Musacornerin lukunurkka

Armaalle puolisolleni tuli tuossa männätalvena kiirus "sisustella" musahuonetta, kun hänelle vihdoin valkeni, että Poikanen tulee muuttamaan sitten "isona" omaan huoneeseen. Eli juurikin tähän musahuoneeseen. Tommi iski (ilmiselvästi pienessä paniikissa) seinään pari lempparilp-levyn kantta ja kirppikseltä löytämäni yllättävän painavan kampaamopeilin:

Kirjahyllyn tein nelisen vuotta sitten ihan perushyllylevyistä ja kannattimista maalaamalla ne tummanharmaaksi. Kirjoja on lisäksi ullakolla ja olenkin yrittänyt niitä myydä kirppiksellä, jotta nuo hyllyparat eivät notkuisi noin raskaina. Vierassänky onkin siinä sopivasti alla, että tulevatpahan kirjat sitten jonkun muun päähän jos sattuu hylly pettämään :) Tosin tulee siinä joskus itsekin makoiltua ja lueskeltua.

Sängynpäällisen olen aikoinaan kutonut kansalaisopiston kangaspuissa uusista poppanakuteista ja vanhoista räsyistä. Siinä olikin ihan kiitettävästi puuhaa! 

Ja loppuun vielä kirppikseltä löytämäni pahvinen matkalaukku, joka sopii vallan mainiosti Poikasen pieneen käteen:

Mukavaa viikonloppua! Meillä sitä vietetään juhlimalla Poikasen (epävirallisia) nimppareita ja rakkaan kummityttömme syntymäpäiviä. Muistutukseksi vielä kaikille Tommy Tabermannin sanoin:

Elämä ei ole yhtä juhlaa. Se on myös ruusuilla tanssimista.

Terkuin Eija

Wanted!

Tahtoo! Nimittäin munakuppeja. Ninnu möi mulle ylimääräisenä pari Arabian munakuppia ja ai että, hienoja ovat! Osaako kukaan kertoa näistä mitään?

Nythän siinä vaan sitten kävi niin, että näitä olisi saatava jostain pari lisää... Äh. Nälkä kasvaa syödessä, vai miten se nyt menikään!?

Nimimerkillä Mul on aina nälkä ja koko ajan jano...

P.s. Ihanaa, uusia lukijoita tullu! Tiina ja sofiantupa, tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin :)

The door

Tänään on vietetty mukava päivä leppoisassa seurassa: kiitos Kiki ja tytöt ♥

Laitan vielä yhden kuvan maalatusta ovesta, kun sain ruuvattua naulakon paikalleen ja essun ja patalaput yms. roikkumaan.

Ei mulla muuta. Tykkään ovesta edelleen.

-Eija-

Oven metamorfoosi

No niin. Kaikki siellä ovat varmasti jännänneet mun maalausprojektin lopputulosta, joten ihan kohta sen paljastan. Sitä ennen totean, että enpä olisi uskonut miten paljon iloa yksi kärpänen voi tuottaa pienelle Poikaselle! Se saakutin pöristelijä (kärpänen siis, ei Poikanen) on nyt viikon päivät huristellut meidän alakerrassa,  mutta eihän sitä ole hennonut listiä kun Poikanen seurailee sen liikehdintää pienen Poikasen innolla ja ihmetyksellä. Ihanaa ♥

Ja sitten asiaan. Ennen lopullista muutosta pieni välietappi:

Oven peilit maalasin siis samalla vihreällä kuin keittiön ikkunaseinän viime syksynä. Maalia jäi silloin sopivasti vähän yli tarkoituksella, koska tämä maalaushaave on muhinut päässä jo vuosia. Idea on lähtöisin jostain vanhasta sisustuslehdestä. Väriähän minä keittiöön halusin ja näin sitä sain taas vähän lisää.

Loppusilaus oveen:

Kuvat on edelleen otettu kamerakännykällä, ja sävyt vähän valehtelee/vaihtelee. Tuon vaaleanpunaisen sävyn poimin mun vedenkeittimestä ja se osui kerralla nappiin. Koska maalia olisi tarvittu häviävän pieni määrä, säästin vähäisiä rahojani ja sekoitin värin askartelukaapissa lojuvista akryylimaaleista. Ajattelin, että ovi ei tarvitse kovin kulutusta kestävää maalia tuossa kohtaa, mutta saatan tietysti olla väärässäkin. Täytyy sitten ostaa oikeaa maalia jos tuo akryylimaali tuosta alkaa lohkeilemaan tms.

Nyt sitten pitäisi hioa ja maalata keittiön ja eteisen välinen ovi myös. Laitan keittiöstä kuvia kunhan toinenkin ovi on maalattu, mutta saattaapi mennä viikko jos toinenkin ennen sitä. Himottaisi nimittäin hioa ja maalata ensin pari puista baarijakkaraa, jotka ostin kirppikseltä pari viikkoa sitten. Oiskohan turkoosit jakkarat mitään, hmm...

Tuu(n/m)austerkuin Eija

Paint it black - öö eikäku...

Viikonloppu vierähti mukavasti mökkeillen isoveljen perheen ja äidin kanssa. Saas nähdä oliko kesän viimeinen mökkireissu siinä, vai vieläkö meille riittää lämpimiä viikonloppuja mökkeiltäväksi. Tuskin tulee enää uimaan mentyä kuitenkaan, tuntui ainakin jo vähän vedet viilenneen.

