Nojatuolit

Ensimmäinen hankintamme uuteen kotiimme (no, jos jouluvaloja ei lasketa) oli kaksi nojatuolia, jotka ostin paikallisesta käytetyn tavaran liikkeestä hetken empimisen jälkeen. Tammikuun alussa tarvitsimme pikaisesti jotakin takapuoliemme alle taloon, sillä kaikki varsinaiset huonekalumme olivat vielä vuokrakaksiossamme toisella paikkakunnalla ja taloon oli jäänyt entisiltä asukkailta muistoksi vain yksi pieni (ruma) tuoli. Epäröin kuitenkin näiden tuolien kohdalla, sillä niiden väri ei miellyttänyt silmääni. Olen aina inhonnut ruskeaa ja erityisesti beigeä väriä. Tuolit ovat kuitenkin siistit ikäänsä nähden ja hintakaan ei päätä huimannut, ja kun ystävällinen kauppias lupasi kuskata tuolit kaupan päällisiksi meidän pihaan vielä saman päivän aikana niin pakkohan se oli taipua. Tuoleissa oli hintalaput 55 euroa/kappale, mutta kun sanoin ottavani molemmat, myyjä lupasi ne 80 euron yhteishintaan. Tuoleissa miellytti tietysti 50-luvun muotoilu sekä nahkaverhoilu, joka on toteutettu mielestäni tosi nätisti ja siististi. 

Ajattelin, että jos nämä eivät jää kotiimme sitten kun remontti on ohi ja sisustus valmis, niin nämä saa varmaan myytyä helposti eteenpäin. Kyseisissä tuoleissa on nimittäin tosi hyvä istua.
Paitsi en kyllä tiedä hennonko enää luopua näistä :) Verhoilunhan voisi toki vaihtaa, mutta se maksaa kuitenkin käsittääkseni aika paljon. Joka tapauksessa, näistä tuoleista on ollut meille paljon iloa.


Ja sitten vielä pari (pakollista) omenapuun kukintakuvaa...

Niin ja tähän blogiin saa myös kommentoida... Ja kritisoidakin, jos oma makusi menee ristiin esteettisen näkemykseni kanssa! Ovatko tuolit ihan hirveät sinun mielestäsi? Entä talomme, onko se liian vanha ja rapistunut? Onko hullua tykätä omenapuista ja sammalesta ja vielä vaahdota niistä täällä blogimaailmassa?