Valoa pliis!

Nyt sitä tarvitsee. Nimittäin valoa. Ja koska Jouluun on alle kaksi kuukautta, niin täällä omien seinien suojassa saa jo ihan surutta lisäillä vähän "kausivaloja" piristämään omaa mieltä. Hirmu voimakkaasti ihmiset muuten reagoivat joulu-/kausivaloihin. Toiset ne saavat aivan raivon partaalle, jos niitä näkyy heidän mielestään liian aikaisin. Höh. No en minäkään kyllä jaksaisi katsella naapurin ikkunassa väriä vaihtavia strobojouluvaloja montaa kuukautta. Mutta onneksi meidän naapurit eivät semmoisia kammotuksia edes harrasta :D

Eli nyt silmät kiinni jos Joulun tulo ahdistaa! Ei vielä ihan Joulua, mutta pieni aavistus...

Mielenpiristystä saisi nyt muutenkin tulla sisään ovista ja ikkunoista. Me kokeiltiin pari viikkoa sitten PASia eli pakastealkion siirtoa, mutta sulatuksesta ei selvinnyt kuin yksi meidän kolmesta pakastetusta alkiosta eikä sekään lopulta jaksanut kiinnittyä kohtuun. Eli ei uutta babya meille :(

Pitää vissiin kirjoittaa Pukille... ;) Yritän siis kynsin ja hampain säilyttää tämänsyksyisen harvinaisen masennuksettoman olotilan ja tässä tapauksessa kaikki keinot on sallittuja, eiks jeh? Vaikka sitten ne jouluvalot lokakuussa!

Epätodellisen positiivisin fiiliksin

Eija

P.s. Pari uutta lukijaa, jei! Piristää mieltä! Jei!! Anette PK ja Susanna Hakala, olette lämpimästi tervetulleita tähän taloon ja näihin huoneisiin :)

Syysunelmaa

All the leaves are brown and the sky is grey... 

Pöh, eipäs ollutkaan vaan ihanan aurinkoinen ja kaunis syyssää hemmotteli tänään meitä ulkoilijoita! Nenät olivat vähän jäässä ja poskia jo nipisteli, mutta keijunmekko kukkii saunan seinustalla vielä ihan täysillä :)

Tommi on joskus ristinyt keijunmekon pippelikukaksi. En yhtään tajua miksi. Mutta mullepas tuli yllätyksenä sekin, että keijunmekko on itseasiassa monivuotinen huonekasvi eli sen voi ottaa sisälle talvehtimaan! Tämmösen keskustelun luin Marttojen sivustolta täältä (naps). Ja aika ihana idea ottaa siemeniä talteen ja lähettää Jouluna ystäville. Varmaan pitäisi toimia piakkoin asian suhteen ennen kuin pakkaset lannistavat kasvin kokonaan...

Viime talvena kaikki huonekasvit voivat meillä todella huonosti, kun niitä jouduttiin siirtelemään pois Poikasen tahmatassujen tieltä. Nyt näyttää siltä, että enää ihan kaikki asiat eivät mene suuhun asti eikä kukat ehkä kiinnosta muutenkaan niin paljon. Täytyy tuumata, josko koittaisi saada tuon keijunmekon säilymään hengissä talven yli...

Poikasesta tuli vielä mieleen, että ennen muinoin ihmettelin ihmisten kauniita pihoja, joissa pihan "harmonia" oli pilattu lasten lelu- ym. rojukasoilla. Vuosien lapsettomuuden jälkeen kaunein näky (Poikasen lisäksi tietysti) keskellä meidän pihaa on tämä:

Öh. Kuvasta käy myös ilmi, että pitäisi vissiin lähteä haravoimaan. Vaahteranlehdissä ollaan pyöritty urakalla ja kunhan haravoimaan ehditään niin talvi saa meidän puolesta tulla. Mielellään lumisena ja ihan kohtapuoliin :)

Syysterveisin Eija

Vanha astiakaappi

Siivosin viikonloppuna aikani kuluksi meidän kaappivanhuksen. Tosin vain ulkopuolelta. Sisäosiin en uskaltanut kuin pikaisesti vilkaista...

