keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Lisääntyminen

On se sitten jännä juttu tuo lisääntyminen. Kuulemma ainakin köyhyys lisääntyy, meidän ystävät lisääntyy ja vissiin perussuomalaisetkin lisääntyy (kääk). Hei, ja blogin lukijatkin lisääntyy eli Kassu, tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin!


Me Tommin kanssa vaan ikäännytään. Hmpf.


Mutta tämä meidän jakkarapas lisääntyi :)






Ostin kesällä kirppikseltä muutamalla eurolla pienen vanhan jakkaran, joka ikävä kyllä nitkui ja notkui tämän elopainon alla. Muutama päivä sitten naapurin puuseppä nappasi jakkaran matkaansa, kun pyysin pientä fiksausta siihen ja valkoisen maalinkin halusin kaupan päälle. Aikansa kuluksi puuseppä oli nikkaroinut jakkaralle "poikasen", jonka (tietysti) muutti meille myös. Pönttiksen edessä on tälläisen selkävaivaisen kehäraakin ikävä kökkiä, joten tuo jakkara on ihan paras apuväline tulen sytytykseen. Poikanen pääseekin sitten makuuhuoneen takan ääreen oleilemaan. Ehkä olisi pitänyt jättää jakkarat maalamatta, mutta tällä kylmällä valkoisella nyt pärjätään. Ainakin hetki :)


Ensimmäisessä kuvassa näkyvä sininen lipasto on muuten anopin vanha. Väri vähän tökkii, mutta eipä arvaa ainakaan vielä mennä sitä muun väriseksi maalaamaan. Ja räsymatto on lainassa Marilta (kiitos siitä). Villasukat on Joulupukilta!


Viime perjantainen huutokauppa jäi ikävästi väliin kuoroleirin takia, mutta jos ylihuomenna kävisi vähän käsiään verryttelemässä. Katsotaan.



Lisääntymisiin,

-Purppura-

maanantai 24. tammikuuta 2011

(Arsenikkia ja) vanhoja pitsejä

Minähän olen siis ihan mestari aloittamaan projekteja. Tai ainakin suunnittelemaan niitä. Niiden loppuunvieminen onkin sitten se hankala osuus. (Ja nyt on jo muuten ihan syyllinen olo tämän meidän pikku ikuisuusprojektin eli Sointulan kanssa, että näinköhän tämäkin nyt jää vaiheeseen, kun kerran päästään remonttitauon pitämisen makuun. Toivottavasti ei. Onneksi tuo mun rakas puolisoni on sitten hitusen järkevämpi ja pystyvämpi yksilö, että tuskin niin pääsee tapahtumaan.)


No mutta, tämä toinen ikuisuusprojekti, josta nyt kerron teille on ollut mulla työn alla -öö- oiskohan ollut noin viitisen vuotta. Intouduin keräämään kirppiksiltä vanhjoja pitsiliinoja ja suunnittelin tekeväni niistä päiväpeiton, mutta niinpä vaan on jäänyt peitto vain suunnittelun asteelle.




Ajattelin, että liittämällä erikokoisia pitsiliinoja yhteen saisin vähän elävämmän pinnan kuin mitä valmiiksi virkatuissa päiväpeitoissa on. Värjäsin sitten vaaleat liinat violeteiksi ja riippuen pohjaväristä liinoista tuli pikkuisen erisävyisiä. Se on mun silmissä vaan plussaa.







No niin. Siis ihan hyvä idea, jos sen saisi joskus toteutuksen asteelle. Eilen oli vakaa aikomus kuluttaa sunnuntaipäivä ompelemalla liinat kiinni pohjakankaaseen, joka on ikivanha, alunperin lila 150 cm leveä aluslakana. Järkytyksekseni huomasin, että tarvitsen lisää pitsejä, tai peitosta tulee torkkumalli. Pitää vissiin virkata lisää pikkuruisia liinoja täyttämään isompien liinojen välit, mutta tarttee kyllä ostella lisää isompiakin liinoja. Niitä en nimittäin yksinkertaisesti viitsi ruveta virkkaamaan. Pienet "välikappaleet" ovat kivoja tehdä, kun ne tulevat nopeasti valmiiksi! Oli muuten yllättävän kova homma muistella virkkaamisen alkeita, kun viime virkkauskerrasta taisi olla reilut 15 vuotta...