Kotona odotti normaalin pyykki- ja tiskivuoren lisäksi mun keskeneräinen maalausprojekti:

Aloitin siis viikolla vihdoin ja viimein keittiön ovien maalausprojektin, joka starttasi kylmäkomeron oven hiomisella. Hioin vanhaa maalattua pintaa melko kevyesti hiomahiirellä, vaan jotta saisin uuden maalin varmasti tarttumaan oveen. Joku fiksumpi ja perusteellisempi olisi tietenkin hionut oven ihan puupinnalle, mutta mulle välttää vähän sellanen raffimpi jälki. En siis myöskään pakkeloinut oven aikain saatossa saamia kolhuja piiloon, vaan ne saavat jäädä sikseen. Sitten pääsin vähän maalailemaankin:

Valkoista siis kehiin. Tosi tylsää,  mutta kun oli vähän ylijäämämaalia liesikuvun maalauksesta. Mutta älkää peljätkö, oli mulla varastossa vähän muutakin ylijäämää eli ei tää projekti tähän loppunut! Kunhan Poikanen sammuu iltaunille, ottaa tämä äiti taas tiukan otteen pensselistä ja alkaa sutimaan. Lisää kuvamatskuu siis tulossa, ehkä jo huomenna.

Sutimisterkuin Eija

P.s. Kuvat on otettu puhelimella enkä osaa vielä(kään) käsitellä kuvia Picasan kautta, joten vähänkö on kökköö. Get over it :)

Harjoitus tekee mestarin

Tällä erää tämä tietotekniikkatumpelo koittaa edes jotenkuten pysyä kehityksen tahdissa ja YRITTÄÄ näin ollen blogata uuden tablettinsa kanssa kuvaa meidän pihasaunan seinustalta. Ja se kuva tulis niinku tähän:

Osasinkohan? Näyttäis siltä. Ihan kauheeta miten sitä käy oikeasti täysin torveloksi tän tietotekniikan kanssa. Jo pelkkä tabletin käynnistäminen ensimmäistä kertaa tuntui lähestulkoon mahdottomalta, kun käyttöohjettakaan ei saanut enää paperisena vaan se piti ladata netistä tablettiin, jota en osannut yhdistää nettiin ilman käyttöohjetta. *huokaus* 



Nyt siis opettelen tämän tabin käyttöä ja olen ihan hoomoilasena, että mitä ihmettä?!? Yritin juuri tutustua elämäni ensimmäistä kertaa picasa-kuvapalveluun vain todetakseni, että kaikki mun bloggeriin lataamat kuvat olivat jo siellä! Naurattaa jo vähän, niin tyhmä olo on tällä hetkellä :)



No mut hei, mitäs tällä tyhmäilyllä on väliä kun aurinko paistaa ja helle on muutenkin sekoittanut pään! Ja jos tuo mun viinikärhön kuva tuossa kököttää (niin kuin nyt kovasti näyttäis), niin kaikkihan on just fine.



Tyhmäilyterkuin Eija



P.s. Oon mää kerenny vähän maalailemaankin. Siitä projektista lisää ensi viikolla, se kun on vielä vähän kesken.

Kaikkitännehetimullenyt!

Minähän olen sitten kaikkitännehetimullenyt-ihminen pahimmasta päästä, joten kun satuin vilaukselta näkemään Stellan Kummitustalossa pikkuisen pitsiä hyttysverkoksi taipuneena, niin johan mun oli saatava samanlaista. Puhelin kädessä riensin näyttämään kuvaa Tommille, että tuommoista mulle. Puolisoni totesi rauhalliseen tapaansa, että se on sitten vissiin lähdettävä pitsinnypläyskurssille. No, Tommi välttyi pitsinnypläykseltä (tietenkin), riitti kunhan teki mulle pikaisesti ikkunaan laitettavan kehikon. Vanha pitsiverho löytyi kirppikseltä, tosin ei ensimmäiseltä tai toiselta vaan kolmannelta, sillä kelpuutin vasta tämän nimenomaisen kuvion hyttysverkokseni. Vielä pitäisi kehikko maalata, mutta kun se piti saada heti paikoilleen. Ihana. Ja pitsiä jäi yli kolmeen kehikkoon, kunhan joutaisi tuo lomalainen tuossa vielä ne tehdä... 

Tämä ensimmäinen hyttysverkkoviritys pääsi siis meidän yläkerran "aulaan", joka on kuumennut melkoiseksi pätsiksi viime päivien aikana. Ja pätsistä tulikin mieleeni Nelliinan puutalo, jossa Nelliina kyseli kokemuksia ilmalämpöpumpuista. Kommentoinkin jo sinne, että pois en kyseistä vehjettä antaisi, vaikka aluksi vähän epäileväinen olinkin. Talvella pumppu kierrättää lämmintä ilmaa lattianrajassa, jolloin Poikasen on lämpimämpi siellä touhuilla leikkejään ja näin kesällä taas on ihan luksusta saada vähän viilennystä taloon. Jaksaa sitten itsekin hommailla pakollisia kotihommia. Ja onneksi niitä pakollisia hommia voi kuumimmilla kesähelteillä siirtää... ja siirtää... ja siirtää... Ehtii sitten vähän keskittyä olennaiseen eli veneilyyn :)

Putputtelemisiin, terkuin Eija