maanantai 24. tammikuuta 2011

(Arsenikkia ja) vanhoja pitsejä

Minähän olen siis ihan mestari aloittamaan projekteja. Tai ainakin suunnittelemaan niitä. Niiden loppuunvieminen onkin sitten se hankala osuus. (Ja nyt on jo muuten ihan syyllinen olo tämän meidän pikku ikuisuusprojektin eli Sointulan kanssa, että näinköhän tämäkin nyt jää vaiheeseen, kun kerran päästään remonttitauon pitämisen makuun. Toivottavasti ei. Onneksi tuo mun rakas puolisoni on sitten hitusen järkevämpi ja pystyvämpi yksilö, että tuskin niin pääsee tapahtumaan.)


No mutta, tämä toinen ikuisuusprojekti, josta nyt kerron teille on ollut mulla työn alla -öö- oiskohan ollut noin viitisen vuotta. Intouduin keräämään kirppiksiltä vanhjoja pitsiliinoja ja suunnittelin tekeväni niistä päiväpeiton, mutta niinpä vaan on jäänyt peitto vain suunnittelun asteelle.




Ajattelin, että liittämällä erikokoisia pitsiliinoja yhteen saisin vähän elävämmän pinnan kuin mitä valmiiksi virkatuissa päiväpeitoissa on. Värjäsin sitten vaaleat liinat violeteiksi ja riippuen pohjaväristä liinoista tuli pikkuisen erisävyisiä. Se on mun silmissä vaan plussaa.







No niin. Siis ihan hyvä idea, jos sen saisi joskus toteutuksen asteelle. Eilen oli vakaa aikomus kuluttaa sunnuntaipäivä ompelemalla liinat kiinni pohjakankaaseen, joka on ikivanha, alunperin lila 150 cm leveä aluslakana. Järkytyksekseni huomasin, että tarvitsen lisää pitsejä, tai peitosta tulee torkkumalli. Pitää vissiin virkata lisää pikkuruisia liinoja täyttämään isompien liinojen välit, mutta tarttee kyllä ostella lisää isompiakin liinoja. Niitä en nimittäin yksinkertaisesti viitsi ruveta virkkaamaan. Pienet "välikappaleet" ovat kivoja tehdä, kun ne tulevat nopeasti valmiiksi! Oli muuten yllättävän kova homma muistella virkkaamisen alkeita, kun viime virkkauskerrasta taisi olla reilut 15 vuotta...


Jep jep. Projekti siirtyi suhteellisen nopeasti takaisin pahvilaatikkoon josta sen kaivoin esiinkin ja näin ollen menen nyt nauttimaan sitä arsenikkia, kun hävettää niin kovasti tämä ainainen saamattomuus.


Ei vaines, menen sohvalle köllimään.

-Purppura-

12 kommenttia:

Pääsky kirjoitti...

Ihanan herkullinen idea ja kaunis väri. Tsemppiä tekemiseen !

Susanna kirjoitti...

Saa niitä aika kauan keräillä, ennenkuin peitto opn valmis! Minulla on samankaltainen projekti menossa, mutta tulossa ei ole päiväpeitto vaan jotain muuta. Luulen, että tarpeellisen määrän kasaan keräämisessä menee vielä piiiitkään.

Ansku kirjoitti...

ihanilta näyttävät vaikka projekti vasta vaiheessa... ota kuvia ja tee taulu :D

Eija/Tässätalossa kirjoitti...

Kiitos Wihtori, antaa idean vielä muhia, hih.

Susanna, kyllä tuli monta kertaa liinoja metsästettyä. Tarttui joskus mukaan myös melko räikeän värisiä liinoja, joita en saanut valkaistua niin että olisin voinut värjätä ne. Täytyisi jostain löytää kunnollinen valkaisuaine. Onko sulla tietoa semmoisesta?

