Kesäkukkia

Eilen käytiin aamupäivällä torilla Poikasen kanssa ja matkaan tarttui muutama pelargonia sekä valkoinen mustasilmäsusanna. Laitoin ne odottamaan istuttamista puulaatikkoon, jonka Tommi löysi ajelehtimassa rannasta, kun oli venettä korjaamassa.

Jos sitä tänään pääsisi istuttelemaan. Ainakin keli näyttäisi olevan kohdillaan näin aamusta, eli ei muuta kuin aamupala suuhun ja pihalle!

Aurinkoista viikonloppua!

Terkuin Eija

Hiiri muutti taloon

Viime viikonloppuna käväistiin kälyn kanssa Jyväskylässä Maakuntakirppiksellä ja tunnelma oli sateen uhkasta ja ajoittaisesta veden ripsimestä huolimatta vallan mainio. Poikaselle löysin joitakin vaatekappaleita ja sitten silmäni iskeytyi puulelukasaan, josta tuijotti tämä söpö silmäpari:

I-H-A-N-A! Hiiri siis kainaloon ja kotiin. Poikanen kommentoi hiirulaisen nähdessään, että "Vauvan lelu" ja oli vähän hoomoilasena, että mitäs tämä tämmöinen nyt oikein meinaa. No ei se muuta meinaa kuin että äidillä on pienoinen jyrsijäfetissi :D

Hyvää viikonloppua!

Terkuin Eija

Ei ihan Eden

Joku kyseli taannoin kommenttilootassa, että onko meillä pihaa. No on meillä pieni piha eli vajaat 900 neliöö. Ei liikaa nurmikon leikkuuta, varsinkin kun suurin osa pihaa meinaa sammaloitua kokonaan. Eihän tämä mikään Edenin puutarha (vielä) ole, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... Pari ekaa kesää istuttelin ahkerasti kaikkea ympäri pihaa ja pari viimeistä kesää on mennyt lähinnä ihmetellessä rikkaruohojen käsittämätöntä leviämistahtia sekä Poikasen elämää puutarhassa. Viime kesänä piti eräänkin kerran soittaa Myrkytystietokeskukseen Poikasen lyötyään suuhunsa jotain sinne täysin sopimatonta, joten vahtimista riitti sen verran, että ei ole paljon keritty puutarhaa hoitamaan. Tässä muutama kuva eiliseltä, kun aurinko paistoi ihanan lämpimästi ja puutarhassakin alkoi pikkuisen kukoistaa. Ihan vähän vasta, mutta kuitenkin :)

Omppupuun alla kielot aloittelevat kukintoaan. Niiden kukittua puun alle ilmestyy mm. mökkinaapurilta saatua valkoista jättiukonkelloa (ainakin luulen sen olevan sitä), ystävältä saatua heleänoranssia tarhakulleroa sekä viime kesänä istutettua violettia jalopähkömöä. Ja näkyy siellä muutama vanha akileijakin tekevän alkujaan. Portin viereen istutin viime kesänä leimuja, saas nähdä lähtevätkö ne hyvin kasvuun. Ainakin vielä näyttäisi siltä!

Portti saatiin Tommin siskon Ninnun pihasta, kun se oli jäänyt talon edellisiltä omistajilta pihaan ja Ninnu ei siitä pitänyt. Sopii meille kärhön kasvualustaksi ihan kivasti. Ainoo vaan, että näyttäisi siltä, että toinen kärhöistä ei ole selvinnyt talvesta. Joutuu siis taas kärhökaupoille :D Kuihtunut mustikanvarpusydän on viime talvena saatu synttärilahja ystävältä, se roikkui talven piharakennuksen ovessa hitusen vihreämpänä kuin nyt tuossa portissa. En hennonut sitä poiskaan heittää, joten olkoon nyt tuossa. Portin oikealla puolella on istutettuna kaksi lumipalloheisiä näkösuojaa antamaan, ne ovat kukkineet ja kasvaneet jo monta kesää.

