keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kuistilla

Oih ja voih mitä kelejä luontoäiti on meille taas järjestänyt! Tänään on vähän pilvisempää, mutta pari päivää aurinko valaisi ihanasti syksyn masentamaa maisemaa (ja mieltä). Sen myötä oli suorastaan pakko ottaa pari kuvaa yöpakkasen kuuramalta kuistilta. Tommi kiinnitti muutama viikko sitten paikoilleen meidän mummolan porstuan vanhan ikkunan koristeeksi.




Callunat ja havut köllöttelevät tyytyväisenä mummolan kaapista löytyneessä Arabian vadissa. Vati on sisäpuolelta jo niin krakeloitunut ja pinttynyt, että se ei enää sovi ruoanlaittopuuhiin. Tähän tehtävään se sopii vallan mainiosti.

Täytyy yrittää kuvata viikonloppuna olohuoneen uutta järjestystä, sikäli mikäli aurinko vaan näyttäytyy. Muuten on ihan turha toivoa, että kuvista saisi mitään selvää. Haaveissa olisi uusi kamera, jolla voisi saada vähän parempia kuvia huonommassakin valaistuksessa. Vai onkohan se vaan taidosta kiinni...??!?

Mikä on kun ei taidot riitä -terveisin

Purppura

2 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

No hitsi, noin siis VOI tehdä, eli laittaa ihan vääränkokoisen ruutuikkunan keikkumaan kuistin kaiteen päälle. Minä kun haaveilen aina ruutuikkunakuistista, mutta sen rakentaminen ei ole meillä madollista, ja olen ihan epätoivoisesti mittaillut ylimääräisiä, isoja ruutuikkunoita, jos ne vaikka jollain ihmeen tuurilla sattuisivat olemaan täsmälleen kuistin aukkojen kokoiset, mutta kun eivät tietenkään ole, niin pöh.

Nyt näen tässä, että hyvältä näyttäisi, vaikka olisikin isot rakoset ympärillä.

Purppura kirjoitti...

No kyllä kai näin voi tehdä :-) Ainakin mnä voin. Kannattaa sit vaan tosiaan kiinnittää hyvin joka puolelta ettei tuuli heilauta rikki. Meilläkin oli aluksi ajatus sovitella sopivankokoisia ikkunoita tuohon aukkoon, mutta tämä ikkuna on vaan mun mielestä niin kiva että se piti saada paraatipaikalle.