perjantai 26. syyskuuta 2014

Maalia, maalia, enemmän maalia!

No joo. Projektit #3 ja #5 tulee tässä.



Eli tarvitaan pari vanhaa kullanväristä taulunkehystä ilman lasia (kirppikseltä vitosella per kehys) ja sitten sutimaan: yksi kerros maalia riittää tämmöiseen huolimattomasti sutaistuun lopputulokseen. Kivat tuli, vai mitä? Ja aikaa meni muutama minuutti per kehys. Ei pohjustusta, ei hiomista. Hahahhhahaa :)




Ja sitten tarvitaan kirppikseltä ostettu (tietysti) vanha liitutaulu (joka olisi saanut jäädä alkuperäiseen asuunsa JOS olisi ollut vähän paremmassa kuosissa!). Hioin kehyksistä pois mustalla tussilla töherretyt nimikirjaimet ja maalasin kahteen kertaan. Maali muuten kuivuu ihan TODELLA nopeasti! Ja tuossa purkissa näkyy aika hyvin se maalin oikea sävy, kuvat meinaa valehdella miten sattuu.



Laitoin liitutaulutarraa kun punainen pinta oli niin kulahtanut. Epähuomiossa en tajunnut ensin hioa pintaa, joten tarran alta kuultaa epätasaisuuksia. Eipä haittaa meidän huushollissa :)



Että tämmöistä. Maalia on jäljellä vielä vajaa puoli purkkia ja nyt onkin päällä kuumeinen mietintä, että mitähän sitä seuraavaksi sutaisis..? Ainakin ullakolla olisi yksi vanha hattuhylly odottamassa kunnostusta ja ja ja... No tuumataan vielä. Nyt onkin koko viikonloppu aikaa tuumailla, kun meillä ei ole mitään suunniteltua ohjelmaa. Ei edes mitään juhlia! Höh. Miten sitä nyt osataan olla??? No, jos sitä saisi mahdutettua ohjelmattomaan ohjelmaan vaikka vähän kirppistelyä... Tai sitten vaan olla möllötellään, mikä sinänsä ei ole huono vaihtoehto sekään.

Ollosmöllöttelysterkuin Eija

P.s. Musta ois ihan kauheen kiva kun joku sanois edes vaikka että "kivat tuli". Tai vaikka että "ihan hirveäthän nuo on". Että tulis vähän niinku keskustelua, eikä tämmöstä monologia aina vaan :D


torstai 25. syyskuuta 2014

Projekti #4

Piti hypätä kolmosen ohi nelosprojektiin, kun en malta olla esittelemättä meidän "uusia" baarijakkaroita. Tämmöset niistä tuli:



Oih. Mä niin tykkään! Vielä kun ehtisin/jaksaisin/viitsisin maalata tuon eteiseen vievän oven (joka kuvassa on auki, että tuli vähän lisävaloa sitä kautta). Kyllä tää pikkuhiljaa alkaa näyttää MUN keittiöltä :)


Oonpas uskaltanut jo lämmittääkin sen palomiessavuhässäkkäepisodin jälkeen! Nytkin on tulet muhimassa hellassa...


Mutta kukapas tietää mikä tämä kukka on??? Se on äidin ystävältä saatu, ja hänen mukaansa se on elefantintassu. Tosin netistä tai kukkakirjoista ei ole tullut tätä vastaan sillä nimellä -tai millään muullakaan nimellä. Help! Olisi ihan mielenkiintoista tietää, että onko kasvi esimerkiksi myrkyllinen... Meidän Poikasella tahtoo nimittäin EDELLEEN mennä kaikki mahdollinen (ja mahdoton) suuhun... Myrkytystietokeskukseenkin on jo kertaalleen soitettu, kun Poikanen oli tunkenut suuhunsa lumipalloheisin marjoja... Ja kerran pienen palasen jotain pihasientä... mutta se taisi vaan olla joku hallusinogeeni ;)

No niin. Tuosta turkoosista maalista kerron toisella kertaa, tuli nimittäin sutaistua sillä yhtä ja toista!
Projektit #3 ja #5 coming soon...

Pensselit heilumaan! terkuin Eija

perjantai 19. syyskuuta 2014

Kehykset

No tulipa näitä kehyksiä suhutettua taannoin. Kaikki kehykset ovat siis kirppikseltä, ja hinnat alkaen muutamasta kymmenestä sentistä aina muutamaan euroon. Suhutin osan mattamustalla ja osan kiiltävällä maalilla, jotta tuli vähän kontrastia. Nyt puuttuu enää kuvat!



