She´s a lady

Tämä hieno valaisin nimittäin. Ihan leidi, vai mitä tuumaatte?

Huomatkaa kaulan viehkeä kaari, ja aavistuksen ujo pään asento :) Ihana! Leidi tarttui mukaan taannoiselta Viitasaaren reissulta, vei sydämen jotenkin heti. Vielä en tiedä sijoituspaikkaa, ehkä tulevaan lastenhuoneeseen? Jonkun vaan täytyisi tehdä meille sellainen...

Lampun kirkkaankeltainen väri tulee mun mielestä upeasti esille valkoista taustaa vasten, mutta pitihän se testata myös keltaista kukkatapettia vastenkin:

Tunnelma on jotenkin ihan eri heti kun ympäristö vaihtuu. Täytyy tuumia vielä.

Tänään kävimme Pikkuhyypiön kummivanhempien (eli meidän kummityttären luona eli Pikkuhyypiön serkkutytön) luona ja siinä vierashuoneen sohvalla imettäessäni totesin, että lamppu sopisi mun mielestä loistavasti sinnekin. Ou nou. En ehkä pystyisi luopumaan leidistä :) No mutta, heiltä saimme lainaan hyppykeinun ja tuosta selän takaa kuuluu sellainen pauke, että ihan kohta pääsee Pikkuhyypiö pom-pom-pomppimaan.

Pomps pomps -terveisin

Purppura

Pieni vaaleanpunainen postaus

Onpas tämä lomailu kivaa -niin kivaa ettei koneelle meinaa ehtiä! Mökkeilty on ja eipä juuri muuta. No, pari kirppistä ehkä on tullut kierrettyä... Rompetorilta ei tarttunut kovin paljon tavaraa mukaan, mutta tulihan siellä tunti jos toinenkin tuhlattua ja ihmeteltyä tavaroiden paljoutta ja hienoutta ja joidenkin kalleutta :)

Pikkuhyypiö simahti äsken lattialle leikkimattonsa päälle, taustalla soi hiljaa Ipanapan iltalaulut. Alkaa väkisinkin ramaisemaan itseäänkin. Onni asuu näissä kiireettömissä hetkissä kun saa olla rennosti kotosalla rakkaiden kanssa! 

Tämä meidän onnihan kun ei varsinkaan ollut itsestäänselvyys, vaan tarvittiin 7 vuotta epäonnea (liekö peili särkynyt vai mitä?) ja lopulta koeputkihedelmöityksellä saatiin aikaiseksi maailman täydellisin pieni poika :) Odotusaikaan mahtui paljon pelkoa, epäuskoa ja vähän vastoinkäymisiäkin, mutta nyt puolen vuoden jälkeen sitä alkaa jo pikkuhiljaa uskoa, että maailman suurin ihme toteutui myös meille! Jännästi sitä edelleen ajattelee joskus itseään lapsettomana, niin lujasti se identiteetti ehti juurtua omaan pääkoppaan. Edelleen itkettää joka kerta kun lapsettomuudesta puhutaan.

Tällä hetkellä elämä meidän vaaleanpunaisessa talossa on kuitenkin melkoisen vaaleanpunaista :D

Jee, mä sain pari viikkoa sitten uuden vedenkeittimen! Kyllä nyt maistuu teekin paremmalta :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin ;)

Hyvää viikonloppua toivoo

Purppura

Hän on täällä jälleen!

Aurinko siis. Ihanata!

