tiistai 4. tammikuuta 2011

Bloggaamisen vaikeudesta

Joo. Kylpyhuoneen kattopaneelit on maalattu  kosteuskäsitelty pariin otteeseen ja Tommi pääsi niitä jo takomaan kiinni kattoonkin. Naapurin puuseppä on loppusuoralla allaskaapin kanssa (=kävin sitä hätistelemässä tänään asiasta) ja muutenkin on mukavaa :)


Mullahan on siis pari pientä ongelmaa ja toinen niistä on se, että kun katselee satunnaisesti muiden kirjoittajien blogeja, ei voi kuin ihailla niissä näkyvien kuvien laatua (puhumattakaan tekstien tasosta). Joka kerta näpytellessäni (kymmensormijärjestelmällä sentään, toim.huom.) tänne jonkin puolivillaisen "stoorin" parilla huonolla kuvalla höystettynä päätän, että ensi kerralla harrastan kuvan sommittelua, mietin edes vähän valaistusta (=laitan valot päälle ja/tai käytän salamaa, jotta kuvasta erottuu oleellinen) ja olen tietenkin sitä edeltävänä päivänä lukenut digikuvauskirjasta pari hyvää tippiä kuvaukseen. 


Ja paskat. Kun tulee luppoaikaa ja ajatus päivittää blogia, nappaan kameran kainaloon, suuntaan sen johonkin kohteeseen ja painelen laitteen nappuloita sattumanvaraisessa järjestyksessä niin, ettei kamera ehdi varmasti tarkentaa kohteeseen. Sitten syöksyn koneelle ja läväytän ensimmäisen suhteellisen vähän tärähtäneen kuvan blogiin. Kirjoitan pari riviä jäsentelemätöntä tekstiä ja olen rinta rottingilla kun on taas tullut päivitettyä blogia.


Ja niin tänäänkin. Esittelemättä on huutokaupasta itselleni huitoma sivupöytä, jonka tyrkkäsin musahuoneen seinustalle lamppua kannattelemaan:






Ei nitku eikä notku. Se pöytä on siis tuo ruskea tuossa hohtavan lampun alla (tässä kuvassa sentään erottuu pöydän ääriviivat...)


Pöydän alatasolla on muutaman nuottikirjan lisäksi tallessa vanhoja lehtiä, joita pienimuotoisesti keräilen. Kotiliesiä pääasiassa. Kauniiden kansien lisäksi ne on ihan parasta sadepäivän lukemistoa. Varsinkin Isoäidin palsta.








Martta Wendelinin kuvittamat kannet on (tietenkin) mun suosikkeja, ja niitä on kertynyt jonkin verran mökille säilytykseen. Ajatuksena on joku kaunis päivä etsiä sopivat kehykset lehdille ja ripustaa kauneimmat esimerkiksi yläkerran portaikkoon ohikulkijoiden katseltavaksi. Hieno on kyllä tämäkin kansikuva, vaikkei Wendeliniä olekaan:






Että tämmöistä taas tällä erää. Nyt nukkumaan että jaksaa taas aamulla lähteä töihin. Huomenna haetaan äiti kylään ja pidetään juustoherkutteluilta.


Hätähousuhetitännekaikkimullenyt-
terveisin

Purppura


P.S. Jos joku ei arvannut, niin tuo Kotilieden kansikuva ei oikeasti ole noin epätarkka :)


P.P.S. En nyt viitsinyt kirjoittaa tänne siitä mun toisesta ongelmasta :D

2 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Mä huomaan että jostain syystä otan aina kuvia blogiini illalla, jos siis kuvaan kotini esineitä, sisustusjuttuja yms.
Ja niistä kuvista tulee aina ilman salamaa kellertävän värisiä. Päivänvalossa olisi paras kuvata, mut kun tulee inspiraatio, on pakko kuvata HETI! :)
Kaunis pöytä!

Purppura kirjoitti...

Joo illalla tulee räiskittyä, mutta kun salaman kanssa kuvista taas tulee niin kylmiä... Kunhan jotain selvää saa :)