Ja sitäpaitsi tuo yläkerran aulan kirppismatto on niinku siis niiiin ihanan värinen mun mielestä! Olin jo ihan vähällä lähteä syksyllä Kansalaisopiston kudontaryhmään, kunnes muistin kipeän selkäni. Eli ei onnistu. Olisi vaan niin ihana kutoa tähän taloon ja näihin huoneisiin prikulleen oman väriset matot...

Ehkä vielä joskus.

Viikonloppuna meistä tulee taas kummeja, kun Tommin lapsuudenystävän kaksi poikaa kastetaan sunnuntaina. Huomenna taasen allekirjoittanutta saattaa kutsua Saarijärven rompetorin vanhat tavarat... Ihanahan se on vaan hipelöidä, vaikkei mitään ostaisikaan, eiks nii?

Mukavaa viikonloppua teillekin!

Terkuin Eija

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Poikasen naulakko

Meillähän on Tommin kanssa meidän suurensuuressa (lue: hitsin pienessä) eteisessä omat naulakot, kuten tästä jotenkuten näkyy. Poikanen on tullut siihen ikään (1 v. 8 kk, hyvä naulakkoikä?!?), että nyt myös hänen oli aika saada oma naulakko eteiseen. Eli pätkä lautaa, vähän valkoista maalia ja muutama koukku. That's it. Hyvin roikkuu!






Olisi EHKÄ pitänyt antaa Tommin naulata koukut kiinni, niin ei EHKÄ olisi lähteny koukuista maalit. Mutta kun MINÄ ITE. Ja kun mulla kerran on sellainen naisvasarakin (pieni ja nätti). Sihti on vaan vähän heikko :)

Terkuin Eija

P.s. Pikkuprojektit #3 ja #4 on valmiit. Laitanpas kuvia jahka ehdin!


perjantai 12. syyskuuta 2014

All you need is love...

...and sometimes four firemen also. Tänään nimittäin Sointulassa kärysi ihan kunnolla, kun tämä mamma aloitti syyskauden talonlämmityksen lyömällä puuhellaan täyden pesällisen koivuhalkoja ja tulitikun perään. *köh köh* Eli ei olis kannattanut! Puut kyllä paloivat iloisesti mutta vetoa ei ollut YHTÄÄN ja savun määrä talossa oli sen mukainen. Ja se ääni, kun useampi palo- ja häkävaroitin piipitti yhtäaikaa... *huoh, korvat soi vieläkin* No tulipahan testattua että vehkeet toimii! Äkkiä Poikanen kainaloon, ulkovaatteet päälle rappusilla ja jätkä rattaisiin ja remmeillä kiinni. Sitten soitto hätäkeskukseen ja sen jälkeen Tommille (joka ei tietenkään vastannut). ÖÖÖ, mitä mää sitten teen? Onneksi naapurin rouva kuuli kadulla kulkiessaan palovaroittimien äänet avoimista ikkunoista ja tuli pihaan, jolloin saatoin jättää Poikasen hänen hoivaansa ja savusukelsin keittiöön. Savun määrä oli oikeasti aivan järkyttävä! Yritin avata puuhellan luukkua vedon parantamiseksi, mutta sieltä löi vaan helvetilliset lieskat vastaan, eli äkkiä luukku kiinni ja haukkaamaan happea pihamaalle. Sitten syöksyin takaisin ja aloin poimimaan pihdeillä (erittäin huonoilla sellaisilla) tulipesästä palavat puut yksi kerrallaan tuhkaämpäriin ja siitä keskelle pihamaata. Kun suurimmat pöllit savusivat pihalla, soitin takaisin hätäkeskukseen ja kerroin, ettei hätää enää ole. Palomiehet olivat kuitenkin jo matkalla, joten tulivat vielä tarkistamaan tilanteen ja hoitivat "jälkiehkäisyn" :) Hyvin alkoi hella vetää kun palomiehet avasivat kaikki mahdolliset räppänät ja tuhkaluukut (jota minä en tietenkään tajunnut hätäpäissäni tehdä). Huh huh ja ohhoh. Kyllä vähän (tai siis paljon) hävetti, mutta kun neljä kappaletta melkoisen komeaa (kerrankin!) palomiestä vakuutti, että näin voi käydä kenelle vaan, niin pakkohan se oli uskoa :) Nyt ollaan muutama tunti tuuleteltu ja aina vaan savu haisee, mutta pääasia ettei kukaan loukkaantunut eikä keittiökään mennyt pilalle, vaikka jo sieluni silmin näin itseni täyttelemässä vakuutuslappuja mittavasta savuvahingosta. Ja tulihan sitä taas jotain opittua, nimittäin
  • polta aluksi tulipesässä vaikka pieni paperinpala, että näet vetääkö hormi vai ei
  • jos ei vedä, polta pieni paperinpala tuhkaluukussa, että ilmalukko aukeaa tai
  • puhalla hiustenkuivaajalla tuhkaluukkuun, jotta ilmalukko aukeaa
  • ÄLÄ KOSKAAN jätä syttyjä tulipesän eteen (niin kuin minä olin jättänyt) Menee nimittäin turhaan aikaa niiden siirtämiseen pois edestä!
  • osta sammutuspeite!!! jos sattuu lieskoja näkymään
  • osta kunnon puupihdit ja ja jätä hollille joku paksu hanska kekäleiden poisnakkelua varten
Että näin. Mutta tämä ei ollut se aihe, josta mun oli tarkoitus tänään postata. Vaan meidän murheenkryynistä, olohuoneesta. Joka näin neljän ja puolen vuoden asumisen jälkeen on edelleen ostotilannetta vastaavassa kuosissa eli...