Perustin tontin reunalla kasvavan ison puun (joku paju, tällipaju kenties?!) alle pari vuotta sitten varjopenkin, jossa on erilaisia havukasveja, yksi alppiruusu, sen alla ikivihreää taponlehteä ja ympäri penkkiä ystävältä saatuja kuunliljoja. Ei näytä hääviltä vielä, mutta loppukesästä kuunliljojen noustua on jo ihan kivan näköinen penkki. Pitäisi vaan reunustaa penkki paremmin, kun nyt oon lyönyt reunustaksi vaan tontilta löytyneitä luonnonkiviä. On vaikea pitää reunusta siistinä, kuten kuvasta näkyy.

Alppiruusu piti parin vuoden tauon kukinnassa, mutta nyt näyttäisi asettuneen paikoilleen ja aloittelee kukintaa :)

Vanha omppupuukin jaksaa vielä kehitellä kukintojaan :)

Viime syksynä iskin saunan vierustan penkkiin jotain tulppaanin sipuleita, ja tämännäköisiä sieltä näyttää nousevan. Nättejä on, vaan lajikkeesta ei oo mitään muistikuvaa...

Tämmöistä Eikun Edenissä. Lisää kuvia tulossa puutarhasta, kunhan kasvit puhkeavat kukkaan. 

Aurinkoisia päiviä toivotellen Eija

P.s. Uusia lukijoitakin on vissiin tullut? Kivaa :) Tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin!

Poikasen huoneessa part two tai jotain

No onpahan taas tovi kulunut kun viimeksi ollaan blogin äärelle istahdettu. Kirjoitinkin tuossa taannoin Lievestuoreen Aseman Jennin kommenttiboxiin, että jotenkin semmoinen alakulo heijastuu itsellä ensimmäisenä blogiin. On tosi vaikeaa löytää mitään kivaa kirjoitettavaa, jos mieli on ihan maassa. Ja kun haluaa pitää bloginsa eräällä lailla hyvänmielen paikkana, niin silloin on ehkä parempi olla möyrimättä pohjamudissa täällä julkisesti. Mutta tässähän tämä tilitys nyt joka tapauksessa tuli, eli se siitä. Nyt eespäin paremmalla mielellä (toivottavasti), ja kovaa vauhtia kesää kohti :)

Blogin synttärit hujahtivat ohi kuin varkain, mutta blogiarvonta sentään saatiin suoritettua, kun veljeni valitsi luvun ykkösen ja kahdenkympin väliltä ja voittajaksi valikoitui tällä erää kuudestoista kommentoija eli Siinatar. Onnea voittajalle! Laitan sulle sähköpostia ihan näinä päivinä ja utelen osoitetta, johon voin palkinnon postittaa!

Tässäpä taas muutama kuva Poikasen huoneesta:

Talosta löytynyt vanha naulakko pääsi Poikasen huoneen seinälle. Naulakossa roikkuvaa iloisenoranssia "Taiteilijantakkia" Poikanen käyttää aina maalatessaan ja piirustellessaan pulpetin äärellä. Se on Tommin (todella) vanha kauluspaita ja vältti lumppulootan ryhtyessään uuteen, tärkeään vaatteidensuojaustehtävään.

Mietin kuumeisesti viime maalauskerralla, että mikä olisi hyvä alusta neljälle eriväriselle sormivärille. No tietysti legosangon kansi!

Kävin pikakierroksen kotikaupungin kirppiksellä toissa päivänä ja heti ovelta silmät eksyivät pieneen lautashyllyyn. Kysyin varovasti hintaa ja kaksi euroa siitä pyydettiin. Ostin. Katotaan saako se uuden maalin pintaansa vai tottuuko silmä tuohon siniseen. Lopullista sijoituspaikkaansa hylly odottelee Poikasen vaatekaapin päällä.

