maanantai 12. toukokuuta 2014

Kun himo iskee...

Tilasin viime viikolla vähän askartelujuttuja, ja nyt vaan ihmettelen kukakohan hoitaa Poikasen ja kodin sillä välin kun mamma tyydyttää askarteluhimojaan???

Puhalsimme yksissä tuumin takaisin henkiin entisen työpaikkani "salaisen" fb-korttiaskartelukerhon, jossa siis vuorotellen annamme aiheen, jonka teemalla teemme kukin omat kortit, jotka lähetämme sitten toisillemme. Ja taltioimme vielä kuvat korteista omaan fb-ryhmäämme, jotta kaikki näkevät toisten tekemät taideteokset. Se on niin mukavaa kun kaikilla on oma kädenjälkensä eikä samanlaisia kortteja tule, vaikka aihe onkin kaikilla sama. Joskus kyllä idea ja lähestymistapa aiheeseen voi olla hyvin samantapainen, mutta toteutus aivan eri. Ihanata!

Voikokivempaapuuhaaollasadepäivänä -terkuin Eija

lauantai 3. toukokuuta 2014

Ja arvonnan voittaja on...

No jopas. Mulla taitaa siis olla kokonaista 3 lukijaa :) Tekee arpomisen aika helpoksi, kun ei tarvitse käyttää mitään arpomiskonetta! Tai no, olihan minulla Poikanen arpomiskoneena...

Mutta koska arpominen on aina jännittävää, niin jätetään voittajan nimi vielä paljastamatta ja paljastetaan sen sijaan allekirjoittaneen syntymänimi:

Haluaisin sen tietenkin olevan joku nätti ja erikoinen nimi, mutta ei, se on tylsä ja tavallinen Eija. Kutsuttu myös lempinimillä Eikku, Eippu, Eitsu, Iggy, Eggy ja muutama muu haukkumanimi. Jep jep. Nyt sitä ollaan siis tultu kaapista ulos. Vähän on alaston olo, mutta luvattu mikä luvattu!

Koska tarkoitus oli paljastaa myös jotain muuta henkilökohtaista, on hyvä tarttua samantien haasteeseen, jonka sain Elämää Ylängöllä -blogin Heidiltä. Kiitos haasteesta ja osallistumisesta arvontaan! Tulen kurkkaamaan blogiasi paremmalla ajalla (Poikasen päiväuniaikaa hyödynnän siis tänään blogin kirjoittamiseen)

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen haastetuille
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastuille
4. Haastetun tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut
6. Ei takaisin haastamista


Pahoittelen jo etukäteen, että poikkean säännöistä eli vastaan vain itse haastamatta ketään muuta. Tämä siitä syystä, että en viime aikoina ole ehtinyt tutustua mihinkään uusiin blogeihin. Nytpä sitten paukkuu faktoja minusta!

1. Minut on koulutettu yhteiskunnan varoilla työttömäksi medianomiksi.

2. Tällä hetkellä tosin nautin kotihoidontuella kotiäidin elämästä. Töitäkin pitäisi näillä tuloilla miettiä, mutta kotikunnassani (ja lähikunnissa) on turha haaveilla koulutustaan vastaavasta työstä. Ja työttömyysasteen huomioiden mistään muustakaan työstä.

3. Ennen Poikasen "alullepanoa" koeputkessa kärsimme lapsettomuudesta 7 vuotta ja ne olivatkin sitten melko raskaita aikoja.

4. Haaveilen isosta lapsikatraasta, vaikka tiedän ettei se tällä iällä ole enää mahdollista.

5. Olen sotkuinen ihminen. Poikasen myötä on ollut pakko opetella vähän siivoamaan sotkuja, mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että aikansa voi käyttää paremminkin kuin siivoamalla.

6. Kuvien ottamisessa blogiin yksi hyvä puoli on se, että usein tulee samalla siivottua. Tosin vain kuvaruudun verran... Mistä päästäänkin siihen, että haluan uuden kameran!!!

7. Minulla on tapana pähkäillä asioita jokaiselta mahdolliselta kantilta, aivan liikaa ja useimmiten aivan turhaan. Asioiden pohtiminen vie hirveästi energiaa.

