------

Ihan oikeesti, kuka syö mun aikaa??? Käsi pystyyn syyllinen! Keväällähän toki jylläävät monet tartuntataudit kun vastustuskyky on vähissä, joten olisikohan jostain tarttunut meikäläiseen pahimmanlaatuinen lorvikatarri? Vaikka taitaa se enemmän olla ehkä sisäsyntyistä kuin tarttuvaa laatua oleva sairaus... En edes otsikkoa keksinyt, kun on niin laiska olo.


No. Viikonloppu vietettiin parhaassa mahdollisessa seurassa eli Tommin pikkusiskon Ninnun ja hänen miehensä Juhan eli "meidän sähkiksen" kanssa. Käytiin huutokaupassa ja kirpputorilla (pojat pakenivat kirppiskierrosta kylläkin pilkille) ja pelattiin lautapelejä. Me huudettiin huutokaupasta kulmakaappi, tupakkapöytä, sarjapöytä ja kattolamppu, jonka Juha laittoi kondikseen ja kattoon samantien. Tässäpä tämä:

Huono kuva mutta hieno lamppu. Antiikkia pienellä a:lla, totesi meklari :) Juha arveli, että kupu on käsinpuhallettu joten toista täysin samanlaista ei taatusti tule ihan heti vastaan mikäli lasi räsähtää rikki. Valaisimen hinta nousi 22 euroon, mikä ei ole paha hinta toimivasta valon lähteestä.


Muista ostoksista kuvia tuonnempana, täytyy nimittäin ainakin tupakkapöytä kiikuttaa naapurin puusepälle entisöitäväksi. Meillä on kyllä melkoisen symbioottinen suhde siihen kaveriin...


Eilen otin kolmannen asteen yhteyden kunnan rakennustarkastajaan ja kyselin ulkovuoraukseen liittyviä seikkoja, kuten onko värillä väliä ja saako seiniin laittaa sekä pysty- että vaakalautaa. Sopersin asiani kaiketi hyvin epäselvästi, sillä tarkastaja ilmoitti tulevansa kylään ja tänään sitten jo tavattiin. Tarkastaja määräsi/suositteli (en tiedä kumpaa) laudoituksen kulkemaan joko pystyyn tai vaakaan mutta ei molempia. Kuulemma monta rintsikkaa on pistetty pilalle heittelemällä laudoitusta pitkin ja poikin. Esitin herralle Tikkurilan väriohjelmalla vaihtoehtoja ulkovuorauksen väriksi, joista tarkastaja määräsi/suositteli (en todellakaan edelleenkään tiedä kumpaa) talon uudeksi väritykseksi... 


Arvatkaa.


No kerronpa sen teille. Tarkastajan mielestä uudeksi väriksi sopisi parhaiten vaaleanpunainen. Ja meidän ykkösvaihtoehto oli sellainen merensinivihreä. Että ei ihan mennyt putkeen. Mutta toisaalta, vaaleanpunainen on sekin kiva väri joten ei kai siinä auta paljon murjottaa. Pitää vaan nyt tehdä kuistista (jota meillä ei siis vielä ole) ja tuosta ulkovuorauksesta jokin toimenpidelupa-anomus ja katsotaan sitten miten käy.


Minkä väriseksi te laittaisitte talonne, jos ihan mikä tahansa väri kävisi? Olisi mukava tietää.

Keväistä viikkoa

toivottaa Purppura

P.S. Ihan kuin tähän taloon ja näihin huoneisiin olisi tullut uusi lukija. Onko? Jos on, niin hirmuisen paljon tervetuloa!


P.P.S. Meistä tulee kummeja elokuussa. En malta odottaa :D

Pieniä aarteita

Päivät lipuu ohi ihan hurjaa vauhtia ja tuntuu ettei mitään ehdi saada aikaiseksi. Tai no se mun ihkaensimmäinen villasukkapari on jo valmis, ja kohta on toinenkin mutta muuten. Sellaista mitään järkevää ei tahdo saada aikaiseksi - toisaalta, mikä voisi olla tärkeämpää tai järkevämpää kuin villasukat?

