sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Tyyntä myrskyn edellä...

eli ihanan rauhallista eloa ennen remppahommia. Musahuoneessa on niin mukava tunnelma, että Poikanen on alkanut nimittää sitä olohuoneeksi. Täytynee vissiin alkaa suunnittelemaan sitä olohuoneremonttia, että alkaisi Poikanenkin siellä varsinaisessa olkkarissa viihtymään...




Tommi jäikin sitten jo loppuviikosta lomautukselle, joten tässä ihan oikeasti pitää alkaa miettimään tapettivaihtoehtoja ja maaleja jajaja. Tänään ei remppaa vielä mietitty, vaan käytiin isänpäivän kunniaksi metsäretkellä. Keräilin samalla hieman jouluaskartelumateriaalia mukaan. Katsotaan, saanko havut taittumaan haluttuun muotoon. Jos vaikka ensi viikolla ehtisi vähän askartelemaan... Nyt on joka tapauksessa nautittu kotoisa isänpäivälounas ja tämän syksyn ekat joulutortut odottelevat maistajia. Sitä ennen käydään kuitenkin hautausmaalla sytyttämässä kynttilät meidän isien muistolle <3>

Terkuin Eija

8 kommenttia:

Villa Kardemumma kirjoitti...

Tunnelmallinen musahuone! Kyllä tuolla viihtyy.

Villa Sievähelmi kirjoitti...

Kodikasta on, ihana tuo pöytä. Mukavaa alkavaa viikkoa sinne.

Kirsikka kirjoitti...

Ihanan lämmin tunnelma. Maalien ja tapettien valinta on remppahommista itselle mieleisintä ;), joskaan ei aina niin helppoa.
Mukavaa viikkoa!

Aseman laidalla kirjoitti...

Aivan mahtavan näköinen huone!! Tuolla on niin tunnelma kohdillaan!!

Eija/Tässätalossa kirjoitti...

Kiitokset kommenteista ja mukavaa viikkoa teille kaikille myös! Ihanaa kun nyt voi poltella kynttilöitä, pari vuotta meni nimittäin ilman niitä kun Poikanen oli niistä vähän liian kiinnostunut :) Tuo tupakkapöytä on munkin mielestä kiva, oon huutanut sen joskus Huutokauppakeisarilta Palsanmäeltä. Vähän on pinta kärsinyt, mutta mun mielestä vanhan esineen ei tarvitsekaan olla uudennäköinen, joten en oo ryhtynyt sitä retuseeraamaan.

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Kaunis tunnelma tosiaan, kyllä poikanen tietää..:)

Marie Josefine kirjoitti...

Ihastuttavat tunnelmallista :)

Eija/Tässätalossa kirjoitti...

Kiitos Irmastiina ja Marie Josefine! Täytyy kertoa, että kuvien melko seesteinen tunnelma kärsi hieman erään uhmaikäisen kiukuttelusta... :)