sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

(Suloiset) myrkynkeittäjät

Viikonloppuna sain lunastaa yhden osan meidän syntymäpäivälahjasta Tommin siskolle Ninnulle, kun mentiin yhdessä ekokampaajaystäväni Saaran järjestämälle keväiselle shampoonvalmistuskurssille. Ninnulla, niin kuin mullakin, on ollut jo hollin aikaa kasvava kiinnostus luonnonkosmetiikkaan sekä luomutuotteisiin niin ulkoisesti kuin sisäisestikin nautittuna. Niinpä ajattelin, että on oiva synttärilahja Ninnulle tarjota hänelle kurssi, jossa voidaan yhdessä tehtailla itsellemme DIY-shampoot erilaisista yrteistä ja eteerisistä öljyistä. Tulikin todella suloinen myrkynkeittäjä-olo kun yhdessä hämmenneltiin hämmentävän värisiä ja huumaavan tuoksuisia liemiämme uudenkuun aikoihin... B eiku Witches...








Kuvassa ovat Ninnun valmiit Kissankulman Minttu-shampoot. Minä en ehtinyt vielä etikettejä väkertämään, joten nimikin on mun shampoolle vielä antamatta. Meidän yhteisen liemen pohjaksi valittiin nokkosta ja minttua, ja minä "maustoin" oman shampooni vielä appelsiinin ja sitruunan tuoksuilla. Mulla ainesosien valintaan vaikutti jonkin verran mun siitepölyallergiat. Kun en voinut olla varma, aiheuttaako esimerkiksi koivu mulle hengitystieoireita niin jätinpä sen laittamatta liemeen. Valitsemieni sitrustuoksujen pitäisi muuten muun muassa alentaa verenpainetta, tukea painonpudotuksessa ja kohottaa mielialaa, joten luulisi niiden sopivan hyvin just mulle :) Vielä en tosin ole päässyt shampootani edes testaamaan, kun menin hiukseni pesaisemaan just ennen kurssin alkua. Tällä hetkellä pesen tämän harakanpesäni mimittäin keskimäärin kerran viikossa, joten en viitsi nyt alkaa turhaan sitä puhdistelemaan ennen kuin tukka on oikeasti likainen. Ajatus siitä, että ihminen pesee tukkansa kerran viikossa saattaa ahdistaa monia, mutta kyllä se turha kemikalisaatiokin ahdistaa :) Ja jos on valmiiksi erittäin kuiva, luonnonkihara tukka, niin siinä ei ihan heti rasvoittuminen näy eikä tunnu! Muutenkin ihmiset peseytyvät näinä päivinä ihan liikaa mun mielestä... Noh, tästä asiasta voisin jauhaa yömyöhään, mutta lähdenpä nyt juhlimaan "vaalivoittoa" tuonne pehkujen väliin. Siis ihan nukkua meinasin, jos joku ehti muuta miettiä. Hmm.

Hyvää yötä siis. Ootkos muuten sää tehnyt ihan ite shampoota? Kiinnostaako luonnonkosmetiikka muuten? Vinkkejä hyvistä tuotteista otetaan mielellään vastaan!

Terkuin Eija

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Smells like teen eipäs ku spring spirit

Viime viikolla pikkulinnut aloittivat karjumisensa jo ennen ylösnousua, mistä voimme todeta kevään ihan todella alkaneen myös tällä Keski-Suomen puolella.



Myös vastatervattu vene kertoo selvää sanomaa kevään tulosta: ihan pian jäät lähtevät rytinällä ja veneilykausi voi alkaa. Meidän pihassa on siis kevään haisu, aah!

Ennen kuin päästään veneilemään pitää puuveneen kyseessä ollen tietysti suorittaa erinäisiä toimenpiteitä (älkää kysykö multa mitä ne on, en tiiä). Se tarkoittaa kuitenkin käytännössä sitä, että Tommi käy lähestulkoon päivittäin puuhailemassa JOTAIN veneellä. Onneksi satamaan on meiltä vain muutaman minuutin matka. Todellisuudessa Tommi varmaan vaan istuu veneessä pressun alla ja haaveilee tulevan kesän venereissuista. Hmpf.

Ehkäpä juuri hyvästä kevätfiiliksestä johtuen Tommi suostui siirtämään kanssani mun mummovainaan vanhan ompelukoneen musahuoneeseen, vaikka ihmettelikin, että mitä ompelukone muka tekee musahuoneessa. No se vaan näyttää siellä hyvältä. Mikä muu syy tarvitaan???




No joo. Nuppi puuttuu vetolaatikosta ja vähän on heikossa hapessa muutenkin, mutta tällä sitä on itsekin tullut poljettua ompeleita pikkutyttönä. Ei pysty luopumaan. Ja kun tuo nurkkaus oli periaatteessa vapaa, niin sinnehän se sujahti. Ei maha mittään :) Mutta nyt ei enempää sälää musahuoneeseen, muuten se alkaa muistuttaa uhkaavasti normaalia Sointula-tasoa, jonka tunnuslause on More is more . Vai miten se nyt menikään.

Ihanaista lauantai-iltaa! Me lähdetään kohta juhlimaan lapsuudenystävän 3-vuotiasta prinsessaa. Kyllä 3 vuotta on hieno ikä ihmisenalulla :)

Terkuin Eija

"Rakkaani lattialla, lapsi
hyvä ja ehjä.
Hän ei ole säikkynyt vielä
eikä epävarmuutta ole.
Hän ja maailma kohtaavat vähitellen.
Kun häntä osaisi varoittaa.
Kun osaisi kertoa,
että maailma muuttaa meitä niin
että vain harva ehtii ollenkaan
muuttaa maailmaa."

(Liisa Laukkarinen)



maanantai 6. huhtikuuta 2015

Poikasen huoneessa

Oon kovasti koittanut laitella Poikasen huonetta sopivaan kuosiin, ja pikkuhiljaa alkaa tulos miellyttää jollain tasolla omaa silmää. Tämä kyseinen huone sijaitsee siis yläkerrassa meidän makuuhuoneen vieressä ja toimi aiemmin musahuoneena. Tommi on valinnut tänne tapetin silloin viisi vuotta sitten, ja vaikka niin kovasti tekisi mieli maalata seiniä ja vaihtaa tapetti, niin nyt mennään pienellä budjetilla ja huone saa toistaiseksi ainakin olla vanhassa asussaan. Mun mielestä huoneessa on nyt iloinen sekasotku eri värejä, ja se jotenkin "peittää" seinien harmaan asun alleen. Ja MITÄÄN uutta tänne ei ole ostettu. Äh, valehtelin. Muutama viikko sitten oli pakko ostaa pimentävä verho, mutta sitä ei lasketa. Nih.

Tavarat huoneeseen ovat siis kulkeutuneet meille mikä mitäkin kautta. Vanha vaatekaappi jäi pyynnöstäni taloon, kun tämän ostimme. Maalasin kaapin ulkopuolelta pari vuotta sitten ylijäämämaalilla vaalean vedenvihreäksi ja se oli pitkään tuossa meidän yläkerran aulassa. Nyt se sai siirtyä Poikasen vaatekaapiksi ja juuri sopiva se onkin siihen tarkoitukseen. Kaapin ovista puuttui vetimet, mutta onneksi on joskus tullut ostettua kirppikseltä vanhoja, puisia nuppivetimiä, joten ovet saivat sellaiset vetimikseen. Arvasinhan, että niitä nuppeja vielä joskus tarvii! Vanha räsymatto on ollut aiemmin yläkerran aulassa myös, ja se on muutama vuosi sitten löytynyt kirppikseltä. Tykkään sen vihreän ja violetin sävyisestä värityksestä kovasti!


Maalasin taloon muutettuamme kaapin sisäosan turkoosiksi. Se olikin ensimmäinen maalausurakkani talossa! Tein myös pienen koristemaalauksen vapaalla kädellä kaapin oveen. Ei ehkä kovin miehekäs kuvio, mutta eipä silloin ollut Poikasen tulosta vielä tietoakaan.


Kaapin ovessa muuten roikkuu jo aikaa sitten Poikaselle pieneksi jäänyt potkupuku. Sen on vaan pakko olla näkösällä, koska se on alunperin Tommin vanha potkari. Loistavaa vuosikertaa -77! Tuolloin kotimaassa valmistettu Tutta kestää näköjään hyvin isältä pojalle. Toista taitaa olla nykypäivän Tutta-tuotteet (vaikka pidänkin niiden kuvionneista ja värityksistä todella paljon).


