näkyä. Minusta se ainakin on kaunis kolhuineen kaikkineen. Kaapin toisen oven reunasta löytyi maalaamaton kohta, jossa koreilee vuosiluku 1924, joten kaapin rakentaminen käy ajallisesti hyvin yhteen talomme rakentamisajankohdan kanssa. Jotenkin ahtaan oloisesti kaappiriepu nököttää tuolla huoneen nurkassa, mutta kyllä se varmaan paikkansa löytää viimeistään sitten kun alakerran huoneita ryhdytään remontoimaan...


Tuhlasin muuten männä viikolla vuosi sitten tuparilahjaksi saadun lahjakortin kukkakauppaan ja parin vaaleanpunaisen tulilatvan lisäksi nappasin mukaan tämän:






Kukan nimen unohdin tietysti siinä samassa kun astuin ulos kukkakaupasta. Kertokoon joku viisaampi. Kiva olisi tietää niin voisi sitten lukaista netistä vähän hoito-ohjeita!


Aurinkoista viikkoa toivoen ja toivotellen

Purppura

P.S. Onko mitään parempaa kuin purojen tekeminen aurinkoisella kevätsäällä?

tiistai 22. maaliskuuta 2011

------

Ihan oikeesti, kuka syö mun aikaa??? Käsi pystyyn syyllinen! Keväällähän toki jylläävät monet tartuntataudit kun vastustuskyky on vähissä, joten olisikohan jostain tarttunut meikäläiseen pahimmanlaatuinen lorvikatarri? Vaikka taitaa se enemmän olla ehkä sisäsyntyistä kuin tarttuvaa laatua oleva sairaus... En edes otsikkoa keksinyt, kun on niin laiska olo.


No. Viikonloppu vietettiin parhaassa mahdollisessa seurassa eli Tommin pikkusiskon Ninnun ja hänen miehensä Juhan eli "meidän sähkiksen" kanssa. Käytiin huutokaupassa ja kirpputorilla (pojat pakenivat kirppiskierrosta kylläkin pilkille) ja pelattiin lautapelejä. Me huudettiin huutokaupasta kulmakaappi, tupakkapöytä, sarjapöytä ja kattolamppu, jonka Juha laittoi kondikseen ja kattoon samantien. Tässäpä tämä:




Huono kuva mutta hieno lamppu. Antiikkia pienellä a:lla, totesi meklari :) Juha arveli, että kupu on käsinpuhallettu joten toista täysin samanlaista ei taatusti tule ihan heti vastaan mikäli lasi räsähtää rikki. Valaisimen hinta nousi 22 euroon, mikä ei ole paha hinta toimivasta valon lähteestä.


Muista ostoksista kuvia tuonnempana, täytyy nimittäin ainakin tupakkapöytä kiikuttaa naapurin puusepälle entisöitäväksi. Meillä on kyllä melkoisen symbioottinen suhde siihen kaveriin...


Eilen otin kolmannen asteen yhteyden kunnan rakennustarkastajaan ja kyselin ulkovuoraukseen liittyviä seikkoja, kuten onko värillä väliä ja saako seiniin laittaa sekä pysty- että vaakalautaa. Sopersin asiani kaiketi hyvin epäselvästi, sillä tarkastaja ilmoitti tulevansa kylään ja tänään sitten jo tavattiin. Tarkastaja määräsi/suositteli (en tiedä kumpaa) laudoituksen kulkemaan joko pystyyn tai vaakaan mutta ei molempia. Kuulemma monta rintsikkaa on pistetty pilalle heittelemällä laudoitusta pitkin ja poikin. Esitin herralle Tikkurilan väriohjelmalla vaihtoehtoja ulkovuorauksen väriksi, joista tarkastaja määräsi/suositteli (en todellakaan edelleenkään tiedä kumpaa) talon uudeksi väritykseksi... 


Arvatkaa.