Kaappi on raahattu meille meidän mökiltä eli äitini synnyinkodista. Siellä se on äidin muistikuvien mukaan ollut aina. Äiti on syntynyt -40 -luvulla eli luulisi kaapin olevan helposti ainakin kuutisenkymmentä vuotta vanha. Maalipinta on kärsinyt aikain saatossa, kaappien ovet lenksottaa enemmän tai vähemmän ja yksi leikkuulauta tms. puuttuu tuosta oikealta, mutta eihän meillä mikään muukaan priimaa ole :) Kaapista saisi tosi kivan näköisen maalaamalla, mutta kun en henno ruveta säätämään. Tähän kaappiin liittyy niin paljon omiakin lapsuusmuistoja, että ei vaan pysty. Jos tämä olisi ostettu kaappi ilman henkilökohtaisen historian havinaa, niin olisi helpompi sutaista tämä jollain raikkaalla värillä enemmän mun silmää miellyttäväksi, mutta nyt se saa luvan miellyttää mun ja muidenkin silmiä ihan tässä alkuperäisessä asussaan. Tai mistäs minä tiedän onko tämä kaappirouvan alkuperäinen asu, mutta kuitenkin.

Kaappi sijaitsee meidän ruoka"salissa" (hirveen, hirveen pieni kamari), jota emme ole vielä ehtineet rempata. Huoneessa on seinillä ainakin kolmenlaista eri tapettia ja lattiassa kuvottava muovimatto, joka toisaalta on helppo pyyhkäistä puhtaaksi Poikasen ruokatuolin ympäristöstä. Sitä pupellusta kun leviää pitkin lattioita joka ikisellä ruokailukerralla... Kaapin yläpuolelle Tommi on laittanut cyproc-levyä ja sen päälle asennettiin päivä ennen Poikasen syntymää ilmalämpöpumppu. Tommi meinaa siis joku kaunis päivä levyttää koko huoneen cyprocilla, joten ilmalämpöpumpun alle levy oli laitettava pumpun asennuksen yhteydessä, ettei tarvitse sitten itse laitetta asennella uudelleen. Mutta sen takia siis kaapin seinusta näyttää tuolta. Hyllyn päältä ainakin toistaiseksi paikkansa löysivät huutokaupasta huudettu vanha öljylamppu sekä kirppikseltä muinoin ostetut Kotiliesi-lehden vuosikertanidokset. Ihanaa sadepäivän lukemistoa :)

Ja mahtuihan sinne hyllyn päälle muutama keltainen arabian kuppikin. Mä vaan en osaa tehdä asetelmia... Järjestetäänköhän jossain sellaisia asetelmantekokursseja? Voisin mennä.

Että tämmöstä tällä erää. Nyt äkkiä lisäämään puita yläkerran Porin Mattiin, että tarkenee ensi yönä nukkua. Viime yönä oli joku kumma palellustärinä, joka onneksi loppui siihen kun otin Poikasen viereen lämmittämään...

Hyvää syyslomaa, kenellä sellainen sattuu olemaan!

Terkuin Eija

Ripaus taikaa ja pari munakuppia

Äitimuori kävi vähän reissun päällä ja toi mukanaan mieluisia kirppistuliaisia:

Eli Arabian Kauno-munakupit (Raija Uosikkinen v. 1968). Eihän nämä nyt ihan yhtä ihanat ole kuin nämä, mutta nooooh... :) Hinta oli ainakin ollut kohtuullinen (mitä tuossa nyt pikaisesti googlasin): 4,5 euroa kappaleelta.

Tänään ollaan otettu taas askel eteenpäin, saas nähdä johtaako asiat mihinkään. Elämme jännittäviä aikoja. Mutta ihmeitähän tapahtuu, eikös vaan? Ainakin tänä iltana, kun viedään Poikanen katsomaan ensimmäistä kertaa taikuutta... Jokeriiii Pokeriii Poks!

Aurinkoista loppuviikkoa!

Terkuin Eija

Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä

Eilen illalla sumu valui järveltä päin kaupunkia kohti kovalla vauhdilla. Kärryteltiin satamapuistosta kotiin sankassa sumussa, ja pakko oli samantien juosta hakemaan kamera yläkerrasta. Koska mun juoksuvauhti on aika hidas (!?!), ehti pahin sumu jo hälvetä ennen kuin sain kameran viritettyä jalustaan. Mutta ihanan näköinen oli meidän katu joka tapauksessa :) 

Melkein aloin taas tykkäämään syksystä.