Armas puolisoni on lomaillut kanssamme tällä viikolla, joten en ole koneelle siitä syystä juuri ehtinyt. Toissapäivänä tehtiin pieni päiväretki Viitasaarelle ja ihan mukava reissu olikin. Käytiin muutamalla kirppiksellä ja vaikka tarjonta olikin melko huono, tein silti muutaman kivan ostoksen. Tässä yksi löydöistä:

Minä kun satun rakastamaan violettia niin tämä oli ihana löytö! Eli kaksi piiiiitkääääää räsymattoa, ehkä keittiöön, ehkä jonnekin muualle. Mutta ehdottomasti tänne Sointulaan :) Olin niin tohkeissani matoista, että heti reissusta kotiuduttuamme piti päästä mattopyykille -jo toisen kerran tällä viikolla. Harvinaista toimintaa mulle (liippaa turhan läheltä siivoamista tms.), mutta nautin todella! Erinäisistä syistä en ole vuosiin pystynyt itse matonpesuun, joten kun nyt sen verran oli selkä ja kädet kunnossa niin aivan ihanaa oli hangata sydämensä kyllyydestä ja roiskia mäntysuopaa ympäriinsä -ja vähän matoillekin. Pikkuhyypiö istuskeli tyytyväisenä vaunuissa kun Tommin kanssa kuurattiin mattoja. Taisi tuo pienempi herra sulattaa sillä(kin) reissulla muutaman mattopyykkärin sydämen :) No joo. Ne pari muuta löytöä esittelen myöhemmin jahka ehdin tehdä vähän kuvausjärjestelyjä.

Tänään starttaa Saarijärvellä Rompepäivät, jonne meidän autonnokka suuntaa vakaasti vielä tämän päivän aikana. Eli jos nyt joku lukija lähistöllä (tai vähän kauempanakin) miettii päivän ohjelmaa niin ei muutaku Ahvenlammen leirintäaluetta kohti, siellä saa varmasti rahansa kulumaan kaikkeen ihanaan romppeeseen! Ja mitäänhän ei ole pakko edes ostaa, joskus riittää kun saa vaan ihastella kaikenlaisia hilavitkuttimia. Viime kesänä rompetori jäi meiltä väliin, joten nyt ollaan sitten ladattu täyteen ihanuusodotuksia senkin edestä :)

Ennen kuin alan valmistautumaan reissuun, tässä muutama kuva meidän pihalta. Siellä on niin ihana olla kun mollikka taas paistaa!

Tällainen ihana piikkipallo otti päiväunet meidän tällipajun alla pari päivää sitten.

Kunpa tuoksu välittyisi tästä kuvasta...

Missä viipyy meidän mansikat???

Omput alkavat jo punertaa.

Vanha pelargonia kukkii Purppuran akkunalla...

Viinikärhö on ihanan rehevä!

 Valoisaa viikonloppua

toivottaa Purppura

 

Purppuran kompromissikeittiö

No tässä tämä nyt sitten vihdoin on. En tiedä haluanko ryhtyä erittelemään mitä olisin halunnut tehdä toisin. Ehkä on kerrankin parempi pitää mölyt mahassa (mikä on melko mahdotonta mulle!). Ainakin keittiö on paljon valoisampi nyt. Tosin kuvat on otettu erittäin pilvisellä kelillä ja ovatkin sitten vähän rakeisia. Useat toiminnot ovat helpottuneet verrattuna vanhaan keittiöön, jonne voi kurkata tästä. Vanhan keittiön kuvat on muuten otettu aurinkoisella säällä ja keittiö näyttää harvinaisen valoisalta noissa kuvissa!

Kaikki meni siis uusiksi keittiössä:

* ihan ensimmäiseksi valitsin tapetin, ja siinä olikin miettiminen -huh huh. Lopulta Tapettitalon Lumme valloitti sydämeni totaalisesti. Seinät siis koolattiin, lisäeristettiin, levytettiin ja sitten maalattiin ja osin tapetoitiin.

Kuva: www.tapettitalo.fi

* lattiasta poistettiin muovimatto, vanha lautalattia hiottiin kevyesti (ihan jumalattoman kova työ maalinpoistossa muuten!) ja maalattiin Betolux Aqualla. Vanha lattia on mun mielestä kivan epätasainen ja varsinkin vanhan hellanpaikan ja tiskialtaan välissä on kivat "urat" kun talon entiset emännät ovat kuluttaneet lattiaa kulkemisillaan :D Lattian sävyä mietittiin kauan ja siihen liittyykin hauska tarina: pähkäilin asiaa paikallisessa rautakaupassa, jossa myyjä totesi, että "Poppasen Maijalla (nimi muutettu, toim. huom.) on kivan värinen lattia, hitsi kun en nyt muista sävyä." Tyyppi sattui olemaan isoveljeni hyvä ystävä, joten ei muuta kuin soitto hänelle ja pääsin samana iltana tsekkaamaan lattian värin livenä. Kiva oli lattia ja sama sävy eli kaoliini valittiin myös meille. Pienen paikkakunnan etuja; kaikkien asiat (lattioiden väriä myöten) on tiedossa, jos ei muualla niin ainakin rautakaupassa, heheh :)

* katto koolattiin, uudet sähköjohdot vedettiin ja jätettiin alle ja päälle laminaattia (argh!). Tätä ei tarvinne kommentoida sen enempää... Valaistuksesta sen verran, että meidän sähkärin (joka on nykyään myös lapsemme kummisetä) suosituksesta yleisvalon (saarekkeen yllä oleva Yki Nummen Kuplat) lisäksi ikkunoiden eteen asennettiin himmentimellä toimivat, alaspäin valaisevat työskentelyvalot, joilla on helppo muuttaa tunnelmaa hämärästä kirkkaampaan. Tykkään, vaikka itse valaisimet voisin vaihtaa kivemman näköisiin. Katon paneloinnin alle jätettiin vielä paikat halogeeneille, mikäli tuntuu myöhemmin että valoa tarvittaisiin lisää.

* keittiön kaapit tilattiin mittojen mukaan jyväskyläläiseltä keittiöfirmalta. Ikkunoiden mataluuden vuoksi kaapistot ovat eri tasossa, joka aluksi vähän häiritsi silmää, mutta nyt ne on jo ihan jees! Tason materiaaliksi valikoitui lämpökäsitelty koivu, joka vahauksen jälkeen tummui mun silmiin vähän liikaa. Mietin kylläkin, että mitäs jos ne vetäisisi jossain vaiheessa mustalla vahalla... No, kaapit tulivat nopeasti, ja Tommi tietysti asensi ne itse. Vetimiä mietin pitkään. Olisin halunnut kuppivetimet, mutta sopivan kokoisia/värisiä ei löytynyt siihen hätään, joten "väliaikaisesti" laitettiin nyt tuollaiset nuppelit vaan :)

* puuhella/leivinuuni laatoitettiin uudelleen, suunnilleen samoilla laatoilla kuin aikaisemminkin. Vanhojen laattojen irti nakuttaminen/poraaminen oli kivaa puuhaa, tosin iso vauvamaha meinasi olla vähän tiellä alimpien laattojen kohdalla... Ja tottakai ensimmäisen lämmityksen aikana muutama laatta napsahti halki (kuten vanhojen laattojenkin oli käynyt), joten ei siitä sen enempää. Hellan eteen valitsin tuollaisen rantakivijäljitelmälaatan, joka sopi väreiltään mielestäni tosi kivasti tapettiin, lattiaan ja seinän harmaaseen. Laatoitus pitäisi vielä reunustaa jollain, ehkä ohuella, pyöreähköllä puulistalla.

Meillä ollaan oltu ilman liesituuletinta koko ajan. Ajateltiin laittaa tuohon ikkunoiden väliseen tilaan ainoastaan liesituuletin, joten sille säästettiin aika iso tila. Kaapit olisivat tehneet tilasta jotenkin ahtaan tuntuisen, vai mitä arvelette?

No joka tapauksessa, mieluisaa liesituuletinta ei vaan ole löytynyt. Tai siis liesikupua lähinnä. Suurin osa kuvuista kun on nykyään rosterisia tai muuten vaan rumia mun mielestä. Tommi on kyllä luvannut tehdä jonkinlaisen kulmikkaan mallin lastu- tai kipsilevystä, mutta kun minä haluaisin sellaisen pyöreän mallisen. Se vähän kuin toistaisi tuota Ykin valaisimen muotoa. Toisaalta nyt on alkanut vähän mietityttää, että pitäisikö seinälle sittenkin laittaa avohyllyjä ja niiden alle sellainen huomaamattomampi liesituuletin. Hmm. Joka tapauksessa, kattolistakin puuttuu vielä tuolta paikalta, laitetaan se sitten kun liesituuletinasia selviää...