No kerronpa sen teille. Tarkastajan mielestä uudeksi väriksi sopisi parhaiten vaaleanpunainen. Ja meidän ykkösvaihtoehto oli sellainen merensinivihreä. Että ei ihan mennyt putkeen. Mutta toisaalta, vaaleanpunainen on sekin kiva väri joten ei kai siinä auta paljon murjottaa. Pitää vaan nyt tehdä kuistista (jota meillä ei siis vielä ole) ja tuosta ulkovuorauksesta jokin toimenpidelupa-anomus ja katsotaan sitten miten käy.


Minkä väriseksi te laittaisitte talonne, jos ihan mikä tahansa väri kävisi? Olisi mukava tietää.


Keväistä viikkoa

toivottaa Purppura


P.S. Ihan kuin tähän taloon ja näihin huoneisiin olisi tullut uusi lukija. Onko? Jos on, niin hirmuisen paljon tervetuloa!


P.P.S. Meistä tulee kummeja elokuussa. En malta odottaa :D

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Pieniä aarteita

Päivät lipuu ohi ihan hurjaa vauhtia ja tuntuu ettei mitään ehdi saada aikaiseksi. Tai no se mun ihkaensimmäinen villasukkapari on jo valmis, ja kohta on toinenkin mutta muuten. Sellaista mitään järkevää ei tahdo saada aikaiseksi - toisaalta, mikä voisi olla tärkeämpää tai järkevämpää kuin villasukat?

Koska meillä ei ole tapahtunut mitään remonttirintamalla, esittelen tähän väliin vähän kirppistelyjä ja muita aarteita, jos se teille sopii :)


Tämän vanhan peilin ostin toissa kesänä Kemiön saarelta eräältä pieneltä kirpputorilta. Hinta oli muistaakseni parinkympin hujakoilla. Silloin meillä ei vielä ollut tietoakaan Sointulasta, joten vein peilin mökille odottamaan sille sopivaa paikkaa. Väri kehyksissä on melko kirkas sininen ja minä kun en ole kovin hyvä ystävä sinisen kanssa ajattelin maalata sen jossain vaiheessa. Mutta sitten löysin viime keväänä sen ryijyn, joka roikkuu tällä hetkellä olohuoneessa ja ajattelin tätä kaveriksi sille, kun siinäkin on melko kirkkaansinistä sävyä (joka ei tarkemmin tiirattuna näy kuvista). Ne eivät joka tapauksessa varmastikaan riitele keskenään lopullisella sijoituspaikallaan, joka näillä näkymin on siis yläkerran portaikon "aulatilassa". Tällä hetkellä peili on nakattu keittiön nurkkaan ulko-oven viereen. Siitä on helppo uloslähtiessä tarkastaa, onko pipo hyvin!

Ja sitten vähän Arabiaa:


Me ollaan äidin kanssa tavallaan vähän niin kuin keräilty kirppiksiltä vanhoja Arabian kahvikuppeja. Hirveitä  hintoja niistä muuten pyydetään joskus, ihan rikkinäisistäkin kupeista! Meidän kallein kuppi maksoi muistaakseni 6 euroa, mutta se nyt kaikeksi onneksi on ehjä. On sitä kyllä tullut ostettua säröisiäkin kuppeja, jos on tosi halvalla saanut. Jossain aiemmassa kirjoituksessa olen tainnut mainitakin, että meidän mummo oli aikanaan Arabian tehtaalla töissä, joten kuppeja on kertynyt nurkkiin sitäkin kautta. Tai no sanotaanko niin, että siitähän se ajatus sitten lähti... Kun niitä kerran oli muutama valmiina, niin sitten alettiin keräämään lisää. Mun keräilyn kohteena on lähinnä sinisävyiset kupit. Nii-in, aika ihmeellistä, kun en siitä sinisestä juuri välitä :) Ups. Nyt mua kyllä muuten alkaa itseänikin epäilyttää, että alankohan mä kohta oikeasti TYKKÄÄMÄÄN sinisestä? Apua. Joka tapauksessa, Tommi sai nyt vihdoin ruuvailtua vähän koukkuja keittiön pikkuhyllyn pohjaan ja sain muutaman kupin hyllyyn kiikkumaan.