Koska meillä ei ole tapahtunut mitään remonttirintamalla, esittelen tähän väliin vähän kirppistelyjä ja muita aarteita, jos se teille sopii :)

Tämän vanhan peilin ostin toissa kesänä Kemiön saarelta eräältä pieneltä kirpputorilta. Hinta oli muistaakseni parinkympin hujakoilla. Silloin meillä ei vielä ollut tietoakaan Sointulasta, joten vein peilin mökille odottamaan sille sopivaa paikkaa. Väri kehyksissä on melko kirkas sininen ja minä kun en ole kovin hyvä ystävä sinisen kanssa ajattelin maalata sen jossain vaiheessa. Mutta sitten löysin viime keväänä sen ryijyn, joka roikkuu tällä hetkellä olohuoneessa ja ajattelin tätä kaveriksi sille, kun siinäkin on melko kirkkaansinistä sävyä (joka ei tarkemmin tiirattuna näy kuvista). Ne eivät joka tapauksessa varmastikaan riitele keskenään lopullisella sijoituspaikallaan, joka näillä näkymin on siis yläkerran portaikon "aulatilassa". Tällä hetkellä peili on nakattu keittiön nurkkaan ulko-oven viereen. Siitä on helppo uloslähtiessä tarkastaa, onko pipo hyvin!

Ja sitten vähän Arabiaa:

Me ollaan äidin kanssa tavallaan vähän niin kuin keräilty kirppiksiltä vanhoja Arabian kahvikuppeja. Hirveitä  hintoja niistä muuten pyydetään joskus, ihan rikkinäisistäkin kupeista! Meidän kallein kuppi maksoi muistaakseni 6 euroa, mutta se nyt kaikeksi onneksi on ehjä. On sitä kyllä tullut ostettua säröisiäkin kuppeja, jos on tosi halvalla saanut. Jossain aiemmassa kirjoituksessa olen tainnut mainitakin, että meidän mummo oli aikanaan Arabian tehtaalla töissä, joten kuppeja on kertynyt nurkkiin sitäkin kautta. Tai no sanotaanko niin, että siitähän se ajatus sitten lähti... Kun niitä kerran oli muutama valmiina, niin sitten alettiin keräämään lisää. Mun keräilyn kohteena on lähinnä sinisävyiset kupit. Nii-in, aika ihmeellistä, kun en siitä sinisestä juuri välitä :) Ups. Nyt mua kyllä muuten alkaa itseänikin epäilyttää, että alankohan mä kohta oikeasti TYKKÄÄMÄÄN sinisestä? Apua. Joka tapauksessa, Tommi sai nyt vihdoin ruuvailtua vähän koukkuja keittiön pikkuhyllyn pohjaan ja sain muutaman kupin hyllyyn kiikkumaan.

Joskus kirppiksillä on tullut vastaan ihania kuppeja, mutta en ole hennonut niitä ostaa jos siinä on ollut tyrkyllä esimerkiksi kuusi samanlaista kuppia lautasineen. Vaikka siis olisi voinut ostaa yksittäinkin. Olen ajatellut, että jos joku haluaa koko setin kerralla niin en viitsi siitä yhtä kuppia siitä "varastaa". Mites te muut kirppistelijät, ajatteletteko te samalla tavalla vai tyhmäilenkö yksin? Pitäisi varmaan olla vaan karski ja ostaa se yksi kuppi ja jättää joku itkemään viiden kupin kanssa, että mistäköhän saisi puuttuvan kuudennen kupin... Hmm.