Kirppikseltä: sininen peili, sen alla oleva pikkuhylly, oven päällä oleva tauluhylly, ryijy, telkkaritason (tori.fi:stä) viereinen nurkkapöytä, kattovalaisin ja pöytävalaisin jne. Puuarkku ja sen vieressä oleva pikkupöytä huutokaupasta.

Seinät likaisen keltaiset/likaisen kellastuneella tapetilla. Lattiassa parkettia jäljittelevä muovimatto (kirjoitin ensin vahingossa muotimatto,hih!). Vanha katto, likainen sekin. Eli mitään ei olla vielä(kään) tehty! Yöks. No joo, pahemminkin voisi tietysti olla... Kahden pikkuhuoneen välistä sentään on seinä kaadettu pari vuotta sitten, että saatiin vähän väljyyttä tilaan.


Kirppikseltä mm. peili mustan sohvan yllä, hoitopöytä, jalkalamppu, taulu, keinutuoli, taulunkehykset keinutuolin "päällä", peili ja hylly puusohvan yllä jne. Puusohva saatu Tommin serkulta. Pönttöuuni jää ikävästi pois kuvasta nurkan taakse!

Oikealla paperimassaveistos amk-ajoilta: avaruushyönteinen.

Pöydän alla oleva vanha pesusoikko löytyi pihavarastosta. Nyt siinä on villasukkia ja keskeneräisiä kutomuksia. Puuarkku toimii Poikasen leluarkkuna. Siinä on ihana muoto!

Kynttelikkö ja lintuhäkki kirppikseltä, kukat saatuja.

Helmitaulu kirppikseltä.

Puhelin ystävältä. Kiitos Pirjo♡

Taulu ei ehkä arvonsa vaatimalla paikalla hoitopöydän yllä. Näkysällä kummiskin!

No nyt on pallovalot tässäkin huushollissa. Värikkäitä en löytänyt :(

Kuparinen kukka-amppeli kirppikseltä. Kukkakin muuten on kirppistelty!

Kiikkustuoli sai jo talviturkin.
Tämmöistä meidän olkkarissa on. Tai no, kuvien ottamisen jälkeen Poikanen heräsi päiväunilta ja suurin osa leluista oli levitelty pitkin lattioita vartin sisällä :O

Jaksoittekohan lukea? Hmm. Mun mielestä mää olen ansainnut yhden relaksoivan kaiken tän savuhärdellin jälkeen. *tsup* Äiti ottaa siis nyt yhden karpalolonkeron.

Rauhaisaa ja paloturvallista viikonloppua toivotellen Eija

maanantai 8. syyskuuta 2014

Pikkuprojekti #2

Ai niin. Tulihan sitä viikonloppuna jatkettua myös yhtä keskeneräistä pikkuprojektiakin, nimittäin tätä:


Tai jos nyt IHAN tarkkoja ollaan, niin se oli Tommi, joka jatkoi mun aloittamaa paripulpettiprojektia hiomalla enimmät epäpuhtaudet yms. pois. Kun mulla oli se suhutusprojekti... Sitäpaitsi hiominen on tylsää puuhaa!

Saatiin joka tapauksessa kesällä kolme paripulpettia Tommin serkulta, jolle pulpetit olivat kulkeutuneet pohjanmaalla sijaitsevan vanhan kyläkoulun lopettamisen yhteydessä. Äiti muisteli, että vastaavanlaiset pulpetit olivat olleet heidän kyläkoulussa käytössä hänen alakouluaikanaan eli -50 -luvulla. Nyt yksi pulpettipareista pääsee Poikasen huoneeseen ja yksi annettiin kummityttärellemme. Kolmas odottaa vielä varastossa. Se on hieman isompi kuin kaksi muuta, joten ajattelin että se saa odottaa Poikasen kasvamista vähän isommaksi.

Mun mielestä tuo pulpetti on aivan ihana mintunvihreällä ja harmaalla värityksellä. En millään malttaisi maalata sitä. Eikös vanha tavara saa näyttääkin vähän kulahtaneelta?!?