Joskus kirppiksillä on tullut vastaan ihania kuppeja, mutta en ole hennonut niitä ostaa jos siinä on ollut tyrkyllä esimerkiksi kuusi samanlaista kuppia lautasineen. Vaikka siis olisi voinut ostaa yksittäinkin. Olen ajatellut, että jos joku haluaa koko setin kerralla niin en viitsi siitä yhtä kuppia siitä "varastaa". Mites te muut kirppistelijät, ajatteletteko te samalla tavalla vai tyhmäilenkö yksin? Pitäisi varmaan olla vaan karski ja ostaa se yksi kuppi ja jättää joku itkemään viiden kupin kanssa, että mistäköhän saisi puuttuvan kuudennen kupin... Hmm.

No mutta, tämä seuraava ei ole kirppislöytö vaan äidiltä kähvelletty:


Eli Arabian vati (paistivati???), jossa on pikkuisen lasitusvirhettä (näkyy sellaisia täpliä muutama). Mutta silti niin ihana, vai mitä mieltä olette? Tässä lepäsi Jouluna meidän kinkku ja kun se on aika iso vati, niin siitä on kiva tarjota myös esimerkiksi leipomuksia vieraille. Mahtuu hyvin suolaiset tarjottavat toiseen reunaan ja makeat toiseen. Paitsi jos on leiponut hirmuisesti ja vieraita on paljon... Väri on luonnossa ehkä hieman enemmän violettiin vivahtava. Tämä ei ole sininen, eihän? :D

Tällaisia pieniä aarteita tällä erää. Loppuun vielä pala kevättä:


Onnenapila on aloittanut kukinnan, jee! Niin ja joulukaktus suunnittelee kukkivansa myös! Onpa mulla vihreä peukalo :D Vai olisikohan syynä vaan tämä ihana valoisuus?


Valoa, valoa ja valoa

kaiken synkkyyden keskellä

toivoo Purppura

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Purppuran keittiössä

Purppuran keittiössä tuoksuu aina vastaleivottu pulla... tai sitten ei. Viimeksi olen pullaa leiponut yläasteella kauan, kauan sitten eikä niistä tullut hyviä, hädin tuskin syötäviä. Joten pullatehtailu jäi siihen. Hyvinä päivinä meidän keittiössä voi kyllä tuoksua suklaapiirakka :)


Tässä muutama kuva meidän keittiöstä koko komeudessaan. Veljeni ehdotti syksyllä, että ilmoita tämä sinne Kamalin keittiö -kilpailuun... Melkein närkästyin, kun olen nyt ajan kanssa jo tottunut ja vähän mieltynytkin tuohon kaappien keltaiseen sävyyn, joka siis on varmaankin sieltä 70-luvulta, veikkaisin. On se silti liian keltainen mulle. Ehkä. 


Joo on se. Ajatuksena oli alunperin, että pistetään syksyllä keittiö kokonaan uuteen kuosiin, mutta saas nyt nähdä. Eräs ystävä osti nimittäin viime viikolla vanhan rintamamiestalon, jossa on tallella alkuperäiset keittiön alakaapistot ja minä tietysti aloin heti niistä hieromaan kauppoja. Kaveri pääsee kesällä muuttamaan taloonsa, joten sinne asti on ainakin mietintäaikaa. Että uudistetaanko keittiö vai vanhennetaanko keittiö, kas siinä pulma.


Äh, kun ne kuvat mun piti laittaa eikä höpötellä joutavia. Tässä kuva viereisestä huoneesta eteisen ovelle päin:




Eli eteiseen vievä ovi on tuo oikeanpuoleinen ja vasen on sinne meidän komeroon. Ja ovet ovat kyllä luonnossa samanväriset vaikka kuvassa näyttävät ihan erilaisilta. Hmm. Koska meidän eteinen on vielä kylmä-sellainen, sijaitsee meidän naulakko toistaiseksi tuossa keittiön oikeassa nurkassa. Se tulee siitä häipymään joku päivä. Ihan varmasti.


Sitten toisesta suunnasta:




Huone on vähän hankalan mallinen, kun se on pitkulainen ja siinä on 4 oviaukkoa ja kaksi isoa ikkunaa. Puuhella vie oman tilansa tuossa vasemmassa nurkassa ja sen vieressä on sitten sähköhella ja oviaukko olohuoneeseen. Meidän ruokapöytänä on muuten tällä hetkellä meidän puutarhapöytä, joka ei syksyllä mahtunut mihinkään säilytykseen kun piharakennus on jo täynnä "tarpeellista" tavaraa eli pöytä rahdattiin keittiöön sateensuojaan :) Pinnatuoleja on tasan kaksi ja muutamaa jakkaraa siirrellään pitkin huushollia, tarpeen mukaan myös pöydän ääreen. Pitäisiköhän lähteä tuoliostoksille?


Ja mikäli huomasitte, kaappitilaa on tosi vähän eli onneksi sinne komeroon mahtuu astioita ja vähän muutakin! Toivottavasti tästä saa nyt jonkinlaisen käsityksen meidän keittiöstä. Se on siis meidän huushollin pimein huone, vaikka tuossa auringonpaisteessa se näyttääkin melko valoisalta. Matot löysin muuten viime kesänä Kodin Ykkösistä erittäin hyvillä alennuksilla varustettuna ja jotenkin ne mun mielestä sopivat meille. Vaaleankeltainen pikkukaappi alemman kuvan vasemmassa reunassa on kirppislöytö viime keväältä. Se sopi kokonsa puolesta erinomaisesti tuohon puuhellan ja oven väliin.


Ideoita, ehdotuksia ja sen semmoisia keittiön suhteen otetaan mieluusti vastaan!


Ihanaa naistenpäivän iltaa
ihanaisille naisille
toivottaa

Purppura


P.S. Liisa, olet lämpimästi tervetullut tähän taloon ja näihin huoneisiin!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

2 x projekti

Oho, täällä ovat lukijat taas lisääntyneet. Huisia! Tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin Jaana ja Tia! Olisi kiva, jos te ja muut lukijat kertoisitte mitä haluatte tässä blogissa nähdä. Saattaisinpa palkita jonkun kommentoijan jollain pienellä lahjalla... Ups, lupauduinko juuri järjestämään arvonnan? Malttakaa hetki niin lupaan arpoa toukokuun alussa blogin yksivuotissynttärin kunniaksi. Ok?


Viikko on mennyt työn ohella villasukka- ja komeroprojektin parissa. Nyt voi taas vähän levätä laakereillaan :) Tai no se lepäily ja rentoutuminen aloitettiin oikeastaan jo eilen, kun ystävien kanssa vietettiin Sointulassa musisointi-iltaa eli kitarat komppasivat ja laulu helisi. Tai ainakin jotain sinne päin. Mukavaa oli joka tapauksessa.


No mutta siis se kylmäkomero. Maalisutia heiluttelin männä viikolla muutamaan otteeseen ja tällainen on lopputulos:


Tommi asensi hyllyt seinään perjantaina.

Vanha katto jätettiin sellaiseksi kuin se olikin.

Ilmanvaihtoluukku on sievempi kuin mytätyt alushousut.

Eilen sain heitettyä kamat sisään komeroon.
Vähän jäi vielä laatikoita lojumaan lattialle...

Vanha puujakkara on oiva apu ylähyllyille kurottaessa.

Kirppikseltä löytynyt ihanan pastellisävyinen
pikkumatto saa toistaiseksi koristaa komeron lattiaa.