Jep jep. Projekti siirtyi suhteellisen nopeasti takaisin pahvilaatikkoon josta sen kaivoin esiinkin ja näin ollen menen nyt nauttimaan sitä arsenikkia, kun hävettää niin kovasti tämä ainainen saamattomuus.


Ei vaines, menen sohvalle köllimään.

-Purppura-

tiistai 18. tammikuuta 2011

Hengähdystauko

Nyt kun kylpyhuone on valmis, voidaan pitää pieni hengähdystauko. Tommi ainakin on ansainnut sen. Keskitytään nikkaroimaan siis kaikkea "pientä", ennen kuin sitten keväällä aloitetaan ulkovuorauksen uusiminen. Pitäisi vissiin ottaa piakkoin yhteyttä kunnan rakennusvirastoon, että selviäisi minkälaiset rajoitukset meidän kadulla on värityksen ja laudoituksen suunnan suhteen. Talon väriä on mietitty ja pyöritelty päissämme Tikkurilan värisuunnitteluohjelman avulla, mutta mitään ihan ehdotonta suosikkia ei ole noussut pintaan. Mikäli luvat sallivat, niin talon väri tulee kyllä muuttumaan. Tällä kadulla taloissa on paljon keltaisen eri sävyjä, vaaleita ja vaaleansinistä ja harmaata, joten niistä väreistä olisi kiva poiketa. Mutta sitä nyt ehtii vielä tuumia.


Meidän oli tarkoitus aloittaa keittiöremontti tuon kylppäriprojektin jälkeen, mutta siirrettiin se nyt suosiolla ensi loppukesään/syksyyn. On sitten mitä odottaa valmiiksi Jouluksi :D Ihan hyvin tuossa tuvassa nyt pärjää, kun se astianpesukonekin saatiin paikoilleen (jouduttiin kylläkin ostamaan uusi kone, kun entinen-paras-ystäväni sanoi sopimuksen irti). Ja jääpähän aikaa vielä tuumailla perusteellisesti tulevan keittiön kaapistoja/toimintoja/värimaailmaa yms. Alkuun olin tietysti sitä mieltä, että koko keittiö menee uusiksi, mutta jotenkin sitä on vuoden aikana silmä tottunut noihin äklönkeltaisiin vanhoihin kaappeihin ja onpa käynyt mielessä ajatus, että josko sittenkään pistettäisi kaikkea uusiksi. Ehkäpä ei. Ruokakomero ainakin jää paikoilleen, vaikka siitäkin oli tarkoitus lohkaista tilaa eteiselle. Siinä meillä on muuten sellaista pikkurempattavaa keväälle, kun laitetaan pinnat uusiksi ja uudet hyllyt. Siistiytyy sitten sekin kolonen!


No mutta. Arvatkaapa mikä tämä on?