To do:

Tasot pitäisi hioa ja vahata uudelleen. Ja samalla pyöristää saarekkeen reunat. Tuo saarekkeen "takapuoli" kaipaisi kans jotain, mutta mitä? Väriä? Panelointia?? Naapurin puusepältä pitäisi muuten tilata pari jakkaraa tuohon saarekkeen päätyihin, että siinä voisi nautiskella aamupalaa. Niin ja eteisen ja entisen kylmäkomeron ovet ovat vielä kokonaan maalaamatta. Täytyy miettiä mitä väriä ne kaipaa!

Jne. jne. Tekemistä vielä riittää keittiössäkin siis!

Onko ideoita, miten voisin saada tuonne keittiöön lisää väriä? Hölmöä tietysti huudella värien perään kun hylkäsin ne vanhat auringonkeltaiset kaapit :)

Kyökkiterkuin

Purppura

Sisällön tuottamisesta

Tuossa viikko-pari sitten tämän blogin vanhaan tekstiin tuli kommentti osoitteesta sivustolta kotivalo.com, jossa haettiin sivuston aiheeseen sopivia blogeja eli kyseessä on joku "keskustelupalsta" vanhojen talojen remontoinnista yms. Jätin viestin roikkumaan kommenttilaatikkoon mutta en ottanut mitään yhteyttä sivuston ylläpitoon. Kävin eilen katsomassa sivustoa, eikä siellä kaikeksi onneksi näkynyt ainakaan mun blogia.

Asia on vähän kaksipiippuinen, koska toisaalta sitä varmaan toivoo lisää lukijoita omaan blogiin ja linkit muilla sivustoilla voisi niitä tuodakin, mutta sitten taas toisaalta on ihan älytöntä olettaa että ihmiset tuottavat sisältöä sivustolle, jonka tarkoitus todennäköisesti on alkaa keräämään tuottoa mainostajilta, jahka sivusto saa ensin sopivaa sisältöä ja sen myötä lukijoita ja potentiaalisia ostajia mainostajien tuotteille.

Onko teille muille bloggaajille tullut tällaisia "tarjouksia" vastaan? Miten olette reagoineet asiaan?

Noh. Sadepäivä taitaa olla taas tulossa eikä yhtään huvita alkaa kuvaamaan meidän keittiötä, joten pidetään se vielä toistaiseksi "salassa" :) Jos saisi tällä viikolla vielä otettua valoisia kuvia niin pääsisitte sitten näkemään meidän keittiön muutoksen. Joka ei siis ole kaikilta osin mieluisa, mulle ainakaan...

Sitä ennen pari kivaa keittiökuvaa Pinterestistä. Oi miksi, miksi eksyin sinne vasta keittiörempan jälkeen???!!! Ja joo, tässä sitä kai syyllistytään itsekin sisällön tuottamiseen muiden kustannuksella :/ Tosin meikäläinen ei kyllä kerää minkäänlaisia tuottoja tällä blogilla :D

Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Purppura

P.s. Tämä kuvien asettelu on kyllä täällä bloggerissa ihan hanurista. Tai sit mun taidot vaan ei riitä :)

Kuva:  i-harness.com 

Kuva: pinyourhome.com

Kuva:  i-harness.com 

 

 

 

 

Viikonlopun vietosta

Olipas mukava ja rentouttava viikonloppu! Lauantaina lähdettiin pitkästä aikaa veneilemään ja meidän pikkuhyypiö pääsi ensimmäistä kertaa oman veneen kyytiin. Vähän jännitettiin kuinka sujuu veneily pikkukipparilta, mutta tyyppi oli lopulta ihan elementissään, nauraa rätkätti mitä enemmän vene hyppyytti! Isomummo sanoikin kerran, että kyllä kaverista veneilijä tulee, sen verran on kuitenkin Keiteleen vettä suonissaan :) Isomummon isä on aikanaan ollut töissä höyrylaiva Keiteleellä, joten sieltä ne geenit vissiin tulee.