Okei. Siis hyllythän eivät ole sellaiset, jotka olisin valinnut mikäli olisin malttanut ajan kanssa "sisustaa" komeron. Mutta onko komeroa edes mitään järkeä sisustaa? Pääasia on kai se, että hyllyt jaksavat kannatella tavararöykkiöiden painoa. Ja alkutilanteeseen nähden lopputulos on huomattavasti siistimpi, joten pakko olla ihan tyytyväinen aikaansaannokseen. Kelpaa meille! Lattian maalaan ehkä joskus kesällä, kun pystyy paremmin tuulettamaan.

Ja se toinen projekti:



eli eine kleine villasukka. Valmis! Vain kaveri puuttuu sukalta, mutta se on jo työn alla. Pari kertaa jouduin purkamaan pikkupätkän kun lievässä kutomispaniikissa tulkitsin ohjeita väärin. Onneksi Mari oli puhelimen päässä antamassa hyviä neuvoja :)


Eli ei menny ihan niin kuin Strömsössä, mutta aika lähelle. Ihanaa lankaa, eikö vaan? Raidat tulee sukkaan ihan itsekseen. Taidanpa nyt lähteä jatkamaan sukantekoa ennen kuin unohdan kaiken oppimani. Ensi viikolla luvassa kuvia meidän keittiöstä!



Aurinkoista ensi viikkoa

teille ennustaa

Purppura

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kylmäkomero

Viime viikonloppuna räjäytimme siis keittiömme yhteydessä sijaitsevan kylmäkomeron. Vanhat, haisevat pahvit otettiin alas ja kurkattiin mitä komero on syönyt. Vanhat laudat pahvien alla olivat suurinpiirtein kunnossa, ajan saatossa tosin hiukan tummuneet mutta edelleen kovaa puuta eikä lahoa näkynyt. Eikä tila myöskään haissut mitenkään erityiselle, joka antaisi aihetta epäillä jotain, jonka nimeä en halua mainita :)


Ajatuksena oli, että mikäli vanha puupinta sen sallii vedetään vaan maali pintaan ja laitetaan uudet hyllyt, mutta ilmeisesti ne pahvit olivat siinä laudoituksen päällä sen takia, etteivät purut pöllähtele sieltä lautojen välistä komeroon. Joten puruongelman vuoksi jouduttiin laittamaan uudet paneelit päälle ja samalla heitettiin vähän villaa lisäeristykseksi. Eipähän valskaa sieltä komeron kautta sitten niin helposti kylmää keittiön puolelle. Paneelit saatiin naapurin puusepän ylijäämävarastosta kantohintaan. (Tai no saattaa olla, että muutama tölkki olutta joudutaan kantamaan naapurin puolelle tässä jossain vaiheessa. Vaihdannaistalous on kivaa.)


Varsinaisestihan me ei tarvita kylmäkomeroa ruokien säilytykseen, mutta koska keittiössä on todella vähän kaappeja, tarvitaan ehdottomasti lisää säilytystilaa ja näin ollen komero saa toimia tulevaisuudessa astiakaappina. Tähän mennessä se on toiminut lähinnä romuvarastona...


Pientä kuvasarjaa tähän väliin tilan hahmottamiseksi:


Kiva peiliovi...
... jonka takana sälää ja roipetta...


Ällöttävät pahvit ja liekö talon entisen rouvan
alushousut tukkimassa ilmanvaihtoa...

Vanhaa puupintaa pahvien alla

Komerosta irtirevityt hyllysysteemit
(jotka koristavat tällä hetkellä meidän pihamaata)

Päätyseinän panelointia

Tänään ehdin pikkuisen paneloimaan lisää, mutta paneelien maalaaminen saa suosiolla jäädä ensi viikkoon. Ja huomenna en ainakaan liikuta evääkään, kun menen töiden jälkeen hierojalle. Laitan kuvia kun edetään asian kanssa. Hyllyistä ei muuten ole mitään tietoa että minkälaiset sinne kannattaisi laittaa. Hmm.