Samaisen vaatekaapin toinen sivu on jäänyt kaapin aiemman sijoituspaikan vuoksi maalaamatta, joten päätin piristää valkoista pintaa parilla tulostetulla myyrä-julisteella. Yllättävän kivanväriset ja tarkat tuli tulosteista, ja teippikiinnitys on helppo poistaa milloin vain. Eivät tarvii siis kehyksiä nämä kuvat :)

Kuvassa näkyvä helmitauluhässäkkä on niinikään kirppislöytö ammoisilta ajoilta. Se on mahottoman kiva, kun sen jokaisella sivulla on jotain näprättävää. Yhdellä sivulla on aakkoset ja numerot, eli niitäkin voi alkaa opettelemaan tämän avulla! Poikanen osaa kyllä jo aika hyvin laskea: just äsken mun kädessä oli sormia kuusi kappaletta :D

Leppoisaa sunnuntaita kaikille, mää starttaan kälyn kanssa ihan justiisa kirppikselle Jyväskylään.

Terkuin Eija

Tulossa 5-vuotissynttärit ja arvonta!

Täällä blogin puolella on ollut taas hiljaista, kun ei ole keksinyt oikein mitään järkevää kirjoitettavaa tai kuvattavaa. Vissiin vähän remppakrapulaa, kun saatiin musahuone tehtyä ja Poikasen huonekin järkkäiltyä. Ja jäljelle jäi vain hirveä harmitus siitä, että meidän olohuone on vielä remppaamatta ja nyt se on taas korostetun kamala kun musahuoneesta tuli niin kiva jajajajjaja... Tommin työt alkavat maanantaina ja vissiin aikaisintaan ensi talvena saatais olohuone rempattua. Ja ei ehkä silloinkaan. Kääk. No, ehkä mää tästä vielä tokenen :/

Eilinen meni ihmetellessä ihanaa lumivaippaa, joka oli yön aikana peittänyt pihamaan alleen. Kuvat otin vasta puolenpäivän aikaan, jolloin aamuvarhaisesta paistanut aurinko oli jo sulattanut suurimman osan lumesta pois.

Tulipas tuossa sitten todettua, että tämä blogi täyttää tässä kuussa 5 vuotta! Eka postaus on tehty 10.5.2010 (klik!). Sen kunniaksi pitää tietysti polkaista käyntiin ARVONTA! Tapani mukaan en vielä tiedä mitä arvotaan, mutta jotain kivaa kuitenkin! Osallistua voipi hihkaisemalla jotain kommenttilootassa, vaikka Hep! Ei siis kovin suuri vaiva :D

Kohta olisi lähdettävä töllöttämään vappumarssia ja jospa sieltä jostain saataisiin Poikasellekin joku hieno vappupallo. Hyvää työnjuhlaa niille, joilla töitä on ja meille, kellä töitä ei ole. Jos nyt sitten taaperon perässä juoksemista ei työksi lasketa ;)

Vappupalloiluterkuin Eija

(Suloiset) myrkynkeittäjät

Viikonloppuna sain lunastaa yhden osan meidän syntymäpäivälahjasta Tommin siskolle Ninnulle, kun mentiin yhdessä ekokampaajaystäväni Saaran järjestämälle keväiselle shampoonvalmistuskurssille. Ninnulla, niin kuin mullakin, on ollut jo hollin aikaa kasvava kiinnostus luonnonkosmetiikkaan sekä luomutuotteisiin niin ulkoisesti kuin sisäisestikin nautittuna. Niinpä ajattelin, että on oiva synttärilahja Ninnulle tarjota hänelle kurssi, jossa voidaan yhdessä tehtailla itsellemme DIY-shampoot erilaisista yrteistä ja eteerisistä öljyistä. Tulikin todella suloinen myrkynkeittäjä-olo kun yhdessä hämmenneltiin hämmentävän värisiä ja huumaavan tuoksuisia liemiämme uudenkuun aikoihin... B eiku Witches...