8. En ole koskaan ollut lentokoneessa. En usko, että koskaan tulen olemaankaan.

9. Mielestäni maailma nykyisellään on vinoutunut ja vihaa täynnä. Sisälläni asuu pieni idealisti, mutta iso pessimisti sisälläni voittaa aina väittelyt siitä, voiko pieni ihminen vaikuttaa valinnoillaan tässä yhteiskunnassa.

10. Haluaisin olla parempi ihminen kuin olen.

11. Kohta 10 aiheuttaa ajoittain suurta ahdistusta. Olen taipuvainen masennukseen, ahdistukseen ja panikointiin.

Ja sitten vielä vastaukset haastajan omiin kysymyksiin:


1. Iloitsetko keväästä vai haikailetko pimeistä syysilloista?
 -Rakastan kevättä, sen värejä ja tuoksuja. Olkoonkin että kärsin suunnattomasti siitepölyallergiasta. Myös pimeät syysillat kynttilöineen jne. ovat jees, mutta syksyllä ikävä kyllä pääsääntöisesti masentaa.
 
2. Ruoanlaitto vai leivonta?
-Ruoanlaitto. Siksi koska on pakko. Tai no tykkään kyllä ruoanlaitosta, jos siihen vaan saa käyttää paljon aikaa. Leipomukset ovat aina samoja: mokkapaloja ja kääretorttuja. Jouluna tietysti joulutorttuja.
 
3. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi tällä hetkellä?
-Poikanen, mies ja koti.
 
4. Paras muisto lapsuudesta?
-Kesät mummon luona maalla. Silloin ihan oikeasti oli aina lämmin ja aurinko paistoi ja järvessä sai lotrata tuntikausia jajajajaja mitähän vielä :)

5. Blogit vai sisustuslehdet?
-Blogit ovat mielenkiintoisempia, inspiroivempia. Lehtiäkin on toki kiva selailla.

6. Luontoretkelle vai kaupungille?
-Luontoon. Ei kuitenkaan ihan korpeen, vaan mökille! Ei sähköjä, ei juoksevaa vettä. Paitsi onhan meillä aurinkopaneeli eli syksyllä saadaan vähän valoa tupaan sen kautta.

7. Kerro jokin unelmasi
-Unelmoin paitsi suurperheestä (turhaan), myös saavani joskus nykyistä koulutustani vastaavaa työtä. Tiedän, että unelmiin pitäisi uskoa, mutta suuresti vähän epäilen unelmien toteutumista...

8. Mitkä ovat tulevan kesän suunnitelmat?
-Kesälle ei juurikaan ole suunnitelmia. Miehellä ei luultavasti ole lainkaan lomaa ja minulla taasen ei ole autoa käytössä, joten kotona kökitään Poikasen kanssa. Ehkä mökilläkin vähän. Toivottavasti sää olisi kesällä sellainen, että voitaisiin olla paljon ulkona.
 
9. Jos saisit 10 000e sisustusrahaa, mitä tekisit?
-Hahhahaa, palkkaisin mieheni remppaamaan meidän olohuoneen :D
 
10. Missä toivoisit olevasi 60-vuotiaana?
-Toivoisin olevani elossa. Kummallinen kysymys. No en kyllä ainakaan haaveile eläkepäivistä Espanjassa, vielä :)
 
11. Miten kannat vastuuta ympäristöstä?
-En ajele ympäriinsä lentokoneella. En omista omaa autoa eli olen elämäni aikana käyttänyt paljon julkisia kulkuneuvoja. Täällä syrjäkylällä on tosin vaikea olla pelkän julkisen liikenteen armoilla... Kierrätän tavaroita ja vaatteita. Omat vaatteeni käytän kyllä melkolailla loppuun. Ja kompostoin ruoantähteet. Lajittelen roskia muutenkin. Yritän olla ostamatta usein uutta tavaraa tai muovikrääsää, mutta Poikasen lelut ovat harmittavan usein muovisia. Tosin niitäkin on hankittu enimmäkseen käytettyinä. Allekirjoittelen luontoa suojelevia adresseja jne. Tällaisilla pienillä teoilla yritän kantaa vastuuta ympäristöstäni, mutta pelkäänpä että tämänkaltainen toiminta on melko turhaa :(

Nyt kun oikoluin vastaukseni, veikkaan että minusta saa todella tympeän ja negatiivisen kuvan. Tämä ei normaalisti kyllä pidä (ihan täysin) paikkaansa, mutta nyt sattuu olemaan tympeä ja negatiivinen olo. Pahoittelen!

