Odotellessani edellisessä postauksessa mainittuja hitsin listoja ajattelin vähän hoitaa sisäistä lastani. Yleensähän äiti-ihminen päätyy (ilmeisesti) asettamaan jälkikasvunsa etusijalle, mutta nyt mulle tuli stoppi siihen touhuun. Löysin nimittäin taannoin kirppikseltä niin ihanan näköisen värityskirjan, että Poikasen yrittäessä eräänä päivänä hamuta se itselleen, loukkaannuin lähes verisesti ja painuin yläkertaan värittelemään sitä itse. Ihana kirja!
Miljoona yksityiskohtaa ja ihanaa pientä piiperrystä. Just sopivaa hommaa sellaiselle, joka ei osaa ollenkaan itse piirtää, mutta rakastaa kaikkea pientä ja kaunista! Kyllä on kuulkaas puukynät suhisseet tässä talossa! Tänään jopa väriteltiin hetken aikaa sopuisasti omia kirjojamme Poikasen paripulpetissa päiväunien jälkeen :D
Ja tästä tulikin mieleeni erään lempirunoilijani, Risto Rasan pieni runo:
Ehkä lapsi katsoessaan minuun
näkee sen lapsen, joka
joskus olin.
Ja on kuin olisin jotakin saanut anteeksi.
No niin. Siirryn sohvalle värittelemään vähän lisää. Rentouttavaa viikonloppua kaikille, muistakaapa hoitaa niitä sisäisiä lapsianne ;)
Terkuin Eija
Miljoona yksityiskohtaa ja ihanaa pientä piiperrystä. Just sopivaa hommaa sellaiselle, joka ei osaa ollenkaan itse piirtää, mutta rakastaa kaikkea pientä ja kaunista! Kyllä on kuulkaas puukynät suhisseet tässä talossa! Tänään jopa väriteltiin hetken aikaa sopuisasti omia kirjojamme Poikasen paripulpetissa päiväunien jälkeen :D
Ja tästä tulikin mieleeni erään lempirunoilijani, Risto Rasan pieni runo:
Ehkä lapsi katsoessaan minuun
näkee sen lapsen, joka
joskus olin.
Ja on kuin olisin jotakin saanut anteeksi.
No niin. Siirryn sohvalle värittelemään vähän lisää. Rentouttavaa viikonloppua kaikille, muistakaapa hoitaa niitä sisäisiä lapsianne ;)
Terkuin Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti