Bye bye X-mas!

Ihanaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Lunta, pakkasta, pulkkamäkeä, punaisia poskia, pipareita, kinkkua ja looraa jos jonkinmoista, pikkutonttuja, yhdessäoloa, pukki tietysti, rakkaita ihmisiä, ja muutama pakettikin. Vielä vähän fiilistellään, mutta ajatukset suuntaavat jo pikkuhiljaa ensi vuoteen ja jänniä asioita onkin siellä tulossa... Tuumaillaan :)

So bye bye X-mas, hope to see you next year!

Terkuin Eija

P.s. Niin ja kiitos jouluntoivotuksista Aseman laidalle, unohdin toivottaa takaisin! Vaan nytpä etukäteen hyvää uutta vuotta :)

Näin sydämeeni Joulun teen

Tylsä otsikko, mutta sallittakoon se kaiken tämän (positiivisen) hässäkän keskellä. Ei ehdi miettimään raflaavampaa otsikkoa!

Kylläpähän se Joulu syntyy näistä rakkaista ihmisistä, joiden seurassa saamme taas Joulua viettää. Tommin siskon porukka ja äidin poppoo, minun äitini ja veljeni katraineen. Jo toinen Joulu, josta saamme nauttia oman Poikasen riemunkiljahdusten saattelemana! Oi onnea! Kaipauksella muistamme rakasta Matti-Pappaa, joka tammikuussa lensi tähdeksi taivaalle, sekä Aija-Muoria, joka lensi viime viikolla ihan vaan toiselle puolelle maapalloa. Varmasti hyvä reissu, ja tarpeellinen!

Tietysti tarvitaan myös piparitaikinan maistelua, tontun jälkien etsimistä, kynttilöiden valoa, pönttöuunin lämpöä, joulukuusen tuoksua, joululaulujen kuuntelua ja hyräilyä, ulkosaunaan hiippailua ja salaisten pakettien rapinaa.

Ja ne ruoat! Kohta niitä saa :) Oih! Pikkuisen närästää jo valmiiksi, mutta nautitaan, nautitaan!

Rauhaa ja rakkautta ja hyvää Joulua

toivottaa Sointulan väki

Tehdastyöläisenä taas

Epäreilua kun ruotsinkielisille riittää yksi leimasinsetti jouluntoivotukseen...

Jokavuotinen joulukorttitehdas on ollut käynnissä monta päivää. Yksinkertainen kortti, mutta monta työvaihetta. Eikä vähiten sen vuoksi, että eräs pieni nimeltämainitsematon tahmatassu meinaa väkisinkin ottaa osaa askarteluun omalla ronskilla otteellaan. Ei se tietenkään ole huono juttu, mutta... No, rakeinen kuva taas aamuhämärässä. Sori. Jos osaisin, tanssisin lumisadetanssin ja toisin muutenkin valoa näihin synkkiin päiviin, mutta uskokaa mua, te ette halua nähdä mun lumisadetanssia :)

Hattaralandian Jaana paiskasi viikonloppuna haasteella ja osallistun siihen oikein mielelläni. Tässäpä siis SEITSEMÄN JOULUISTA SALAISUUTTANI:

1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

Miten niin uskonko? Ei kai niihin erikseen tarvitse uskoa? Nehän ON. Mää oon vieraillut Joulupukin Pajalla, siellä niitä tonttuja on! Ja pukki kans! Mää oon nähny!

2. Jos vastasit ensimmäiseen kysymykseen kyllä, niin kirjoititko joulupukille?

En vielä. Tänään aiomme Poikasen kanssa kirjoittaa ja huomenna viedään se kirje sitten Aija-muorin kanssa Sirilän tontuille vanhan riihen taakse...

3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?