Taidan sitä paitsi joutua piakkoin sukkalangan ostoon. Ystävä löi nimittäin tänään käteen sukkapuikot ja 3-6 -luokkalaisten käsityökirjan vuosimallia -84, johon oli laitettu tilkku väliin merkkaamaan villasukan kutomisohjeita. Huoh. Pikaisesti vilkaisin, enkä tajunnut kantapään teosta yhtään mitään. Siinähän ne mun ihanat kevätillat nyt sitten kai kuluu...




huokailee

Purppura Puikkonen



lauantai 26. helmikuuta 2011

Pssst... haluatteko kuulla salaisuuden?

Nyt vannotan teitä rakkaat lukijat pitämään seuraava asia ihan omana tietonanne.

Lupaatteko?

...


No, se yksi maalaus siitä eräästä naisesta... se joka on siellä Louvren taidemuseossa...

...se on väärennös!

Alkuperäinen teos on nimittäin meidän vessassa:





Ja nyt sitten ihan hyssss tästä asiasta. Ei sanaakaan kenellekään. Onko sovittu?

Kiitos. Minä lähden nyt paneloimaan meidän kylmäkomeroa ja sen projektin edistymisestä saatte raporttia huomenissa.


Naulapyssysankariterveisin

Purppura

P.S. Kotihiiri, toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi tähän taloon ja näihin huoneisiin :)

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Marshallia sisustukseen

Menihän se eilinenkin sitten lopulta "harakoille", kun innostuttiin lähtemään soitinmessuille Lutakkoon. Tommi kuolasi siellä Fendereitä ja Gibsoneita ja Ulla ja minä lähinnä Timo Kämäräistä. Tai siis hänen kitaransoittotaitoaan :) Mukava reissu, mikäs siinä, vaikkei yhtään soitinta matkaan tarttunutkaan.

Mutta Marshallin kaapit saatiin sentään kotiin messuilta. Ei ihan mitään keikkakamaa, mutta sellaista pientä kotihifistelyä, tsihih.


Siitä saa sähkökitaraan hyvät säröt :) Ja aika helppo on roudatakin... On Tommilla tietty vähän isommat kaapit sitten "oikeaan" käyttöön, mutta tämä saa riittää nyt kotioloissa äänenvahvistukseksi. Ja käyhän tämä oikeastaan sisustuselementiksikin, kun on niin söpö! Kitarat ja muut soittimet on mun silmissä kyllä muutenkin osa sisustusta :)




Remonttitaukomme stoppasi pieneksi hetkeksi, ja tänään "räjäytettiin" sitten tuvasta meidän kylmäkomero. Nyt tietsikkahuone on täynnä keittiösälää ja pihamaa täynnä purkujätettä. Palaan aiheeseen ensi viikolla!


Jääkalikkavarvasterveisin

-Purppura-

P.S. No mutta, nythän täällä käy sutina! Maiju, tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin :)

perjantai 18. helmikuuta 2011

Hyvin tarkenee (?)


Tulkoon vaan silmitön talvi
hyytyköön maa
rakkauden riepuun 
me kietoudutaan

Tulkoon vaan silmitön talvi
järjetön sää
meitä ei kylmetä 
routa ja jää

Miljoonasade: Silmitön talvi


Jossakin ne unisukat on lämmitettävä :)

Viikko hujahti taas hirmuista vauhtia. Kiva viikko olikin, melko runsaasti musiikilla höystetty. Viime sunnuntaina oltiin kuoron kanssa keikalla paikallisessa kirkossa, keskiviikkona oli normaalit kuorotreenit, eilen olin ystävän kanssa Club Painiksella kuuntelemassa Pauli Hanhiniemeä ja tänään on vuorossa bänditreenit. Siinähän sitä musisointia yhdelle viikolle.

Remonttitauko jatkuu edelleen. Viikonloppuna voisi tietysti viritellä jotain muutakin kuin kitaraa. Katsotaan, jos ihan jotain pientä remppasäätöä keksisi...


Lämmintä viikonloppua
toivoo

Purppura

maanantai 14. helmikuuta 2011

Hyvää Ystävänpäivää!