Tuo onkin Ansku hyvä idea, jos osaisi ottaa oikein tosi hienon kuvan niin siitähän saisi kivan pitsitaulun! Pistetään idis hautumaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Sun pitää pyytää ystävänpäivälahjaksi ystäviltä pitsiliinoja... missähän mun virkkauslangat on ;) t. Mari

Eija/Tässätalossa kirjoitti...

Kerrassaan loistava idis Mari! Kaiva äkkiä langat ja koukut esiin, sä taidat nimittäin olla mun ystävistä ainoa joka osaa virkata... Parikymmentä pikkuliinaa varmaan riittää, hehe :D

Anonyymi kirjoitti...

Hih pitsisiskoni :)
Toi hienolta näyttää! Pikkuhiljaa hyvä tulee ;)
Mulla on kans kasa liinoja odotellut vuositolkulla. Mutta, kaksi viikkoa sitten sain Ekan projektin tehtyä! Pingotin pitsiksen (soffatyynyn päällä toiminut ykilö) kattolampun metallikehikkoon ja maalasin gessolla jämäkäksi luonnonvalkoiseksi. Vielä olis ne taulut tekemättä, aion pingottaa rimoihin liinoja ja vedellä samalla tyylillä gesolla valkoiseksi, sit saa nähdä tekeekö mieli jatkaa ihan väreilläkin.

Ihmettelin kans kovasti kun ei valkaisuaine joihinkin nappaa ollenkaan O_O

Pitsiliinat on kyllä ihana juttu. Mikä määrä työtunteja, ajatuksia, erilaisia koteja ja sormenjälkiä niihin onkaan jäänyt tarinoiksi.

Halauksia
- ia

Eija/Tässätalossa kirjoitti...

Ia, mun pitsisiskoni :D Kuulostaa kivalta sun proggikset! Mutta mitä ihmettä on gesso???

Joo liinoissa on eittämättä kyllä takana just helevetinmoinen määrä työtunteja. Joskus melkein itkettää, kun isojakin liinoja tai kokonaisia sängynpeittoja on kirppiksillä pilkkahintaan :(

Anonyymi kirjoitti...

Mui muru taas :)

Gesso = pohjustemaali taulupohjille pingoitetun pellavan päälle. Muistaakseni 2 osaa vettä, 2 osaa puuliimaa (gurut vetää jänisliimoilla ja keittelee ja kaikkee mut tää on ihan hyvä sössö ;) ), 1 osa liitujauhoa paksuntamaan ja titaanivalkoista pigmentiksi. Tai voihan siihen laittaa suoraan jonkun minkävaan pigmenttijauheenkin).

Sain jo tänään yhden lampputilauksen kun kaveri kävi kylässä :D Juu ei taida nyt ehtiä alkaa lamppukauppiaaksi...

Ihanaa kun melkeen pääsee teille kylään tälleen, tulee tyyneys kun kattelee rauhallisia, kauniita kuvia kauniista tiloista :)
Ja takkajakkarat <3
- ia

Eija/Tässätalossa kirjoitti...

Härregyyd, gesso kuulostaa ihan liian monimutkaiselta aineelta.

Ei muutaku pieni lamppukauppa pystyyn, pitää vastata kysyntään :D

Nii ja lämpimästi tervetulloo meille, tosin tää huusholli on kyllä kaukana tyyneydestä... Optinen harha kenties?? Hehe. Rutistuksia <3

Anonyymi kirjoitti...

Sitä saa valmiinakin tairetarvikekaupasta ;)Se asia oliskin pitänyt ekana kertoa, eikä sekoitusuhteita :D
Mistä vetoo että teillä on tyyntä mun mielestä :) Ja varo sanojas, tuun pian parantolapotilaaksi nurkkiisi...
- ia

Eija/Tässätalossa kirjoitti...

Joo todellakin ensin olisi tarvittu tieto tuosta saatavuudesta :)

Ok, ehkä meillä on tyyntä verrattuna teidän säpinään. Tule vaan lepäilemään tänne, lupaan hemmotella!