Vähän niinkuin allekirjoittanutkin...

Terkuin Eija

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Pikkuprojekti

Perjantaina sain siivouspuuskan, joka mun kohdalla tarkoittaa lähinnä tilapäistä mielenhäiriötä. Samalla tuli vähän veivattua olohuoneen kalusteita paikasta toiseen ja tuskastuttua sisustussuunnitelmien kariutumiseen. Lisäksi poden hermoja riipivää remppastressiä siitä, että mitään remppaa ei olla tehty pitkään aikaan. Tommi kulkee toistaiseksi töissä vähän normaalia pidemmässä matkassa, joten remppaa ei varmaan tulla tekemäänkään ihan hetkeen. Pitää siis tyytyä kaikenlaisiin pikkuprojekteihin, joita kyllä onneksi riittää vaikka joka päivälle. Toisin kuin intoa :)

Viikonlopun projekteihin kuului muun muassa erinäisten kehysten suhuttaminen mustaksi. Projekti on ollut mietintäasteella useamman vuoden, olen nimittäin aina silloin tällöin keräillyt kirppiksillä kulkiessani matkaan erikokoisia valokuvakehyksiä, tarkoituksena tehdä jonkinlainen kuvakollaasi johonkin seinälle. Viime keväänä pääsin vähän suhuttamisen makuun, mutta sitten suhu loppui kesken ja semisuhutetut kehykset jäivät kesäksi varastoon (siite)pölyyntymään. Nyt kaivoin kehykset esiin, putsasin ja suhutin vähän lisää. Jei! Nyt kehykset odottavat enää kuvia ja kollaasin tekoa, saapas nähdä saanko aikaiseksi jo tämän syksyn aikana... Jotain sain kuitenkin valmiiksikin, nimittäin pari vuotta sitten kirppistelemäni taulun pokat, jotka suhutin vihdoin ja viimein mustaksi. Hyvä tuli!

Pilttipiirin lehti sopi hyvin suojapaperiksi.


Mattamustaa. Ja kihomadot ovat varmasti kiusallisia...


Valmis! Onnistuin! En edes sotkenut lasia (kovin pahasti)!

Tykästyin tauluun kovasti kirppiksellä ja kympin hintakaan ei päätä huimannut. Taiteilija on signeerauksen mukaan ruotsalainen taidemaalari Holger Almqvist. Taulun taakse taiteilija on kirjoittanut lyhyesti ja ytimekkäästi Trädgården. Vik 1967. Laitan joskus kuvan, kunhan taulu pääsee arvoiselleen paikalle.

Viikonlopun ihana sää salli myös pyykinkuivatusprojektin pihamaalla, nyt kun siitepölyt eivät enää ole riesana. Ihanata!

Poikasen sukkikset saa mut jotenkin aina hyvin herkkään mielentilaan. Se on mun sukkahoususankari ♥

Niin ja tulihan sitä istuteltua vähän erinäisiä kukkasipuleita, kirppisteltyä, juhlittua taas vähän syntymäpäiviä (veljen), pusuteltua Poikasta ja vähän Tommiakin, kiinnitettyä yksi tauluhylly, askarreltua, töllötettyä töllöä ja oltua vähän sohvaperunakin. Tärkeitä asioita kaikki.

Ahkeraa ja toivottavasti aurinkoista viikkoa,

terkuin Eija

tiistai 2. syyskuuta 2014

Omena oo ompompoo

Omput valmistuu...


... joten ajattelin jakaa teille yhden herrrrkullisen reseptin! Olen saanut sen toisen isoveljeni eksältä, joka on muistaakseni jonkinsortin keittiöalan ihminen. Tässäpä ohje Omppuaurakeittoon, olkaa hyvä!

3 rkl öljyä
200 g sipulia
300 g punaista paprikaa pieninä kuutioina
200 g omenaa pieninä kuutioina
3 valkosipulin kynttä
2 tl currya
2 rkl basilikaa

Hauduta ainesosat hyvin kattilassa. Lisää haudutuksen loppuvaiheessa
1 kasvisliemikuutio sekä 1 tl mustapippuria. Lisää vielä 1 kolmiopala aurajuustoa ja sekoita se muiden ainesosien joukkoon. Sen jälkeen lisää 1/2 litraa vettä ja 2 dl (ruoka)kermaa. Jos keitto on löysää, suurusta n. 1/2 dl vehnäjauhoja. Ja sitten syömään :)

Maistuu ihan kanalle vaikkei sisällä lihaa, vissiin curryn takia. Söisin jos voisin, mutta en uskalla enää omenaa syödä allergisen reaktion takia. Pöh. Mutta nauttikoon joku muu mun puolesta!

Terkuin Eija

P.s. Mun viimeisin pupu oli nimeltään Omena :)