Kuvassa ovat Ninnun valmiit Kissankulman Minttu-shampoot. Minä en ehtinyt vielä etikettejä väkertämään, joten nimikin on mun shampoolle vielä antamatta. Meidän yhteisen liemen pohjaksi valittiin nokkosta ja minttua, ja minä "maustoin" oman shampooni vielä appelsiinin ja sitruunan tuoksuilla. Mulla ainesosien valintaan vaikutti jonkin verran mun siitepölyallergiat. Kun en voinut olla varma, aiheuttaako esimerkiksi koivu mulle hengitystieoireita niin jätinpä sen laittamatta liemeen. Valitsemieni sitrustuoksujen pitäisi muuten muun muassa alentaa verenpainetta, tukea painonpudotuksessa ja kohottaa mielialaa, joten luulisi niiden sopivan hyvin just mulle :) Vielä en tosin ole päässyt shampootani edes testaamaan, kun menin hiukseni pesaisemaan just ennen kurssin alkua. Tällä hetkellä pesen tämän harakanpesäni mimittäin keskimäärin kerran viikossa, joten en viitsi nyt alkaa turhaan sitä puhdistelemaan ennen kuin tukka on oikeasti likainen. Ajatus siitä, että ihminen pesee tukkansa kerran viikossa saattaa ahdistaa monia, mutta kyllä se turha kemikalisaatiokin ahdistaa :) Ja jos on valmiiksi erittäin kuiva, luonnonkihara tukka, niin siinä ei ihan heti rasvoittuminen näy eikä tunnu! Muutenkin ihmiset peseytyvät näinä päivinä ihan liikaa mun mielestä... Noh, tästä asiasta voisin jauhaa yömyöhään, mutta lähdenpä nyt juhlimaan "vaalivoittoa" tuonne pehkujen väliin. Siis ihan nukkua meinasin, jos joku ehti muuta miettiä. Hmm.

Hyvää yötä siis. Ootkos muuten sää tehnyt ihan ite shampoota? Kiinnostaako luonnonkosmetiikka muuten? Vinkkejä hyvistä tuotteista otetaan mielellään vastaan!

Terkuin Eija

Smells like teen eipäs ku spring spirit

Viime viikolla pikkulinnut aloittivat karjumisensa jo ennen ylösnousua, mistä voimme todeta kevään ihan todella alkaneen myös tällä Keski-Suomen puolella.

Myös vastatervattu vene kertoo selvää sanomaa kevään tulosta: ihan pian jäät lähtevät rytinällä ja veneilykausi voi alkaa. Meidän pihassa on siis kevään haisu, aah!

Ennen kuin päästään veneilemään pitää puuveneen kyseessä ollen tietysti suorittaa erinäisiä toimenpiteitä (älkää kysykö multa mitä ne on, en tiiä). Se tarkoittaa kuitenkin käytännössä sitä, että Tommi käy lähestulkoon päivittäin puuhailemassa JOTAIN veneellä. Onneksi satamaan on meiltä vain muutaman minuutin matka. Todellisuudessa Tommi varmaan vaan istuu veneessä pressun alla ja haaveilee tulevan kesän venereissuista. Hmpf.

Ehkäpä juuri hyvästä kevätfiiliksestä johtuen Tommi suostui siirtämään kanssani mun mummovainaan vanhan ompelukoneen musahuoneeseen, vaikka ihmettelikin, että mitä ompelukone muka tekee musahuoneessa. No se vaan näyttää siellä hyvältä. Mikä muu syy tarvitaan???

No joo. Nuppi puuttuu vetolaatikosta ja vähän on heikossa hapessa muutenkin, mutta tällä sitä on itsekin tullut poljettua ompeleita pikkutyttönä. Ei pysty luopumaan. Ja kun tuo nurkkaus oli periaatteessa vapaa, niin sinnehän se sujahti. Ei maha mittään :) Mutta nyt ei enempää sälää musahuoneeseen, muuten se alkaa muistuttaa uhkaavasti normaalia Sointula-tasoa, jonka tunnuslause on More is more . Vai miten se nyt menikään.