Puusohva on saatu joskus ilmaiseksi Tommin serkulta ja se oli ennen alakerrassa. Tommi otti sohvan kannen irti, ostettiin siihen uusi, leveämpi patja ja niin siihen saatiin Poikaselle mukava pesä. Vielä kun se malttaisi nukkua siinä yönsä... Viime yönäkin kuului yhtäkkiä pienten jalkojen töminää, kun pojanpampula pyyhkäisi pötkölleen meidän väliin ja jäi siihen loppuyöksi hyvin tyytyväisenä tuhisemaan :)


Paripulpetti saatiin viime kesänä samaiselta Tommin serkulta, ja tarkoituksena oli kunnostaa se ja maalata uusiksi. Mutta niin vaan viehätti tuo vanha pinta, että pulpetti sai jäädä alkuperäiseen asuunsa, lukuisien koululaisten kolhimaksi. Eipähän haittaa, jos kun Poikanen värittää ohi paperin tai maalaa sormenjälkiä pintaan. Joku voisi joskus muuten luulla tätä mun viehtymystä vanhoihin tavaroihin ja niiden kolhuihin laiskuudeksi, ja niin ehkä osittain onkin :) Miksi korjata jotain, jos se kohta on kuitenkin kulahtaneen näköinen?!? Kyllä vanha tavara saa olla vanhan näköinen.


Poikasen yöpöytänä toimii joskus muinoin kirppikseltä muutamalla eurolla löytynyt pikkuhyllykkö, joka on meillä seilannut eteisestä olohuoneeseen ja yläaulaan ja takaisin. Nyt se saa levätä täällä. Siitä on hyvä napata iltasatu luettavaksi. Keltainen lamppu on myös kirppislöytö parin vuoden takaa.


Täytyy ottaa lisäkuvia sitten, kun saadaan taulut ja muut seinille. Alla oleva tauluryhmä odotteleekin jo kiinnittäjäänsä... Eli tarvittiin vain kirppikseltä ostettuja taulunkehyksiä, suhumaalia (nämä maalasin jo viime kesänä) ja sitten sopivat kuvat. Näihin tauluihin löytyi paikallisen sisustuspuodin loppuunmyynnistä pikkupala Ritola & Pihlgrenin valmistamaa tapettia, eli Rut Brykin v. 1958 suunnittelemaa Fenix- lintua, josta leikkelin sitten lintujen kuvia eri kokoisiin kehyksiin. Vähän pelottavia tirpusia ehkä, mutta niin ihania :) Jos tarpeeksi kauan odottaa, niin ehkä ne lennähtävät itsekseen seinälle?!?


Tämmöstä taas tällä erää. Mitäs tykkäätte?

Kyselee Eija

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Blogihaaste

Sain Villa Sievähelmen Tiannalta blogihaasteen, jonka tarkoituksena on nostaa esiin alle tuhannen lukijan blogeja. No, mulla on blogissa 57 kirjautunutta lukijaa, ja oon kiitollinen ihan jokaisesta, joka mun sepustuksia jaksaa lukea! Tuntuisi hullulta kirjoittaa yli tuhannelle :) Että kiitos haasteesta, tässä vastauksia kysymyksiin:

1. Mistä innostut bloggailuun?
Aloitin bloggaamisen toisessa blogissa jo kymmenisen vuotta sitten. Sain idean Jenkeissä tuolloin asuneelta ystävältä, jolla oli oma blogi. Hän oli perustanut blogin pitääkseen ystävät ja sukulaiset ajan tasalla kuulumisistaan, ja ajattelin itsekin blogia perustaessani, että tietääpähän kauempana asuvat ystävät mitä mulle kuuluu. Ensimmäinen blogini oli sellainen päiväkirjamainen viritelmä, jossa lähinnä keskityin kertomaan sen hetkisistä fiiliksistäni ja kuulumisistani. Kuvilla ei ollut kovin tärkeä rooli siinä blogissa. Tämän blogin perustin 5 vuotta sitten, kun olimme ostaneet tämän talon. Halusin tallentaa blogin muotoon meidän rempan etenemistä ja sisustusjuttuja.