No mutta, tämä seuraava ei ole kirppislöytö vaan äidiltä kähvelletty:

Eli Arabian vati (paistivati???), jossa on pikkuisen lasitusvirhettä (näkyy sellaisia täpliä muutama). Mutta silti niin ihana, vai mitä mieltä olette? Tässä lepäsi Jouluna meidän kinkku ja kun se on aika iso vati, niin siitä on kiva tarjota myös esimerkiksi leipomuksia vieraille. Mahtuu hyvin suolaiset tarjottavat toiseen reunaan ja makeat toiseen. Paitsi jos on leiponut hirmuisesti ja vieraita on paljon... Väri on luonnossa ehkä hieman enemmän violettiin vivahtava. Tämä ei ole sininen, eihän? :D

Tällaisia pieniä aarteita tällä erää. Loppuun vielä pala kevättä:

Onnenapila on aloittanut kukinnan, jee! Niin ja joulukaktus suunnittelee kukkivansa myös! Onpa mulla vihreä peukalo :D Vai olisikohan syynä vaan tämä ihana valoisuus?

Valoa, valoa ja valoa

kaiken synkkyyden keskellä

toivoo Purppura

Purppuran keittiössä

Purppuran keittiössä tuoksuu aina vastaleivottu pulla... tai sitten ei. Viimeksi olen pullaa leiponut yläasteella kauan, kauan sitten eikä niistä tullut hyviä, hädin tuskin syötäviä. Joten pullatehtailu jäi siihen. Hyvinä päivinä meidän keittiössä voi kyllä tuoksua suklaapiirakka :)


Tässä muutama kuva meidän keittiöstä koko komeudessaan. Veljeni ehdotti syksyllä, että ilmoita tämä sinne Kamalin keittiö -kilpailuun... Melkein närkästyin, kun olen nyt ajan kanssa jo tottunut ja vähän mieltynytkin tuohon kaappien keltaiseen sävyyn, joka siis on varmaankin sieltä 70-luvulta, veikkaisin. On se silti liian keltainen mulle. Ehkä. 


Joo on se. Ajatuksena oli alunperin, että pistetään syksyllä keittiö kokonaan uuteen kuosiin, mutta saas nyt nähdä. Eräs ystävä osti nimittäin viime viikolla vanhan rintamamiestalon, jossa on tallella alkuperäiset keittiön alakaapistot ja minä tietysti aloin heti niistä hieromaan kauppoja. Kaveri pääsee kesällä muuttamaan taloonsa, joten sinne asti on ainakin mietintäaikaa. Että uudistetaanko keittiö vai vanhennetaanko keittiö, kas siinä pulma.


Äh, kun ne kuvat mun piti laittaa eikä höpötellä joutavia. Tässä kuva viereisestä huoneesta eteisen ovelle päin:

Eli eteiseen vievä ovi on tuo oikeanpuoleinen ja vasen on sinne meidän komeroon. Ja ovet ovat kyllä luonnossa samanväriset vaikka kuvassa näyttävät ihan erilaisilta. Hmm. Koska meidän eteinen on vielä kylmä-sellainen, sijaitsee meidän naulakko toistaiseksi tuossa keittiön oikeassa nurkassa. Se tulee siitä häipymään joku päivä. Ihan varmasti.


Sitten toisesta suunnasta:

Huone on vähän hankalan mallinen, kun se on pitkulainen ja siinä on 4 oviaukkoa ja kaksi isoa ikkunaa. Puuhella vie oman tilansa tuossa vasemmassa nurkassa ja sen vieressä on sitten sähköhella ja oviaukko olohuoneeseen. Meidän ruokapöytänä on muuten tällä hetkellä meidän puutarhapöytä, joka ei syksyllä mahtunut mihinkään säilytykseen kun piharakennus on jo täynnä "tarpeellista" tavaraa eli pöytä rahdattiin keittiöön sateensuojaan :) Pinnatuoleja on tasan kaksi ja muutamaa jakkaraa siirrellään pitkin huushollia, tarpeen mukaan myös pöydän ääreen. Pitäisiköhän lähteä tuoliostoksille?