Ihana päivä oli olla vesillä, tuulta ei juuri ollut ja keli oli aurinkoinen ja lämmin. Ajettiin Sumiaisiin Kyläpäiville ja kierreltiin siellä aikamme. Tommi teki hauskan löydön eräältä pihakirppikseltä:

Pari miestenlehteä siis, vuodelta -55 (oh, mikä riimi!). Nämä pin-up tytöt pääsevät jossain vaiheessa kehyksiin ja seinälle. Sitä en tiedä vielä mille seinälle :) Ihanan viattomia kuvia kyllä!

Illalla saunottiin omalla porukalla pihasaunassa ja kyllä oli taas mukavaa. Pikkuhyypiö saunoi tietysti ovi auki, kylpyammeessaan sai kylvyn ja kannuteltiin muutaman kerran ettei sukellusrefleksi pääsisi katoamaan. Päästään sitten syksyllä jatkamaan keväällä alkanutta vauvauintiharrastusta.

Oi jospa meillä kaikilla ois kesä ainainen! Paitsi mites sitten Joulun kävisi??? Hmm... taidanpa perua tuon toiveen.

Poutapilviterveisin Purppura

P.s. Tänne on ilmaantunut kuin huomaamatta uusia lukijoita jossain vaiheessa eli tervetuloa ainakin Aija, Seikku p. ja ani. Jos siellä on muitakin uusia lukijoita niin paljon tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin :)

Eteinen

No oho. Aamusella häsläsin puhelimen (älypuhelin ja älykääpiö ei muuten oo hyvä yhdistelmä) kanssa ja onnistuin julkaisemaan keskeneräisen tekstin meidän eteisestä. Toivottavasti sitä ei ehtinyt kukaan näkemään. Mutta tässäpä nyt valmis teksti kuvineen päivineen: Meidän eteinen!

Eteinen, jota edesmennyt mummoni myös konttuuriksi nimitti, saatiin valmiiksi jo aikoja sitten, mutta vielä siellä on yksityiskohtia hiomista vailla. Tehdään kun ehditään :)

Eteinen yläkerran portailta päin kuvattuna. Vasen ovi vie keittiöön.

Kuvassa näkyvä eteisen "takaseinä" jätettiin raakalaudalle ja maalattiin valkoiseksi. Siinä oleva naulakko olisi tarkoitus maalata vielä jossain vaiheessa, ehkäpä turkoosiksi. Naulakko oli alunperinkin tuolla paikallaan, ja syvennys oli tehty komeroksi ovien avulla. Tommi purki ovet pois ja nyt koloon mahtuu just sopivasti naulakko ja lastenrattaat. Ahtaasti, mutta kuitenkin.

Tuolta voi kurkata miltä eteinen näytti pari kolme vuotta sitten. Siis kääk, kolme vuottako sitten??? Mihin tää aika oikein katoaa? No joka tapauksessa, eteinen oli ennen kooltaan noin metri x metri. Tai itse asiassa eteisiähän oli aluksi kaksi, toinen ala- ja toinen yläkertaan vievän oven takana. Yläkertaan vievä ulko-ovi poistettiin, eteisten välinen seinä kaadettin ja näin saatiin vähän isompi eteinen ja yksi sisäänkäynti. Aika paljon käytännöllisempää :)

Alusta lähtien mulle oli melko selvää, että yläkertaan johtavat portaat haluan turkoosin värisiksi. Ja turkoosiksi armaani ne maalasi Betolux Aqualla vihdoin viime kesänä. Sopivaa tapettia metsästin pitkään, mutta lopulta tämä Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein vei voiton muista ehdokkaista.

Tykkään tosi paljon!
 