Se ei ikävä kyllä (tai ehkä onneksi) ole ovi Narniaan, vaan tuleva vaatehuoneemme. Tällä hetkellä se on enemmän tai vähemmän täynnä rojua tarpeellista tavaraa, ja raahasimme sinne juuri tuon alla olevassa kuvassa näkyvän varastohyllyn, johon viskasin meidän vhs-kasetit (siellä on kuulemma niin hyviä keikkataltiointeja, että niitä ei voi hävittää), dvd:t, kirjoja, ja tietysti tärkeimmän eli Tommin uistinpakin. Hehe. Siistiytyi kuitenkin vähän komero tuon hyllyn avulla, kun sai muutaman pahvilaatikon tyhjäksi. Tämän vinttihuoneen kun pläjäyttää maalarinvalkoisella ja heittää sisään pienen patterin sekä vaatetankoja ja hyllyjä, niin eiköhän sinne meidän kamppeista mahdu ainakin osa. Alimmassa kuvassa näkyvä pikkuikkuna on muuten peitetty toistaiseksi styroksilevyllä (joo-o, muakin ahdistaa styroksi) kun ikkuna on vain yksinkertainen. Tommi lupasi korjata tämän asian ensi kesänä ja tuplata ikkunan, saadaan sieltä sitten vähän luonnonvaloakin vaatehuoneeseen.




Että tällaisia pikkuprojekteja meillä on suunnitteilla. Sitten kun jaksetaan. Kiire ei ole. Melko ihmeellistä on muuten ollut istua parina iltana sohvalla yhtäaikaa töllöttämässä jotain aivojentyhjennysohjelmaa :kainalointi sohvan nurkassa kun on ollut harvinaista herkkua viimeisen vuoden ajan :)


Ja vielä viime viikkoiseen huutokauppa-asiaan palatakseni, lapanen nousi tämän(kin) kohdalla:








Lamppu oli jotenkin vaan niin sievä, että käsi ihan vaistomaisesti nytkähti ylöspäin. Joudun kyllä varmaankin luopumaan siitä, kun ei se meidän sisustukseen ihan istu. Ensin ajattelin maalata sen jollain muulla värillä, kun punainen ei kuulu mun lemppareihin, mutta sitten tulin järkiini: tuon lampun pitää olla juuri noin punainen kuin se on. Ehjäkin se on, ja erittäin hyvässä kunnossa ja lamppu palaa. Joten ehkä se löytää hyvän kodin joskus jostain :)

Mutta tämä sentään tuli meille huutokaupasta jäädäkseen:


eli helsinkiläisen Peltiteos Oy:n ruostumaton 1 1/2 litran kahvipannu. Ihana muoto! Toinen vanha pannu saa nyt väistyä, minä keitän jatkossa aamuteeni tällä :)

Ja nyt kainaloitsemaan sohvalle!


Mukavia talvipäiviä

toivottaa

Purppura

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Huutoja

Perjantai-iltana intouduttiin ystävän kanssa jälleen huutokauppaan. Tunnelma oli aivan erilainen kuin viimeksi, ei ollenkaan niin leppoisa. Porukkaa oli kuin Kari Tapion konsertissa ja jotkut huutajat tuntuivat tietävän todella tarkkaan mitä haluavat ja paljonko siitä kannattaa maksaa. Eli perun puheeni siitä, että hinnat olisivat kirppareita halvempia... Ei ainakaan tällä kertaa. Kallein ostos taisi olla Arabian kaksinokkakannu, josta joku oli valmis maksamaan 570 euroa. Sai kyllä aplodit huutonsa johdosta... 

Minä olin liikkeellä pikkurahan kanssa (tällä palkalla kun ei voi muuta), mutta löytöjä tuli tehtyä silti. Kylpyhuoneeseen löysin peilin 7 eurolla:


... eli Mäkisen Kuvastimen seinäpeili vuodelta 1971. Moitteettomassa kunnossa ja kun se on korkea ja kapea niin sopi vallan mainiosti meidän kylppäriin. Ja se, että se on jo paikallaan kylppärin seinällä on tuulettamisen paikka, juhuu!!!


Vähän tuli tietysti huudeltua myös niin sanotusti sivu suun, eli matkaan tarttui tottakai kaikkea pientä  ja tarpeellista, kuten tämä puupökkelö:







Mutta kuten näette, se ihan oikeasti tuli käyttöön :) Nyt ei loju lahjapaperirullat miten sattuu ja missä sattuu. En tiedä pitääkö vuosiluku pohjassa paikkaansa, mutta ei tuo pökkelö ihan uuden karhea ole joka tapauksessa. Joku juippi kehtasi kuittailla huutokaupan parkkiksella, että tuolla lämmittää hyvin saunan... hehe.