Jotain positiivista vielä tähän postauksen loppuun, eli arvonnan voittajaksi paljastuu... tattadaa... töttöröö...

Irmastiina Ruusukummusta! Onnea Irmastiina ja kiitos, että jaksat kommentoida! Jos laitat postiosoitteesi osoitteeseen eija.k(at)netti.fi, niin sinulle lähtee tulemaan pieni paketti, josta toivottavasti on edes pikkuisen iloa. Niin ja en voi kehuskella paketin olevan blogiyhteistyön tulosta, joten jätän mainostamatta tarkemmin paketin sisältöä. Kuva kertonee kaiken tarpeellisen :)


 

Terkuin Eija a.k.a Purppura


tiistai 15. huhtikuuta 2014

Voi kääk. Pääsiäinen kolkuttaa jo ovella ja mun rairuohot ja ohraviljelmät ovat jo mennyttä kauraa... Sen kerran kun sitä yrittää niin johan ehtii kaikki kuihtua sopivasti juuri juhlan kynnyksellä.

Tosin kädet ovat täynnä työtä juuri nyt. Poikanen liikkuu jo sen verran sujuvasti, että koko ajan sattuu ja tapahtuu. Silmiä tarvitsisin muutaman parin lisää ja käsivarsia (mielellään pidennettyjä) samaten.

No on se elämä onneksi ollut juhlaakin välillä: yhtenä viikonloppuna ehdittiin juhlia Poikasen serkun ristiäiset ja rakkaan äitini 7-kymppiset. Olikin ihana viikonloppu se!

Ehdin myös piipahtaa taannoin paikallisen kangaskaupan kellaripoistoilla, josta mukaan ei tarttunut yhtään kangasta, vaan neljä pikku-ukkoa. Piparkakku-ukkoa tarkalleen ottaen. Piti sitten vähän tuunata ja tehdä ukkeleista jääkaappimagneetteja. Melko täydellisiä miehiä, söpöjä ovat eivätkä väitä vastaan.



Toivotan kaikille rauhallista Pääsiäisen aikaa ja muistakaa tarkkailla luontoa: siellä tapahtuu nyt valtavasti asioita!

Siilibongausterkuin Purppura

P.S. Luin joku aika sitten uutta Kotiblogi-lehteä, jossa kerrottiin hyvän blogin ominaisuuksista. Anonyymiuden aika on kuulemma ohi, kiinnostavimmat bloggaajat bloggaavat siis ihan omilla nimillään ja naamoillaan. Tässä blogissa tuskin tullaan näkemään mun naamaa (se ei taatusti kiinnosta ketään), mutta ehkä joskus voisi vaikka nimensä paljastaa ja jotain muuta henkilökohtaista myös. Arvauksia siitä kirjoittaako täällä Ritu vai Sartsa otetaan vastaan. Hei, tehdäänpäs tästä pieni arvonta samalla! Jätä kommentti kuun loppuun mennessä ja voit voittaa jotain keväistä kivaa :) Juhuu!

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Pupuja

Syntyisiköhän näistä vielä toistaiseksi hännättömistä paperipupuista jotain pientä pääsiäiskivaa kummitytölle?

Saattaapi olla...

Rentouttavaa kevätviikonloppua!

Toivottaa Purppuran pupupaja

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Because I´m worth it


 



Joskus täytyy järjestää aikaa ihan vain itseä varten. Pieni, oma hetki arjen keskellä saattaa joskus tuntua suorastaan luksukselta. Kun Poikanen nukkuu ja tiskit on laitettu koneeseen pyörimään (ja vaikkei olisikaan!) on joskus mukava nauttia kiireettömästä hetkestä ihan vain itsensä kunniaksi. Because I´m worth it.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kitara soi

Tässä sitä ollaan ja tuijotetaan yläkerran ikkunasta keväiseen maisemaan. Tuli into taas vähän päivittää blogia, jotakin muuta kuin surullisia asioita. Ja onhan meillä kaiken ikävän keskellä ympärillä myös ihania asioita -ja ennen kaikkea ihania ihmisiä!

Poikanen sai reilu kuukausi sitten itselleen uuden serkun. Kauniin, pienen tyttöserkun. Tommin sisko Ninnu hänet maailmaan pyöräytti, ihan tuosta noin vaan :) Pieni kaunotar on saanut meidät aivan sekaisin, ehkä jopa potemaan pientä vauvakuumettakin: tuo oma Poikanen kun on jo iso mies, sentään vuosi ja kaksi kuukautta vielä päälle.