Ihanaista lauantai-iltaa! Me lähdetään kohta juhlimaan lapsuudenystävän 3-vuotiasta prinsessaa. Kyllä 3 vuotta on hieno ikä ihmisenalulla :)

Terkuin Eija

"Rakkaani lattialla, lapsi

hyvä ja ehjä.

Hän ei ole säikkynyt vielä

eikä epävarmuutta ole.

Hän ja maailma kohtaavat vähitellen.

Kun häntä osaisi varoittaa.

Kun osaisi kertoa,

että maailma muuttaa meitä niin

että vain harva ehtii ollenkaan

muuttaa maailmaa."

(Liisa Laukkarinen)

Poikasen huoneessa

Oon kovasti koittanut laitella Poikasen huonetta sopivaan kuosiin, ja pikkuhiljaa alkaa tulos miellyttää jollain tasolla omaa silmää. Tämä kyseinen huone sijaitsee siis yläkerrassa meidän makuuhuoneen vieressä ja toimi aiemmin musahuoneena. Tommi on valinnut tänne tapetin silloin viisi vuotta sitten, ja vaikka niin kovasti tekisi mieli maalata seiniä ja vaihtaa tapetti, niin nyt mennään pienellä budjetilla ja huone saa toistaiseksi ainakin olla vanhassa asussaan. Mun mielestä huoneessa on nyt iloinen sekasotku eri värejä, ja se jotenkin "peittää" seinien harmaan asun alleen. Ja MITÄÄN uutta tänne ei ole ostettu. Äh, valehtelin. Muutama viikko sitten oli pakko ostaa pimentävä verho, mutta sitä ei lasketa. Nih.

Tavarat huoneeseen ovat siis kulkeutuneet meille mikä mitäkin kautta. Vanha vaatekaappi jäi pyynnöstäni taloon, kun tämän ostimme. Maalasin kaapin ulkopuolelta pari vuotta sitten ylijäämämaalilla vaalean vedenvihreäksi ja se oli pitkään tuossa meidän yläkerran aulassa. Nyt se sai siirtyä Poikasen vaatekaapiksi ja juuri sopiva se onkin siihen tarkoitukseen. Kaapin ovista puuttui vetimet, mutta onneksi on joskus tullut ostettua kirppikseltä vanhoja, puisia nuppivetimiä, joten ovet saivat sellaiset vetimikseen. Arvasinhan, että niitä nuppeja vielä joskus tarvii! Vanha räsymatto on ollut aiemmin yläkerran aulassa myös, ja se on muutama vuosi sitten löytynyt kirppikseltä. Tykkään sen vihreän ja violetin sävyisestä värityksestä kovasti!

Maalasin taloon muutettuamme kaapin sisäosan turkoosiksi. Se olikin ensimmäinen maalausurakkani talossa! Tein myös pienen koristemaalauksen vapaalla kädellä kaapin oveen. Ei ehkä kovin miehekäs kuvio, mutta eipä silloin ollut Poikasen tulosta vielä tietoakaan.

Kaapin ovessa muuten roikkuu jo aikaa sitten Poikaselle pieneksi jäänyt potkupuku. Sen on vaan pakko olla näkösällä, koska se on alunperin Tommin vanha potkari. Loistavaa vuosikertaa -77! Tuolloin kotimaassa valmistettu Tutta kestää näköjään hyvin isältä pojalle. Toista taitaa olla nykypäivän Tutta-tuotteet (vaikka pidänkin niiden kuvionneista ja värityksistä todella paljon).

Puusohva on saatu joskus ilmaiseksi Tommin serkulta ja se oli ennen alakerrassa. Tommi otti sohvan kannen irti, ostettiin siihen uusi, leveämpi patja ja niin siihen saatiin Poikaselle mukava pesä. Vielä kun se malttaisi nukkua siinä yönsä... Viime yönäkin kuului yhtäkkiä pienten jalkojen töminää, kun pojanpampula pyyhkäisi pötkölleen meidän väliin ja jäi siihen loppuyöksi hyvin tyytyväisenä tuhisemaan :)

Paripulpetti saatiin viime kesänä samaiselta Tommin serkulta, ja tarkoituksena oli kunnostaa se ja maalata uusiksi. Mutta niin vaan viehätti tuo vanha pinta, että pulpetti sai jäädä alkuperäiseen asuunsa, lukuisien koululaisten kolhimaksi. Eipähän haittaa, jos kun Poikanen värittää ohi paperin tai maalaa sormenjälkiä pintaan. Joku voisi joskus muuten luulla tätä mun viehtymystä vanhoihin tavaroihin ja niiden kolhuihin laiskuudeksi, ja niin ehkä osittain onkin :) Miksi korjata jotain, jos se kohta on kuitenkin kulahtaneen näköinen?!? Kyllä vanha tavara saa olla vanhan näköinen.

Poikasen yöpöytänä toimii joskus muinoin kirppikseltä muutamalla eurolla löytynyt pikkuhyllykkö, joka on meillä seilannut eteisestä olohuoneeseen ja yläaulaan ja takaisin. Nyt se saa levätä täällä. Siitä on hyvä napata iltasatu luettavaksi. Keltainen lamppu on myös kirppislöytö parin vuoden takaa.

Täytyy ottaa lisäkuvia sitten, kun saadaan taulut ja muut seinille. Alla oleva tauluryhmä odotteleekin jo kiinnittäjäänsä... Eli tarvittiin vain kirppikseltä ostettuja taulunkehyksiä, suhumaalia (nämä maalasin jo viime kesänä) ja sitten sopivat kuvat. Näihin tauluihin löytyi paikallisen sisustuspuodin loppuunmyynnistä pikkupala Ritola & Pihlgrenin valmistamaa tapettia, eli Rut Brykin v. 1958 suunnittelemaa Fenix- lintua, josta leikkelin sitten lintujen kuvia eri kokoisiin kehyksiin. Vähän pelottavia tirpusia ehkä, mutta niin ihania :) Jos tarpeeksi kauan odottaa, niin ehkä ne lennähtävät itsekseen seinälle?!?

Tämmöstä taas tällä erää. Mitäs tykkäätte?

Kyselee Eija

Blogihaaste

Sain Villa Sievähelmen Tiannalta blogihaasteen, jonka tarkoituksena on nostaa esiin alle tuhannen lukijan blogeja. No, mulla on blogissa 57 kirjautunutta lukijaa, ja oon kiitollinen ihan jokaisesta, joka mun sepustuksia jaksaa lukea! Tuntuisi hullulta kirjoittaa yli tuhannelle :) Että kiitos haasteesta, tässä vastauksia kysymyksiin:

1. Mistä innostut bloggailuun?

Aloitin bloggaamisen toisessa blogissa jo kymmenisen vuotta sitten. Sain idean Jenkeissä tuolloin asuneelta ystävältä, jolla oli oma blogi. Hän oli perustanut blogin pitääkseen ystävät ja sukulaiset ajan tasalla kuulumisistaan, ja ajattelin itsekin blogia perustaessani, että tietääpähän kauempana asuvat ystävät mitä mulle kuuluu. Ensimmäinen blogini oli sellainen päiväkirjamainen viritelmä, jossa lähinnä keskityin kertomaan sen hetkisistä fiiliksistäni ja kuulumisistani. Kuvilla ei ollut kovin tärkeä rooli siinä blogissa. Tämän blogin perustin 5 vuotta sitten, kun olimme ostaneet tämän talon. Halusin tallentaa blogin muotoon meidän rempan etenemistä ja sisustusjuttuja.

2. Onko blogin lukijamäärä kuinka tärkeä?

No niin kuin aiemmin jo mainitsin, olen tosi iloinen kaikista 57 lukijastani (josta kaikki eivät kyllä vissiin käy edes lukemassa blogia). On kivaa, että joku lukee ja varsinkin kommentoi :) Ehkä on kuitenkin vapautuneempaa kirjoittaa ihan pikkuporukalle, kuin tuhatpäiselle yleisölle, koska sitten tulisi kovat paineet julkaista jotain järkevää usein ja hienoilla kuvilla höystettynä.