Lisäksi huutelin Sointulaan tämän pienen söpöläisen:


Pitäähän nyt joka torpassa kunnon öljylamppu olla :) Lanka puuttuu, mutta tuskinpa tuota nyt poltettua tulee kuitenkaan. Tommi tutkaili sitä juuri tarkemmin ja huomasi, että jalustan pohjassa on kiinnityskohdat ruuveille, mikä tarkoittaa sitä, että lampun saa asennettua myös seinälle. Lampun pystyy kääntämään tietysti pystyasentoon siinä seinällä.

No niin. Esittelen loput huudot toisella kertaa. Nyt täytyy lähteä äidin luo sunnuntailounaalle.

Huutelemisiin!!!

Purppura


keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Valmis! (melkein)

Joo no tuota kylpyhuone alkaisi olla melkolailla valmis. Vessapaperirullateline ja pyyhekoukut puuttuvat, mutta puuttuvat ne vielä yläkerran vessastakin... Ja valoa ei ole yhtä pientä pöytälamppua enemmän, kun meidän sähkäri seikkailee tällä hetkellä jossain päin Meksikoa. Terkkuja vaan sinne päin, että 6 kappaletta halogeenispottia odottaa asentajaa... Niin ja peili. Se puuttuu. Nyt pitäisi löytää seinälle joku hieno yksilö, että pääsee peilailemaan. Tosin mitäs sillä peilillä kun ei ole valojakaan :)


Tässä kuvia kylppärin wc-osiosta:







Allaskaappi teetettiin siis mittojen mukaan naapurin puusepällä, ja mun mielestä siitä tuli aika kiva. Tykkään varsinkin tuosta petsatusta koivutasosta. Vetimet ei ole ihan mun makuun, mutta ne saa vaihdettua sitten kun nenän eteen tupsahtaa paremmat yksilöt. Rööri-Roope onneksi hyväksyi (pitkin hampain ja matalasti muristen) mun hanavalinnan ja täytyy toivoa, että se nyt pelaa sitten käytössä. Mutta ei tuohon altaaseen olisi Oraksen tusinahana kyllä käynyt, vai mitä?




Tämä pytyn ja altaan yllä oleva ikkuna kaipaa jossain vaiheessa maalia. Tai lähinnä ikkunan pokat. Listat ajattelin jossain vaiheessa sutaista mustalla, että tulee vähän kontrastia. Palotikkaat on kivasti siinä kohdalla, että toivottavasti ei kukaan pervo innostu ikkunan taakse ihailemaan maisemia. En kyllä jaksa uskoa. Mutta mitäpä mieltä olette, tartteeko tuo ikkuna jonkinlaisia verhoja?


Kyselee mahottoman onnellinen uuden kylpyhuoneen osaomistaja

Purppura
Edit:

P.S. Susanna, tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin :)

torstai 6. tammikuuta 2011

Karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässänsä...

Kylläpä ovat mukavia nämä vapaapäivät keskellä viikkoa. Voisi torkkua pitkin päivää (varsinkin kun pari viikkoa on valvonut yskä seuralaisenaan) tai vaikka kevääseen asti... Ja siitä tulikin mieleeni esitellä teille arabialainen karhu:





Se on Richard Lindhin (työskenteli Arabiassa 1955-1989) tuotantoa ja minusta kovin suloinen. Vaikka tykkäänkin talvesta ja lumesta, voisin helposti nukkua karhujen lailla muutaman kuukauden talviunta ja herätä kevääseen virkeänä -ja ehkä hieman laihtuneenakin :) Tämä kyseinen karhu nukkuu tällä hetkellä talviuntaan meidän makuuhuoneen hyllykössä. Kuvan olen ottanut vanhaan blogiini muutama vuosi sitten.


