perjantai 27. syyskuuta 2013

Pala historiaa

Syksy tuli sittenkin. Tässä sitä istutaan villasukat jalassa, leivinuunissa on tulet ja jos sitä kohta sen teekupposenkin ottaisi käteen... Nuohooja kävi viime viikolla ja nyt on mukava lämmittää tulisijoja kun on röörit puhtaina :) Tosin omat röörit ovat kyllä niin tukossa, että niiden kohdalla ei puhtaudesta voi puhua samana päivänäkään. Samaten Poikasen nokka pitää kurluttavaa ääntä varsinkin öisin, ja sitten sitä nukkuu vielä normaalia huonommin kun pitää kuulostella saako se edes henkeä :/ Huoh.

(Teekupponen haettu käteen!)

Äitimuori oli kesällä kaappeja siivotessaan törmännyt pariin paperinpalaan ja lahjoitti ne ystävällisesti minulle. Toinen paperi on isoisoisäni kansakoulun päästö-todistus vuodelta 1896 ja toinen Eläkekirja eli ns. syytinkisopimus, jossa sopijaosapuolina ovat isoisoisovanhempani sekä isoisovanhempani. Taas aukeni pieni pala oman suvun historiaa jotenkin konkreettisemmaksi näiden papereiden myötä!


Isoisoisäni Johan Emil eli Eemeli on päästö-todistuksen mukaan käynyt Kimingin kylän kansakoulua 13-vuotiaana yhden lukukauden verran ja on siten suorittanut koulun oppimäärän täydellisesti. Kouluajallaan hän on osoittanut hyvää (10) käytöstä ja tyydyttävää (7) huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta. Oppiaineina on ollut Uskon-oppia, Äidinkieltä, Maantiedettä, Laskentoa, Muoto-oppia sekä pintain ja kappalten mittaamista, Luonnontieteitä, Piirustusta, Kaunokirjoitusta, Laulua, Voimistelua ja Käsitöitä.


Eläkekirjassa "vuotuisesta elinkautisesta eläkkeestä" ovat sopineet niin ikään samainen Emil ja hänen vanhempansa Leena ja Elias. Sovittu on muun muassa seuraavaa: päärakennuksesta kaksi kammaria asuttavaksi ja vaatehuoneeksi vinttikamari ja aitasta riittävä tila ruokatarvikkeille. Peltoa aarin ala kasvitarhamaaksi, joka tilanomistajan on aina vuosittain lannoitettava ja kylvökuntoon muokattava. Polttopuita tulee saada riittävästi ja valmiiksi pilkottuna talon puuvajasta. Leenalle ja Eliakselle on annettava tilaa talon leipomahuoneessa ja saunassa niin usein kun he itse katsovat hyväksi. Tarvittava lämpö on saatava molempiin. Sitten on lueteltu erikseen ruokatarvikkeita, muun muassa 5 litraa täysmaitoa vuorokaudessa (!), vuosittain 50 kg kauraryyniä ja 30 kg voita, 15 kg kahvia ja kymmeniä kiloja eri eläinten lihoja. Lisäksi vuosittain pieksusaapaspari kummallekin ja 10 metriä palttinaa. Kalastus- ja metsästysoikeus talon mailla tulee säilyä. Hoitaja tulee järjestää, jos vanhukset eivät pysty enää hoitamaan itseään ja tilanomistaja on myös velvollinen saattamaan heidät aikanaan kunnialla hautaan. Asiakirja on päivätty huhtikuun 11. vuonna 1921. 



Isoisoisoäitini Leena ei ole osannut kirjoittaa, sillä hänen allekirjoituksenaan on vain puumerkki X.

Kyllä ovat ajat tuosta muuttuneet! Harva hoitaa enää vanhempansa hautaan saakka samassa huushollissa. Ja kouluakin käydään nykyään vähän enemmän kuin yhden lukukauden verran.


Kuvassa on Kansakoulun päästö-todistuksen itselleen hankkinut isoisoisäni Eemeli ja isoisoäitini Hilma. Tämä kuva on ilmeisesti otettu Ameriikassa, jossa pari käsittääkseni kihlautui. Tarkkaa tietoa kuvanottamisajankohdasta ei ole, mutta Eläkekirja on allekirjoitettu vuonna 1921, joten sitä ennen isoisovanhempani ovat maailmalta palanneet. Mummoni on syntynyt vuonna 1922. Kuvassa hämärästi näkyvä kivellinen kihlasormus on onnekseni periytynyt minulle. Sain sen rippilahjaksi, kuten äitini ennen minua. Jos meille ei tule enää tyttövauvaa, olen luvannut sormuksen veljentyttärelleni hänen rippilahjakseen. Pieni perintösormus, jonka rahallinen arvo ei ole kummoinen, mutta jälleen kerran tunnearvo on valtaisa :)

Nyt lähden lisäämään vähän pökköä pesään ja saatanpa napata kainalooni sohvalle yhden kierivän Poikasen tuosta lattialta.

Kuulasta syysviikonloppua kaikille

toivottaa Purppura


P.s. SatunNainen, tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin :)
 

8 kommenttia:

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Voi mitä aarteita...:)

Purppura kirjoitti...

Niinpä, Irmastiina :) Aarteita ne ovat minulle!

Äärelä II kirjoitti...

Nämä ovat jotenkin hellyyttäviä ja toisaalta kertovat, miten karua elämä on ollut. Tiedän, että omalla mummullani oli "syytinki" kotitalooni, jonka isäni häneltä osti, tosin vain yläkerran huoneiden muodossa, mutta tietääkseni siitä ei ole paperia.

Purppura kirjoitti...

Karua tosiaankin, olen nimittäin kuullut tarinoita syytinkiläisistä, joita on lopulta pidetty käytännössä katsoen nälässä oman kattonsa alla :-(

POMPOM kirjoitti...

Voi, minultakin löytyy vanhoja todistuksia sekä kirjeitä. Kun ehtisi ne joskus käyttää kehystämöllä ja laittaa esille jonnekin..Pappa aina vitsaili, että hänelläpä isoin nro todistuksessa oli aina 12. Noh, sattui olemaan syntymäpäivän vuoksi...

Purppura kirjoitti...

Voi sun pappaa :-) Sähän voisit joskus laittaa puodin näyteikkunaan sen todistukset niinku rekvisiitaks, tykkäisköhän hän? :-D

pitsireuna kirjoitti...

Itsekkin törmäsin äidin veljen tykönä vanhoihin kauppakirjoihin heidän isänsä ajoilta. Piti parit lappuset ottaa talteen tuon kirjoituksen takia ja muistoksi muutenkin. Sekä pappan koulutodistuskin löytyi, mutta ompas nuo sinun paperit kyllä vanhoja :o

Purppura kirjoitti...

Vanhoja ovat, ja koko ajan vanhemmiksi käyvät :-) Kannattaa sinunkin säilyttää löytämäsi vanhat paperit, seuraava sukupolvi kiittää... Tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin pitsireuna!