Kinkku on kunkku! Ilman  sitä en selviä. Enkä selviä myöskään ilman isoveljeni tekemää tulista joulusinappia -omnomnom! Tosin sen sinapin alla söisi vaikka pahvilautasen ja hyvältä maistuisi :)

4. Noloin saamani joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto?

Ei tule kyllä mitään noloa joululahjaa mieleen, mutta lahjojen jakoon liittyvä muisto kylläkin. Tommin pikkuveli (joka on Tommia liki 20 vuotta nuorempi) pitää mua edelleen varmaan vähän tyhmänä, kun kauan aikaa sitten vietimme joulua yhdessä ja tämä pikkuveli esitti tonttua ja jakoi meille lahjat ja ilmeisesti eläydyin vähän liikaa (tai sopivasti, miten sen nyt ottaa) ja olin ihan täysillä mukana tonttujutussa. Pikkuveli oli hämmästellyt jälkikäteen, että meikäläiseen upposi ihan täysillä, kun en tunnistanut häntä sieltä tonttulakin alta ollenkaan. Jep. En vaan tajunnut :)

5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä ja kaapin perälle notkumaan?

No ihan varmasti on. Lapsuudesta on jäänyt mieleen se, kun ala-asteikäisenä toivoin palavasti joulupukilta taikurinlaatikkoa. Kun sen sitten sain lahjaksi, tympäännyin nopeasti kun en jaksanutkaan ruveta opettelemaan temppujen tekoa. Jotenkin kai luulin, että no jos sitä taikasauvaa vähän heilauttaa ja sanoo taikasanan niin ihmeitä tapahtuu. Ei tapahtunut. Kallis taikurinlaatikko lojui sitten vuosia kirjahyllymme alakaapissa. Edelleen nolottaa.

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Tähän jo viittasinkin vähän aiemmassa postauksessa, eli meillä kuusi tuodaan sisälle aatonaattoaamuna ja koristellaan fiiliksen mukaan. Tommilla on muutama perinteinen joulukoriste (mm. kamala, vähän rikkinäinen pieni olkipukki), joka pitää AINA laittaa kuuseen. Jostain syystä se olkipukki on aikalailla kuusen alaoksalla jossain kuusen takapuolella... Joo tiedän, olen kamala ihminen. Itse tykkään kuitenkin vähän enemmän kimalteista ja blingblingistä kuin perinteisistä koristeista :)

7. Ostatko kotiisi joulukukkia, hyasintti, joulutähti vai joku muu? Mikä on joulukukkasi?

Ostan yleensä jonkun valmiin jouluistutuksen. Viime vuosina en ole enää pystynyt asumaan samassa osoitteessa hyasintin kanssa astman takia, mikä harmittaa tosi paljon, koska se on aina ollut mulle se jouluntuoja ihanan tuoksunsa kanssa. Nykyään tykkään valkoisesta amarylliksestä ja vaaleanpunaisista joulutähdistä :)

No niin. Tässä nämä seitsemän "salaisuuttani". Tästä saa haasteen napata kuka haluaa!

Ja ei kun kirjoittamaan kortteja....

Terkuin Eija

Oi kuusipuu

Vierähtipä viikko taas nopeasti. Tommi lomautettiin toistaiseksi keskiviikkona ja hän lähti pariksi yöksi mökille tehtaalta irtisanotun veljeni kanssa. Ja vaikka työrintamalla kuulostaakin pahalta, niin ei se just nyt haittaa. Hyvällä mielellä täällä ollaan kaikki! Toinen toistamme tukien me kyllä pärjätään :)

Armas puolisonihan on vankkumaton perinteiden kannattaja (mitä jouluun tulee, ei juuri muuten), että meillä ollaan vuosikaudet käyty (välillä kiivastakin) keskustelua joulukuusen sisälletuomisen ajankohdasta. Tommin mielestä kuusen voi (pitkin hampain ja vähän muristen) tuoda sisälle aikaisintaan aatonaattoiltana ja koristella sitten aattoaamuna, mutta minä olen vuosien saatossa (ehkä pikkuisen nalkuttamalla) saanut sen verran löysättyä perinteitä, että muutamana vuonna kuusi on saatu sisälle JO aatonaattoaamuna ja jopa koristeltukin se on samantien. Ohhoh, hätiköityä, voisi joku todeta... No, nyt kun Poikanen on pienenpieni tonttuilija ja isänsä silmäterä, niin sain puhuttua Tommin tuomaan mökiltä pienen kuusen Poikasen joulunalusaikaa ilahduttamaan. Ja näin ajattelinkin tehdä meille uuden perinteen eli tästä lähtien Poikanen saa joka Itsenäisyyspäivä oman pikkukuusen koristeltavaksi :) Hahaahahahhahaa, voitin!!! :) Eikös olekin hyvä uusi perinne?