Syysterkuin Eija

Lukossa

Niinpäs se vaan viikko vierähti sairastellessa ja peilistä katsoo taas hitusen ryytyneempi nainen. Flunssaa kuitenkin vaan, ei sen kummempaa. Kun ei oikein mitään jaksanut touhuta, niin tulipas mietittyä taas huone- ja kalustejärjestelyjä aikansa kuluksi. Ja vähän tehtyä ihan mittailujakin. Tommi kun osti mulle uuden naisrullamitan (mun naisvasaran kaveriksi):

Ja tottakai siinä lopulta kävi niin, että KAIKKI suunnitelmat vesittyi meidän liian isoon ruokapöytään! Ja siitä en kyllä ihan heti ole valmis luopumaan...

(Kuningas)ajatuksena oli siirtää keittiön viereisestä ruokasalista (joka oikeasti on ihan pieni kamari, toim.huom.) ruokapöytä olohuoneen takaosaan (joka ennen oli ihan pieni kamari), jossa ruokailijat voisivat sitten leppoisasti seurustella olohuoneessa istuvien kanssa samalla kun ruokailisi. (No ketähän meillä istuu olkkarissa silloin kun meillä syödään? Ei ketään. Eli pa#%a idea senkin puolesta.) Ruokasaliin voitaisiin sitten rempata vieras/musa/työhuone, jolloin yläkerran vastaava huone saataisiin Poikasen käyttöön. Mutta mutta, ruokaryhmä on siis liian iso olkkariin, joten nyt kaikki suunnitelmat seisoo. Mun ajatukset on ihan lukossa.

Ja avainkin on nakattu ties minne.

Pöh. Kaiken (huom! todellakin kaiken...) ratkaisisi pienempi ruokaryhmä, mutta kyllähän meillä pitää olla kahdeksan hengen ranskalainen ruokaryhmä, jotta me kaikki KOLME mahdutaan yhtäaikaa syömään. Ja saattaahan meillä sitäpaitsi Jouluna olla Mummokin ruokapöydässä... Hah. Kaiken lisäksi Tommi sanoi, että ruokasalin kulmakaappi jokatapauksessa lähtee.

Over my dead body. Se on rakkauvella raijattu huutokaupasta Sointulaan ja se ei ole lähdössä minnekään. Hassu tuo mun mies!

No mutta, kertokaapas nyt sitten mulle, kuinka tyhmä olen. Ei kun ei tarvii, tiedän jo. Lisään vaan vähän puita pönttikseen ja käperryn sohvannurkkaan miettimään tätä asiaa vähän lisää :)

Rentouttavaa viikonloppua toivotellen

Eija Epätoivo (taas kerran)

P.s. Oikeastihan mun asiat on aikastalailla hyvin, kun harmaita hiuksia aiheuttaa vaan yksi pieni (liian iso) ruokaryhmä. I know.

 

Maalia, maalia, enemmän maalia!

No joo. Projektit #3 ja #5 tulee tässä.

Eli tarvitaan pari vanhaa kullanväristä taulunkehystä ilman lasia (kirppikseltä vitosella per kehys) ja sitten sutimaan: yksi kerros maalia riittää tämmöiseen huolimattomasti sutaistuun lopputulokseen. Kivat tuli, vai mitä? Ja aikaa meni muutama minuutti per kehys. Ei pohjustusta, ei hiomista. Hahahhhahaa :)

: 

Ja sitten tarvitaan kirppikseltä ostettu (tietysti) vanha liitutaulu (joka olisi saanut jäädä alkuperäiseen asuunsa JOS olisi ollut vähän paremmassa kuosissa!). Hioin kehyksistä pois mustalla tussilla töherretyt nimikirjaimet ja maalasin kahteen kertaan. Maali muuten kuivuu ihan TODELLA nopeasti! Ja tuossa purkissa näkyy aika hyvin se maalin oikea sävy, kuvat meinaa valehdella miten sattuu.

Laitoin liitutaulutarraa kun punainen pinta oli niin kulahtanut. Epähuomiossa en tajunnut ensin hioa pintaa, joten tarran alta kuultaa epätasaisuuksia. Eipä haittaa meidän huushollissa :)

Että tämmöistä. Maalia on jäljellä vielä vajaa puoli purkkia ja nyt onkin päällä kuumeinen mietintä, että mitähän sitä seuraavaksi sutaisis..? Ainakin ullakolla olisi yksi vanha hattuhylly odottamassa kunnostusta ja ja ja... No tuumataan vielä. Nyt onkin koko viikonloppu aikaa tuumailla, kun meillä ei ole mitään suunniteltua ohjelmaa. Ei edes mitään juhlia! Höh. Miten sitä nyt osataan olla??? No, jos sitä saisi mahdutettua ohjelmattomaan ohjelmaan vaikka vähän kirppistelyä... Tai sitten vaan olla möllötellään, mikä sinänsä ei ole huono vaihtoehto sekään.