Työn alla meillä on tyttövauvan oma biisi, jonka toivottavasti saamme tehtyä valmiiksi ristiäisiin mennessä. Tarkoitus olisi esittää kappale neitokaisen ekoissa juhlissa. Kitara siis soi talossa pitkästä aikaa, ja se on enemmän kuin tervetullut ääni!




Sointula kuittaa siis tällä erää sulosävelin...

Terveisin Purppura


P.s. Kaisu, tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin :)

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Ikävä

Muutama kymmenen kesää ihmiselle annetaan, runsas, välkkyvä kesä,
ja joku painaa kylmät luomesi kiinni.
Metsä kimaltaa kuoleman lumessa.
Kivi on jäinen ja karhea:
siinä on nimesi, ja ne
päivät, jotka sinulle annettiin.
-Rakel Liehu

Ja niinhän siinä kävi, että kuukausi diagnoosista jouduimme hyvästelemään Tommin isän, Poikasen ainokaisen Papan. Ikävä on kova, vaikka tuntuu, ettei vielä edes kunnolla tajua koko asiaa.

Jollakin tapaa on niin epäreilua, että elämä jatkuu muilta osin ja lähestyvä kevät osoittaa sen meille vielä jotenkin niin raa'alla tavalla. Toisaalta, niinhän sen pitääkin jatkua. Ja se jatkuu.

Jokaisen meidän on lähdettävä täältä.
Ei siinä saa olla surua.
Tämäkin käsi on kerran multaa,
mullasta nouseva hiljainen kukka.
-Rakel Liehu

Ikävöiden,

Purppura

maanantai 20. tammikuuta 2014

Valoa kohti

On niin kaunista, ja silti mieli on mustaa täynnä. Läheinen on sairastunut vakavasti ja se surettaa ja pelottaakin. Onneksi kuljetaan kevättä kohti, muuten ei jaksaisi tätäkään vähää.

Kunhan valo ja voimat lisääntyvät, niin jospa sitä saisi oikean postauksenkin aikaiseksi.

Purppura

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulukortit

Tänä vuonna joulukortit roikkuvat narulla keittiön ikkunoissa. Näyttää kivalta, vaikka maisema taustalla ei olekaan (vielä) talven ihmemaa.

Valkeaa unelmaa odotellen

Purppura

tiistai 17. joulukuuta 2013

Pieni joululahjapaljastus

Nythän on siis niin, että yritän epätoivoisesti opetella käyttämään bloggerin android-sovellusta ja en meinaa osata. Äsken onnistuin julkaisemaan kuvan ilman tekstiä, jonka kävin sitten poistamassa netin puolelta. Ja nyt siis koitan saada julkaistuksi sekä kuvan että tekstin...

Kuvassa on siis pieni joululahja ystävälle, jonka uskallan täällä paljastaa koska kyseinen ystäväni ei (tietääkseni) lue tätä blogia. Löysin viime viikolla kirppikseltä kerrassaan ihanat kehykset, joista puuttuu lasi. Tänään kävin ostamassa liitutaulukontaktimuovia ja päällystin sillä Tommin kovalevystä leikkaaman taustan ja kiinnitin sen kehyksiin. Kiva tuli, vai mitä?

En tiennyt tuollaisen kontaktimuovin olemassaolosta, mutta vauvakerhon vetäjä vinkkasi viime viikon pikkujouluissa asiasta ja pakkohan tuota oli käydä hakemassa. Rulla maksoi reilun vitosen ja sen mukana tuli vielä 5 liitua. Itse en ole tutustunut liitutaulumaaliin, mutta kuulemani mukaan se on aika kallista. Tuo muovi kyllä pelittää ainakin tuossa tarkoituksessa hyvin ja se oli äärimmäisen helppo laittaa, joten suosittelen muillekin!

Ainoa ongelmahan tässä nyt on se, miten taulusta hennoo luopua. Onneksi kirppiksellä oli toiset samanlaiset kehykset, joten taidan joutua poistamaan kehyksistä lasin ja laittamaan vähän kontaktimuovia kehiin :-)

Jos tämä julkaisu onnistuu edes jotenkuten, niin laitanpa lisää matskua ehkä jo huomenna...

Yrityshyvä10 -terveisin

Purppura