Poikanen sai siis eilen koristella (teini-ikäisen serkkunsa avustuksella) pienen pullokuusen jouluasuun. Ja niinhän se meni, että serkku laittoi koristeet kuuseen ja Poikanen otti ne samantien pois :) Koristeet löysin eurolla paikalliselta kirppikseltä. Itse koristelisin jollain muulla mutta no, tämähän on Poikasen kuusi. Ja onhan tuo tonttuhattuinen pingviini esimerkiksi aika söpö! Ja koristeethan voi jossain vaiheessa vaihtaa...

Että näin meillä. Mites teillä? Tuleeko kuusi sisään vasta aattona vai kuukausi ennen Joulua? Onko kuusi muovia vai aito?

Oi kuusipuu-terveisin Eija

P.s. Kivaa kun on tullut uusia lukijoita, tervetuloa kaikille tähän taloon ja näihin huoneisiin! Ilahdun kovasti kommenteista, jos joku ehtii sellaisen jättämään... :)

En etsi valtaa, loistoa (mutta vähän kultaa kaipaan kumminkin)

Kommentoin tuossa taannoin Nelliinan puutalo-blogissa keskustelua kullan käytöstä sisustuksessa (klik). Ja nyt tarkoitan kultaa värinä, en materiaalina heheh. Ihan siihen ei varat riitä! Meillä siis on yläkerran pienenpieni vessa täynnä kultaa ja tajusin, että vähän huonosti on tullut vessaa kuvattua eli vähän tunnelmaa meidän kullitetusta vessastamme, olkaa hyvät!

Ajatus kullanvärisestä seinästä lähti tietysti tapetista, joka on Pihlgren&Ritolan Haitinmäki. Kullanväriset taulunkehykset löytyivät kerran kirppikseltä, samoin kullanvärinen pikkupeili pesukomuutin päällä. Itse pesukomuuttikin on kirppikseltä, ja se kätkee sisäänsä vessapaperit sun muut härpäkkeet. Valkoinen sydänkaappi on ostettu KodinTerrasta joskusmuinoin ja se päätyi lopulta lääkekaapiksi. Olisin halunnut pikkuvessaamme tietystikin kullanvärisen kattokruunun, mutta tila on niin matala, että päädyttiin kattoon upotettuihin halogeenivalaisimiin. Kyllä tässä vessassa on ihan ilo asioida mun mielestä ;)

Terkuin Eija

P.s. Ehkä vähän joulujuttuja loppuviikosta.
P.p.s. Ehkä on vielä laittamatta arvontapalkinto postiin, sori Katja!

Arvontalaulun aika!

Jätän nyt kuitenkin liittämättä tähän äänimateriaalia, vaikka tietysti laulan kuin enkeli...kröhöm. Enkä vielä paljasta arvonnan voittajaakaan vaan totean, että kyllä joulupallot on ihania, olivat ne sitten kuusessa tai purkissa. Tosin nämä piti laittaa ylähyllylle Poikasen ulottumattomiin, meillä on nimittäin viimeisen viikon aikana sinkoillut joulupalloja pitkin ja poikin taloa, kun Poikanen tykkää niillä pompotella. Näitä palleroisia en Poikasen leikkiin anna!

No mutta se tärkein, eli arvonnan voittaja... rumpujen pärinää... kiihtynyttä sydämensykettä... trallalaa...

Arvonnassa onnettaren suosikiksi nousi arpojen joukosta Katja! Eli onnea Katja, sulle lähtee pikkujouluylläripaketti ensi viikolla tulemaan :)

Kiitos kaikille osallistuneille ja parempaa onnea ensi kerralla. Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!