Kuva: www.tapettitalo.fi

Tapetista poimin ihanan possunpunaisen värin ja maalasin sillä mun naulakon (nii-in, meillä on omat naulakot, hehe) takaisen seinäsyvennyksen. Naulakon sain muuten naapurin puusepältä ja se sopii meidän eteiseen kuin nenä päähän koska siinä sattuu hauskasti olemaan portaiden sävyyn sopivat turkoosit puunappulat koukkujen päissä. Mikäs sen kivempaa kuin vanha ja nätti ja vieläpä ilmainen naulakko?

Eteisen lattiaan valitsin tummanharmaan laatan ja lattiaan asennettiin nykyaikaisesti lattialämmitys. Portaikon seinät ja katon maalasin maalarinvalkoisella ja valoisuutta tuli lisää tosi paljon vaikkei entinenkään vaaleankellertävä väri ollut kovin tumma. Mutta kovasti raikastui tunnelma :)

Pienihän tämä eteinen on edelleen, mutta eihän siihen ole tarkoitus jäädä oleilemaankaan. Saa nähdä miten täyttä sitten on kun pikkuhyypiö kasvaa ja tarvitsee välikausiasua, toppapukua, kuravaatteita, kenkiä jne...

Että tämmönen siitä nyt sitten tuli. Keittiöön vievä peiliovi on vielä maalaamatta kun en yhtään tiedä millä värillä se kannattaisi sutaista. Ideoita otetaan vastaan!

Aurinkoista viikonloppua toivotellen

Purppura

P.s. Ilahtuisin tosi paljon kommenteista :)

P.p.s. Ei oo pakko kommentoida jos ei haluu :D

Ruma, pakollinen syöttötuoli

Tässä ollaan nyt kiivaasti mietiskelty syöttötuolin hankintaa, kun tuo meidän pikkuhyypiö täyttää tällä viikolla puoli vuotta ja pitäisi alkaa pikkuhiljaa opettelemaan istumista, niin ruokapöydän ääressä kuin muutenkin.

Ongelmana on sopivan syöttötuolin löytäminen. Tuolin tulisi olla käytössä ennenkaikkea turvallinen, mutta saisi se olla myös nätti :) Ilmeisesti Stokken Tripp Trapp täyttää tuon turvallisuusosion, mutta se ulkonäkö -huoh. Ei siis miellytä ainakaan mun silmää. Tai no, sopii tiettyyn ympäristöön, mutta jotenkin en osaa ajatella tuolia meidän ruokapöydän päässä. Vai mitä arvelette?

Ruokaryhmä löydettiin muuten Jyväskylästä eräästä vanhan tavaran liikkeestä ja ihastuin siihen ensinäkemältä. Mulla oli siis ajatuksena ostaa/teettää aivan toisenlainen pöytä, mutta tämä kyseinen pöytä tuoleineen vei sydämeni kertavilkaisulla. Ja taisi mieskin vähän tykästyä! Kauppias oli noutanut pöytäryhmän Ranskasta, joten ihan samanlaista tulee tuskin ihan heti vastaan. Vähän oli tiukkaa tilan kanssa, pöytä kun on melkein 2,5 metriä pitkä eikä huone ole suurensuuri, mutta pakkohan sen oli mahtua :D

Ja siitä syöttötuolista vielä, että hieman lämpenin kuitenkin Tripp Trappin aqua blue -väriversiolle. Siinä olisi kutakuinkin samaa sävyä kuin pieni raita ruokaryhmän tuolien verhoilussa (näkyy vähän heikosti kuvassa, johtuen kuvaajan kamerankäsittelytaidosta) . Toisaalta valkoisen syöttötuolin myynti jälkeenpäin voisi olla helpompaa kuin tuon aqua bluen. Hmm.