 

3. Miten keksit blogillesi nimen?

Halusin blogin nimen liittyvän jotenkin tähän taloon ja sitten alkoikin soimaan päässä Neon2:n biisi Tässä talossa, näissä huoneissa jne. Ja se tuntui sopivan hyvin blogin nimeksi.

4. Asutko mieleisessäsi kodissa?

Kyllä, tosin rempattavaa riittää vielä. Ja ainahan saa haaveilla vielä paremmasta! Verrattuna entiseen kämppään, kunnan vuokrarivariin, tämä talo on vienyt voiton 100-0.

5. Oletko koskaan saanut loukkavia kommentteja blogistasi?

En. Se tuntuisi varmasti pahalta.

6. Oletko hamsteri :D ?

No todellakin! Tavaraa ois vaikka pienen puodin perustamiseen. Mutta kun se luopuminen on niiiiiin tuskallista!

7. Jännittikö ensimmäisen postauksen julkaiseminen?

Ei. Oli vaan mukava kutina päällä :)

8. Mitä perheesi/ ystävät ajattelevat blogaamisestasi?

He varmaan pitävät sitä suhteellisen harmittomana harrasteluna, jota se onkin.

9. Mistä ostat kotiisi huonekaluja yms sisustushärpäkettä?

No tietysti kirppiksiltä ja huutokaupasta ja muista paikoista, joissa tulee vastaan vanhaa tavaraa.

10.Oletko puutarha ihminen ?

Kyllä kai, tosin intoa on enemmän kuin taitoa. Ja nyt se intokin on ollut vähän hakusalla Poikasen syntymän jälkeen. Mutta rakastan kyllä kauniita puutarhoja ja haluaisin sellaisen itsellenikin.

11. Kerro jotain haasteen lähettäjästä ja miksi hänen blogiaan voisi kurkata :) 

Nyt täytyy myöntää, että en ole vielä tutustunut Tiannan Villa Sievähelmeen, mutta aion kyllä. Ihan lähiaikoina :)

Että näin. Pitääkö mun nyt haastaa joku? Voisko joku nyt vaan napata tämän tästä, kun mun pitää lähteä iltapuuron laittoon... 

Huomenna taitaa tulla postaus Poikasen huoneesta. Jeps.

Terkuin Eija

Munat kotelossa

Hitusen kehnosta pääsiäissäästä johtuen päätimme jäädä pyhien ajaksi kotosalle mökkeilyn sijaan. Jospa sitä olisi nyt aikaa vähän siivota ja laitella rauhassa huushollia!

Alkuviikko meni ihan täpinöissä, kun järkkäilin meidän MLL:n paikallisyhdistyksen puitteissa tipudiscoa alle kouluikäisille. Se olikin kiva tapahtuma ja paikalla oli liki 50 mukulaa, joten varmaan järjestetään toisenkin kerran vastaavanlainen. Meidän Poikanen oli myös hyvin innoissaan, kun sai discoilla serkkutyttöjen ja kavereiden kanssa, pompotella ilmapalloja mielin määrin ja käydä perinteisessä onginnassa onkimassa saippuakuplapullon ja muuta mukavaa pikkusälää. Kaiken kruunasi kasvomaalauspisteessä käteen maalattu leijonan kuva. Kotona iltapalapöydässä Poikanen lauleskeli "Sukka irti"-biisiä ja kylläpähän meitä hitusen nauratti!

Kesken discojärjestelyjen ja muiden pääsiäistohinoiden kerkesin värkkäämään kummitytöllemme pienen pääsiäisyllärin, jonka myötä toivotan Hyvää Pääsiäistä myös teille siellä ruudun takana:

Niinpä. Ei mitään järkeä, mutta hauskaa oli askarrella.

Pääsiäisterveisin Eija