Pupuja

Syntyisiköhän näistä vielä toistaiseksi hännättömistä paperipupuista jotain pientä pääsiäiskivaa kummitytölle?

Saattaapi olla...

Rentouttavaa kevätviikonloppua!

Toivottaa Purppuran pupupaja

Because I´m worth it

 

Joskus täytyy järjestää aikaa ihan vain itseä varten. Pieni, oma hetki arjen keskellä saattaa joskus tuntua suorastaan luksukselta. Kun Poikanen nukkuu ja tiskit on laitettu koneeseen pyörimään (ja vaikkei olisikaan!) on joskus mukava nauttia kiireettömästä hetkestä ihan vain itsensä kunniaksi. Because I´m worth it.

Kitara soi

Tässä sitä ollaan ja tuijotetaan yläkerran ikkunasta keväiseen maisemaan. Tuli into taas vähän päivittää blogia, jotakin muuta kuin surullisia asioita. Ja onhan meillä kaiken ikävän keskellä ympärillä myös ihania asioita -ja ennen kaikkea ihania ihmisiä!

Poikanen sai reilu kuukausi sitten itselleen uuden serkun. Kauniin, pienen tyttöserkun. Tommin sisko Ninnu hänet maailmaan pyöräytti, ihan tuosta noin vaan :) Pieni kaunotar on saanut meidät aivan sekaisin, ehkä jopa potemaan pientä vauvakuumettakin: tuo oma Poikanen kun on jo iso mies, sentään vuosi ja kaksi kuukautta vielä päälle.

Työn alla meillä on tyttövauvan oma biisi, jonka toivottavasti saamme tehtyä valmiiksi ristiäisiin mennessä. Tarkoitus olisi esittää kappale neitokaisen ekoissa juhlissa. Kitara siis soi talossa pitkästä aikaa, ja se on enemmän kuin tervetullut ääni!

Sointula kuittaa siis tällä erää sulosävelin...

Terveisin Purppura

P.s. Kaisu, tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin :)