No mutta, tämä toinen ikuisuusprojekti, josta nyt kerron teille on ollut mulla työn alla -öö- oiskohan ollut noin viitisen vuotta. Intouduin keräämään kirppiksiltä vanhjoja pitsiliinoja ja suunnittelin tekeväni niistä päiväpeiton, mutta niinpä vaan on jäänyt peitto vain suunnittelun asteelle.
Ajattelin, että liittämällä erikokoisia pitsiliinoja yhteen saisin vähän elävämmän pinnan kuin mitä valmiiksi virkatuissa päiväpeitoissa on. Värjäsin sitten vaaleat liinat violeteiksi ja riippuen pohjaväristä liinoista tuli pikkuisen erisävyisiä. Se on mun silmissä vaan plussaa.
No niin. Siis ihan hyvä idea, jos sen saisi joskus toteutuksen asteelle. Eilen oli vakaa aikomus kuluttaa sunnuntaipäivä ompelemalla liinat kiinni pohjakankaaseen, joka on ikivanha, alunperin lila 150 cm leveä aluslakana. Järkytyksekseni huomasin, että tarvitsen lisää pitsejä, tai peitosta tulee torkkumalli. Pitää vissiin virkata lisää pikkuruisia liinoja täyttämään isompien liinojen välit, mutta tarttee kyllä ostella lisää isompiakin liinoja. Niitä en nimittäin yksinkertaisesti viitsi ruveta virkkaamaan. Pienet "välikappaleet" ovat kivoja tehdä, kun ne tulevat nopeasti valmiiksi! Oli muuten yllättävän kova homma muistella virkkaamisen alkeita, kun viime virkkauskerrasta taisi olla reilut 15 vuotta...
Jep jep. Projekti siirtyi suhteellisen nopeasti takaisin pahvilaatikkoon josta sen kaivoin esiinkin ja näin ollen menen nyt nauttimaan sitä arsenikkia, kun hävettää niin kovasti tämä ainainen saamattomuus.
Ei vaines, menen sohvalle köllimään.
-Purppura-








