Kuva: www.stokke.com

Mutta kai se on ihan näinä päivinä laitettava syöttötuoli tilaukseen, että pääsee pikkuhyypiö ruokailemaan pöydän ääreen. Jos vaan äiti malttaisi edes lastansa syöttää kun tekisi vaan mieli opetella kuvakollaasien tekoa, nyt kun vihdoin ja viimein löytyi kuvankäsittelyohjelma, jota tällainen kaiken-mahdollisen-tietojenkäsittelystä-oppimansa-unohtanut kotiäitikin osaa käyttää!

Ja jos siellä nyt sattuu olemaan joku syöttötuoliexpertti kuulolla niin vielä ehtii vinkata jos on tietoa turvallisesta JA nätistä syöttötuolista :)

Pähkäilyterveisin Purppura

 

Aloittamisen vaikeus

Mistä alkaisin...

No jospa siitä varsinaisesta asiasta eli remontoinnista. Tämän blogihiljaisuuden aikana ei ole tapahtunut ihan mahdottoman paljon rempparintamalla, mutta jotain sentään kuitenkin. Eteinen on tuunattu uuteen uskoon ja kyökki valmistui sopivasti ennen viime Joulua. Voin kertoa, että rakkaalla puolisollani ei ollut helpoin mahdollinen urakka keittiötä rakentaessa, sillä meikäläinen oli viimeisillään (ja erittäin vahvasti) raskaana ja mielialat heittelehtivät laidasta laitaan. Itkin suurinpiirtein joka kerta kun jokin osio keittiössä valmistui, enkä suinkaan ilosta. Meidän keittiö saikin multa nimen Kompromissikeittiö :) Näin jälkikäteen ajateltuna (ja suurimman hormonimyrskyn laannuttua) saatoin ehkä hiukkasen ylireagoida joidenkin asioiden kohdalla, mutta edelleen olen sitä mieltä, että jouduin taipumaan liian moneen kompromissiin keittiön materiaalien kohdalla. Ja suurimmaksi osaksi tietenkin rahan takia. Toki kivannäköistä voi saada edullisestikin, mutta mun luovuus ei vaan riittänyt siihen tällä erää. Tai ei meidän uudessa keittiössä nyt ihan kamalankaan näköistä ole, mutta ymmärrätte ehkä mun pointin.

Kuvia aiheesta esittelen tuonnempana, jahka ehdin siivoamaan keittön edes jonkinlaiseen kuvauskuntoon. Tällä hetkellä siellä näyttää kuin räjähdyksen jäljiltä, kun innostuin eilen tehtailemaan soseita tuolle meidän jälkikasvulle eikä voimat (tai lähinnä kiinnostus) enää riittäneet jälkien siivoamiseen. Laskielmien mukaan eväät riittävät seuraavaksi kymmeneksi päiväksi eli nyt jää päivisin aikaa ruoanlaitolta sitten johonkin tärkeämpään - vaikkapa blogin päivittämiseen, kjäh kjäh :D

... ja mihin päättäisin...

No vaikka siihen, että olispas kiva päästä mattopyykille. Melkein pystyn haistamaan mäntysuovan ja järviveden nenässäni, mutta en ihan. Tuon meidän pikkuhyypiön kanssa on turha haaveilla mattojen pesusta!

Kuva on muuten parin vuoden takaa, nykyään meidän piharakennuksen ovet ovat samanväriset kuin itse talo eli vaaleanpunaiset.

Ja nyt työmaa kutsuukin eli lyhyet iltapäivänokoset on näköjään nautittu ja eikun vaipanvaihtopuuhiin. Tuoksu on varmasti vähän toinen kuin tuossa ylempänä haaveilin...

Nuuh nuuh,

terveisin Purppura

Uusi alku

Tämä blogi nousee pikkuhiljaa uuteen alkuun. Jos vanhoja lukijoita on vielä tallella niin sydämellisesti tervetuloa takaisin tähän taloon ja näihin huoneisiin. Uudet lukijat ovat tietenkin tervetulleita myös :) 

Kuten kuvasta voinee päätellä uusi alku koskee paitsi tätä blogia myös meidän elämäämme. Tästä asiasta lisää tuonnempana...

Kesäsadeterveisin Purppura