2. Onko blogin lukijamäärä kuinka tärkeä?
No niin kuin aiemmin jo mainitsin, olen tosi iloinen kaikista 57 lukijastani (josta kaikki eivät kyllä vissiin käy edes lukemassa blogia). On kivaa, että joku lukee ja varsinkin kommentoi :) Ehkä on kuitenkin vapautuneempaa kirjoittaa ihan pikkuporukalle, kuin tuhatpäiselle yleisölle, koska sitten tulisi kovat paineet julkaista jotain järkevää usein ja hienoilla kuvilla höystettynä.
 
3. Miten keksit blogillesi nimen?
Halusin blogin nimen liittyvän jotenkin tähän taloon ja sitten alkoikin soimaan päässä Neon2:n biisi Tässä talossa, näissä huoneissa jne. Ja se tuntui sopivan hyvin blogin nimeksi.

4. Asutko mieleisessäsi kodissa?
Kyllä, tosin rempattavaa riittää vielä. Ja ainahan saa haaveilla vielä paremmasta! Verrattuna entiseen kämppään, kunnan vuokrarivariin, tämä talo on vienyt voiton 100-0.

5. Oletko koskaan saanut loukkavia kommentteja blogistasi?
En. Se tuntuisi varmasti pahalta.

6. Oletko hamsteri :D ?
No todellakin! Tavaraa ois vaikka pienen puodin perustamiseen. Mutta kun se luopuminen on niiiiiin tuskallista!

7. Jännittikö ensimmäisen postauksen julkaiseminen?
Ei. Oli vaan mukava kutina päällä :)

8. Mitä perheesi/ ystävät ajattelevat blogaamisestasi?
He varmaan pitävät sitä suhteellisen harmittomana harrasteluna, jota se onkin.

9. Mistä ostat kotiisi huonekaluja yms sisustushärpäkettä?
No tietysti kirppiksiltä ja huutokaupasta ja muista paikoista, joissa tulee vastaan vanhaa tavaraa.

10.Oletko puutarha ihminen ?
Kyllä kai, tosin intoa on enemmän kuin taitoa. Ja nyt se intokin on ollut vähän hakusalla Poikasen syntymän jälkeen. Mutta rakastan kyllä kauniita puutarhoja ja haluaisin sellaisen itsellenikin.

11. Kerro jotain haasteen lähettäjästä ja miksi hänen blogiaan voisi kurkata :) 
Nyt täytyy myöntää, että en ole vielä tutustunut Tiannan Villa Sievähelmeen, mutta aion kyllä. Ihan lähiaikoina :)

Että näin. Pitääkö mun nyt haastaa joku? Voisko joku nyt vaan napata tämän tästä, kun mun pitää lähteä iltapuuron laittoon... 

Huomenna taitaa tulla postaus Poikasen huoneesta. Jeps.

Terkuin Eija

torstai 2. huhtikuuta 2015

Munat kotelossa

Hitusen kehnosta pääsiäissäästä johtuen päätimme jäädä pyhien ajaksi kotosalle mökkeilyn sijaan. Jospa sitä olisi nyt aikaa vähän siivota ja laitella rauhassa huushollia!

Alkuviikko meni ihan täpinöissä, kun järkkäilin meidän MLL:n paikallisyhdistyksen puitteissa tipudiscoa alle kouluikäisille. Se olikin kiva tapahtuma ja paikalla oli liki 50 mukulaa, joten varmaan järjestetään toisenkin kerran vastaavanlainen. Meidän Poikanen oli myös hyvin innoissaan, kun sai discoilla serkkutyttöjen ja kavereiden kanssa, pompotella ilmapalloja mielin määrin ja käydä perinteisessä onginnassa onkimassa saippuakuplapullon ja muuta mukavaa pikkusälää. Kaiken kruunasi kasvomaalauspisteessä käteen maalattu leijonan kuva. Kotona iltapalapöydässä Poikanen lauleskeli "Sukka irti"-biisiä ja kylläpähän meitä hitusen nauratti!

Kesken discojärjestelyjen ja muiden pääsiäistohinoiden kerkesin värkkäämään kummitytöllemme pienen pääsiäisyllärin, jonka myötä toivotan Hyvää Pääsiäistä myös teille siellä ruudun takana:



Niinpä. Ei mitään järkeä, mutta hauskaa oli askarrella.

Pääsiäisterveisin Eija