Laitanpa tässä vähän ystävänpäiväkukkia kaikille niille, jotka eivät sellaisia tänään saaneet. Enkä muuten saanut minäkään, sillä nämä ovat jo perjantaina ihan itse hankitut. Joten ei tarvitse olla kateellinen :D 







Osaattekohan arvata lempikukkani? 


Tsihih ja tirskis

pärskii

Purppura

P.S. Kirsikka, tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin :)

lauantai 12. helmikuuta 2011

Raukeaa viikonloppua

Huutokauppaan en ole ehtinyt, mutta pikkusen ehdittiin eilen kirppistelemään. Saldo oli tosi huono, ei tarttunut juuri muuta mukaan kuin muutama taulu/kehys. Ja sentään 3 kirpputoria koluttiin! Vai onkohan musta kehittynyt jo vähän valikoivampi kuluttaja??? Huonekalujen hinta on kyllä kirppiksillä pompsahtanut ihan mahdottomasti, jostain kämäsistä hyllyistä ja muista sen semmoisista pyydettiin ihan riistohintoja.


Etsittiin samalla pyyhekoukkuja yms. kylppäriin ja vessaan, mutta mitään ei tarttunut mukaan Kodin Terrasta eikä Kodin Ykkösistäkään. Järkytyin nimittäin myös koukkujen hinnoista: viisikymppiä ihan vaan yhdestäkin koukusta tai renkaasta. Mulla on nyt mennyt jotenkin ohi tämä hintojen nousu... Tänään katselin vielä netistä kylppäritarvikkeita, ja kun löysin mielestäni kivan hyllyn kylpyhuoneeseen oli hinta sitten 150 euroa. Yhdestä pienestä hyllystä. Nyyh. Jotenkin vaan tuntuu, että kun on saanut mieleisensä tilan aikaan, niin sitten haluaisi sinne myös mieleiset yksityiskohdat. Mutta taidan sitten kuitenkin tyytyä tusinatavaraan jostain halpamarketista, kun kylppärin "arvoa" ei kyllä nosta yksi pieni pyyhekoukku... Ei kai se voi arvoa silloin laskeakaan?




Tällainen piece of art tarttui matkaan kirppikseltä. Kehykset ovat kerrassaan herkullisen runsaat ja kaikessa rumuudessaan jo melkein hienot, joten se saa paikan yläkerran kullitetusta vessasta. Tietenkin :) Sopii ylevään tunnelmaan!


Koska ostoskierros suoritettiin eilen työpäivän päätyttyä, jäi tänään ihanasti aikaa olla vaan ja nautiskella muun muassa auringosta (sisätiloissa enimmäkseen). Nappasin ohi kulkiessani kuvan makuuhuoneen pienestä, lämmittävästä yksityiskohdasta:



Saatiin siis joululahjaksi pari lampaantaljaa sängyn viereen. Nyt on ihana upottaa aamusella varpaat lämpimään taljaan kylmän lautalattian sijaan. Lautalattia on muuten kiitettävästi pitänyt pauketta pakkasien aikaan ja raot lattiassa ovat levinneet huomattavasti viime kesästä. Toivottavasti ei kohta pudota suoraan alakertaan nukkuessamme!


Ja sitten vielä kylpyhuoneeseen:







eli nakkasin siis vanhoja pulloja kylppärin ikkunalaudalle, enkä aio sinne verhoja laittaa. Aurinko paistaa kylppäriin lähes koko päivän ajan, joten pullot tuovat kivaa sävyä mustavalkoiseen tilaan. Pulloista löytyy vihreän ja violetin eri sävyjä. Kiitos Kikille vinkistä tuikkukippojen asettelusta tuonne tilaan. Iltasella voikin sinne heittää pullojen joukkoon jonkun värikkään tuikun valoa ja lämpöä tuomaan :D


Uunissa muhii valkosipuliaurajuustokermaperunat ja possun filee. Punaviini odottaa avattuna pöydällä, joten kai se on pakko taipua ruokapöytään...


Ihanan raukeaa viikonloppua

toivottelee

Purppura