Onneksi ihan pian on jo viikonloppu! Meillä olisi huomenna ohjelmassa kuoron kuusenkaatajaiset ja lauantaina lähden ystävän kanssa kaupunkiin elokuviin ja syömään. Tommi saa sillä välin hoidella kylppärin rempan loppuun :D


Mukavaa loppuviikkoa
toivoo

Purppura

tiistai 4. tammikuuta 2011

Bloggaamisen vaikeudesta

Joo. Kylpyhuoneen kattopaneelit on maalattu  kosteuskäsitelty pariin otteeseen ja Tommi pääsi niitä jo takomaan kiinni kattoonkin. Naapurin puuseppä on loppusuoralla allaskaapin kanssa (=kävin sitä hätistelemässä tänään asiasta) ja muutenkin on mukavaa :)


Mullahan on siis pari pientä ongelmaa ja toinen niistä on se, että kun katselee satunnaisesti muiden kirjoittajien blogeja, ei voi kuin ihailla niissä näkyvien kuvien laatua (puhumattakaan tekstien tasosta). Joka kerta näpytellessäni (kymmensormijärjestelmällä sentään, toim.huom.) tänne jonkin puolivillaisen "stoorin" parilla huonolla kuvalla höystettynä päätän, että ensi kerralla harrastan kuvan sommittelua, mietin edes vähän valaistusta (=laitan valot päälle ja/tai käytän salamaa, jotta kuvasta erottuu oleellinen) ja olen tietenkin sitä edeltävänä päivänä lukenut digikuvauskirjasta pari hyvää tippiä kuvaukseen. 


Ja paskat. Kun tulee luppoaikaa ja ajatus päivittää blogia, nappaan kameran kainaloon, suuntaan sen johonkin kohteeseen ja painelen laitteen nappuloita sattumanvaraisessa järjestyksessä niin, ettei kamera ehdi varmasti tarkentaa kohteeseen. Sitten syöksyn koneelle ja läväytän ensimmäisen suhteellisen vähän tärähtäneen kuvan blogiin. Kirjoitan pari riviä jäsentelemätöntä tekstiä ja olen rinta rottingilla kun on taas tullut päivitettyä blogia.


Ja niin tänäänkin. Esittelemättä on huutokaupasta itselleni huitoma sivupöytä, jonka tyrkkäsin musahuoneen seinustalle lamppua kannattelemaan:






Ei nitku eikä notku. Se pöytä on siis tuo ruskea tuossa hohtavan lampun alla (tässä kuvassa sentään erottuu pöydän ääriviivat...)


Pöydän alatasolla on muutaman nuottikirjan lisäksi tallessa vanhoja lehtiä, joita pienimuotoisesti keräilen. Kotiliesiä pääasiassa. Kauniiden kansien lisäksi ne on ihan parasta sadepäivän lukemistoa. Varsinkin Isoäidin palsta.








Martta Wendelinin kuvittamat kannet on (tietenkin) mun suosikkeja, ja niitä on kertynyt jonkin verran mökille säilytykseen. Ajatuksena on joku kaunis päivä etsiä sopivat kehykset lehdille ja ripustaa kauneimmat esimerkiksi yläkerran portaikkoon ohikulkijoiden katseltavaksi. Hieno on kyllä tämäkin kansikuva, vaikkei Wendeliniä olekaan:






Että tämmöistä taas tällä erää. Nyt nukkumaan että jaksaa taas aamulla lähteä töihin. Huomenna haetaan äiti kylään ja pidetään juustoherkutteluilta.


Hätähousuhetitännekaikkimullenyt-
terveisin

Purppura


P.S. Jos joku ei arvannut, niin tuo Kotilieden kansikuva ei oikeasti ole noin epätarkka :)


P.P.S. En nyt viitsinyt kirjoittaa tänne siitä mun toisesta ongelmasta :D