Ja mikäli huomasitte, kaappitilaa on tosi vähän eli onneksi sinne komeroon mahtuu astioita ja vähän muutakin! Toivottavasti tästä saa nyt jonkinlaisen käsityksen meidän keittiöstä. Se on siis meidän huushollin pimein huone, vaikka tuossa auringonpaisteessa se näyttääkin melko valoisalta. Matot löysin muuten viime kesänä Kodin Ykkösistä erittäin hyvillä alennuksilla varustettuna ja jotenkin ne mun mielestä sopivat meille. Vaaleankeltainen pikkukaappi alemman kuvan vasemmassa reunassa on kirppislöytö viime keväältä. Se sopi kokonsa puolesta erinomaisesti tuohon puuhellan ja oven väliin.


Ideoita, ehdotuksia ja sen semmoisia keittiön suhteen otetaan mieluusti vastaan!

Ihanaa naistenpäivän iltaa

ihanaisille naisille

toivottaa

Purppura

P.S. Liisa, olet lämpimästi tervetullut tähän taloon ja näihin huoneisiin!

2 x projekti

Oho, täällä ovat lukijat taas lisääntyneet. Huisia! Tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin Jaana ja Tia! Olisi kiva, jos te ja muut lukijat kertoisitte mitä haluatte tässä blogissa nähdä. Saattaisinpa palkita jonkun kommentoijan jollain pienellä lahjalla... Ups, lupauduinko juuri järjestämään arvonnan? Malttakaa hetki niin lupaan arpoa toukokuun alussa blogin yksivuotissynttärin kunniaksi. Ok?


Viikko on mennyt työn ohella villasukka- ja komeroprojektin parissa. Nyt voi taas vähän levätä laakereillaan :) Tai no se lepäily ja rentoutuminen aloitettiin oikeastaan jo eilen, kun ystävien kanssa vietettiin Sointulassa musisointi-iltaa eli kitarat komppasivat ja laulu helisi. Tai ainakin jotain sinne päin. Mukavaa oli joka tapauksessa.


No mutta siis se kylmäkomero. Maalisutia heiluttelin männä viikolla muutamaan otteeseen ja tällainen on lopputulos:

Tommi asensi hyllyt seinään perjantaina.

Vanha katto jätettiin sellaiseksi kuin se olikin.

Ilmanvaihtoluukku on sievempi kuin mytätyt alushousut.

Eilen sain heitettyä kamat sisään komeroon.

Vähän jäi vielä laatikoita lojumaan lattialle...

Vanha puujakkara on oiva apu ylähyllyille kurottaessa.

Kirppikseltä löytynyt ihanan pastellisävyinen
pikkumatto saa toistaiseksi koristaa komeron lattiaa.

Okei. Siis hyllythän eivät ole sellaiset, jotka olisin valinnut mikäli olisin malttanut ajan kanssa "sisustaa" komeron. Mutta onko komeroa edes mitään järkeä sisustaa? Pääasia on kai se, että hyllyt jaksavat kannatella tavararöykkiöiden painoa. Ja alkutilanteeseen nähden lopputulos on huomattavasti siistimpi, joten pakko olla ihan tyytyväinen aikaansaannokseen. Kelpaa meille! Lattian maalaan ehkä joskus kesällä, kun pystyy paremmin tuulettamaan.

Ja se toinen projekti:

eli eine kleine villasukka. Valmis! Vain kaveri puuttuu sukalta, mutta se on jo työn alla. Pari kertaa jouduin purkamaan pikkupätkän kun lievässä kutomispaniikissa tulkitsin ohjeita väärin. Onneksi Mari oli puhelimen päässä antamassa hyviä neuvoja :)


Eli ei menny ihan niin kuin Strömsössä, mutta aika lähelle. Ihanaa lankaa, eikö vaan? Raidat tulee sukkaan ihan itsekseen. Taidanpa nyt lähteä jatkamaan sukantekoa ennen kuin unohdan kaiken oppimani. Ensi viikolla luvassa kuvia meidän keittiöstä!

Aurinkoista ensi viikkoa

teille ennustaa

Purppura