Terkuin Eija

Valmis tikkuaskikalenteri

Voi jösses näitä kelejä -ja mun kuvaustaitoja! No mutta sen enempää narisematta tässä mun tikkuaskiaskartelun tulos:

Eli kiinnityssysteemiksi löysin vanhan housuhenkarin, joka täyttää nyt tämän uuden tehtävänsä mielestäni vallan mainiosti. Askit nidoin nitojalla kiinni satiininauhoihin. Sekä askit että tuo satiininauha on muuten kirppikseltä löytynyttä aarteistoa. Ja nyt askien sisällä on salaisuuksia... Ei voi paljastaa, kun kummitytön äiti käy pian täällä kurkkimassa mitä luukuista löytyy! Niin että Ninnu, pientä jännitystä sinunkin elämään ;)

Luulen, että meidän Poikaselle riittää tänä vuonna vielä pelkkä Myyrä-kuvakalenteri. Ensi vuonna hänellekin sitten jotain samantapaista!

Muistakaapas muuten arvonta täällä! Aikaa osallistua on vielä pari päivää.

Terkuin Eija

Joulukalenterin tekoa

Tilasin hetki sitten erivärisiä korttipohjia, magneetteja ja kaksipuoleista teippiä Sinellistä, kun siellä on viikonlopun tarjouksena toimituskulut vain 0,01€! Aika paljon oli jo tavaraa jo toistaiseksi loppu... Esimerkiksi valkoiset leimasintyynyt ja harmaat korttipohjat. No, toivottavasti tilaus tulee perille piakkoin, että pääsee joulukorttitehtailemaan.

Viimeiset pari päivää on tullut näperreltyä tikkuaskien parissa. Tekeillä on tietysti joulukalenteri 3-vuotiaalle kummitytölle :) Vielä on vähän askien kiinnityssysteemi harkinnassa... Toimivia ideoita otetaan vastaan!

Ja muistakaapas se arvonta... Onneksi siellä kommenttilootassa on nyt vähän edes käynyt kuhinaa (ainakin edelliseen arvontaan verrattuna).

Ihanaista lauantai-iltaa! Tämä tyttö kipaisee ihan kohta valkoisen pihan poikki saunan lauteille ihanan kosteisiin löylyihin.

Terkuin Eija

Jouluväriä ja pikkuinen arvonta

Mulle ei vaan uppoa se perinteinen punainen jouluväri... Ja sitä paitsi näitä karkkivärihässäköitä voi ripustella ympäri taloa saamatta jouluähkyä :) Joku voi ehkä tosin saada sokeritaudin tai jotain liiasta makeasta... Toivottavasti ei sentään. Mikä on sun jouluväri??? Onko joka joulu sama väritys vai vaihteleeko?

Karkkiväriterkuin Eija

ARVONTAA ARVONTAA! HUOMATKAA!

P.s. No mites ois pieni jouluarvonta? Minä vanhenen (hyvin arvokkaasti, heheh) taas ensi viikolla ja sen kunniaksi voisin ilahduttaa teitä pienellä arvonnalla. Vielä en tiedä palkintoa, mutta ehkä jotain jouluista... Pikkujoulupaketti siis tulossa jollekulle siellä ruudun takana! Riittää kun hihkaiset kommentilootassa "Hep" ja jos haluat kaksi arpaa, niin linkitä omaan blogiisi ja kerro siitäkin kommenttilootassa. Viime arvontakerralla päästiin muistaakseni kolmeen osallistujaan, joten jospa nyt tuplattais osallistujamäärä! Arvonta päättyy syntymäpäivänäni eli 29.11. Reilu viikko aikaa osallistua siis :)

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Unta, lunta ja juhlia juhlien perään

Oi miten eilen nautinkaan, kun aamusella maa oli valkoinen ja oli niin nättiä että! Poikanen hoki innoissaan "..Unta, ..unta!" ja melkein untahan se olikin. Viikonlopun kestävää unta, sillä ilmeisesti huomenna keli on ainakin meidän suunnalla jo plussan puolella ja lumet sulavat varmastikin pois. Sniff.