Ollosmöllöttelysterkuin Eija

P.s. Musta ois ihan kauheen kiva kun joku sanois edes vaikka että "kivat tuli". Tai vaikka että "ihan hirveäthän nuo on". Että tulis vähän niinku keskustelua, eikä tämmöstä monologia aina vaan :D

Projekti #4

Piti hypätä kolmosen ohi nelosprojektiin, kun en malta olla esittelemättä meidän "uusia" baarijakkaroita. Tämmöset niistä tuli:

Oih. Mä niin tykkään! Vielä kun ehtisin/jaksaisin/viitsisin maalata tuon eteiseen vievän oven (joka kuvassa on auki, että tuli vähän lisävaloa sitä kautta). Kyllä tää pikkuhiljaa alkaa näyttää MUN keittiöltä :)

Oonpas uskaltanut jo lämmittääkin sen palomiessavuhässäkkäepisodin jälkeen! Nytkin on tulet muhimassa hellassa...

Mutta kukapas tietää mikä tämä kukka on??? Se on äidin ystävältä saatu, ja hänen mukaansa se on elefantintassu. Tosin netistä tai kukkakirjoista ei ole tullut tätä vastaan sillä nimellä -tai millään muullakaan nimellä. Help! Olisi ihan mielenkiintoista tietää, että onko kasvi esimerkiksi myrkyllinen... Meidän Poikasella tahtoo nimittäin EDELLEEN mennä kaikki mahdollinen (ja mahdoton) suuhun... Myrkytystietokeskukseenkin on jo kertaalleen soitettu, kun Poikanen oli tunkenut suuhunsa lumipalloheisin marjoja... Ja kerran pienen palasen jotain pihasientä... mutta se taisi vaan olla joku hallusinogeeni ;)

No niin. Tuosta turkoosista maalista kerron toisella kertaa, tuli nimittäin sutaistua sillä yhtä ja toista!
Projektit #3 ja #5 coming soon...

Pensselit heilumaan! terkuin Eija

Kehykset

No tulipa näitä kehyksiä suhutettua taannoin. Kaikki kehykset ovat siis kirppikseltä, ja hinnat alkaen muutamasta kymmenestä sentistä aina muutamaan euroon. Suhutin osan mattamustalla ja osan kiiltävällä maalilla, jotta tuli vähän kontrastia. Nyt puuttuu enää kuvat!

Ja sitäpaitsi tuo yläkerran aulan kirppismatto on niinku siis niiiin ihanan värinen mun mielestä! Olin jo ihan vähällä lähteä syksyllä Kansalaisopiston kudontaryhmään, kunnes muistin kipeän selkäni. Eli ei onnistu. Olisi vaan niin ihana kutoa tähän taloon ja näihin huoneisiin prikulleen oman väriset matot...

Ehkä vielä joskus.

Viikonloppuna meistä tulee taas kummeja, kun Tommin lapsuudenystävän kaksi poikaa kastetaan sunnuntaina. Huomenna taasen allekirjoittanutta saattaa kutsua Saarijärven rompetorin vanhat tavarat... Ihanahan se on vaan hipelöidä, vaikkei mitään ostaisikaan, eiks nii?

Mukavaa viikonloppua teillekin!

Terkuin Eija

Poikasen naulakko

Meillähän on Tommin kanssa meidän suurensuuressa (lue: hitsin pienessä) eteisessä omat naulakot, kuten tästä jotenkuten näkyy. Poikanen on tullut siihen ikään (1 v. 8 kk, hyvä naulakkoikä?!?), että nyt myös hänen oli aika saada oma naulakko eteiseen. Eli pätkä lautaa, vähän valkoista maalia ja muutama koukku. That's it. Hyvin roikkuu!

Olisi EHKÄ pitänyt antaa Tommin naulata koukut kiinni, niin ei EHKÄ olisi lähteny koukuista maalit. Mutta kun MINÄ ITE. Ja kun mulla kerran on sellainen naisvasarakin (pieni ja nätti). Sihti on vaan vähän heikko :)

Terkuin Eija

P.s. Pikkuprojektit #3 ja #4 on valmiit. Laitanpas kuvia jahka ehdin!