Tommi laittoi viikolla linnuille oman punaisen tuvan täyteen siemeniä ja pähkinöitä. Ollaan saatu aamuisin ihastella paitsi pikkutirpejä, myös pihassa pomppivaa oravaa, joka käy puun juurella syömässä linnuilta tippuneita siemeniä. Poikanen inttää sinnikkäästi "Kettu, kettu!", kun seuraamme oravan touhuja. Kettuorava on tehnyt käpy- ja omenajemmojaan pihan lehtikasoihin, jotka paljastuivat kun viikolla nostelin kasoja peräkärryn kyytiin. Lisäksi yhdestä kasasta löytyi joltain naapurilta varastettu talipallo :) Muutama mustunut omena on myös työnnetty oksanhankaan odottamaan isoa oravannälkää...

Poikanen leikki eilen isänsä kanssa lumileikkejä pihassa. kun minä räpsyttelin kameraa. Pakko oli sytyttää kuistin tuikkukipot ja ottaa kuva. Tuli ihan jouluinen fiilis!

Kun miettii tulevaa Joulua muistuu väkisinkin mieleen Poikasen rakas Pappa ja se, miten viime Joulu, Poikasen ensimmäinen, jäi heidän viimeiseksi yhteiseksi Joulukseen... Mutta täytyy yrittää muistaa iloita siitä, että oli edes se yksi yhteinen Joulu!

Tänään iltapäivällä, Poikasen päiväunien jälkeen leivotaan porukalla ensimmäinen satsi joulutorttuja. Ja huomenna vietetään Isänpäivää kotosalla ja haetaan mun äiti meille syömään. Viikko sitten juhlittiin Tommin syntymäpäivää ja vietettiin myös kummipoikani 18-vuotisyllätyssynttäreitä. Eli on tässä taas tullut viime aikoina juhlittua ja juhlia kohti taas mennään!

Mukavaa Isänpäivää kaikille isille ja heidän perheilleen ja meille isättömille myös!

Eija

Hetken hiljaisuus

Poikanen päiväunille, teevesi kiehumaan, kuppi ja lehdet käteen ja kiireesti sohvalle viltin alle. Joskus sitä ei muuta kaipaa :)

Valoa pliis!

Nyt sitä tarvitsee. Nimittäin valoa. Ja koska Jouluun on alle kaksi kuukautta, niin täällä omien seinien suojassa saa jo ihan surutta lisäillä vähän "kausivaloja" piristämään omaa mieltä. Hirmu voimakkaasti ihmiset muuten reagoivat joulu-/kausivaloihin. Toiset ne saavat aivan raivon partaalle, jos niitä näkyy heidän mielestään liian aikaisin. Höh. No en minäkään kyllä jaksaisi katsella naapurin ikkunassa väriä vaihtavia strobojouluvaloja montaa kuukautta. Mutta onneksi meidän naapurit eivät semmoisia kammotuksia edes harrasta :D

Eli nyt silmät kiinni jos Joulun tulo ahdistaa! Ei vielä ihan Joulua, mutta pieni aavistus...

Mielenpiristystä saisi nyt muutenkin tulla sisään ovista ja ikkunoista. Me kokeiltiin pari viikkoa sitten PASia eli pakastealkion siirtoa, mutta sulatuksesta ei selvinnyt kuin yksi meidän kolmesta pakastetusta alkiosta eikä sekään lopulta jaksanut kiinnittyä kohtuun. Eli ei uutta babya meille :(

Pitää vissiin kirjoittaa Pukille... ;) Yritän siis kynsin ja hampain säilyttää tämänsyksyisen harvinaisen masennuksettoman olotilan ja tässä tapauksessa kaikki keinot on sallittuja, eiks jeh? Vaikka sitten ne jouluvalot lokakuussa!

Epätodellisen positiivisin fiiliksin

Eija

P.s. Pari uutta lukijaa, jei! Piristää mieltä! Jei!! Anette PK ja Susanna Hakala, olette lämpimästi tervetulleita tähän taloon ja näihin huoneisiin :)

Syysunelmaa

All the leaves are brown and the sky is grey... 

Pöh, eipäs ollutkaan vaan ihanan aurinkoinen ja kaunis syyssää hemmotteli tänään meitä ulkoilijoita! Nenät olivat vähän jäässä ja poskia jo nipisteli, mutta keijunmekko kukkii saunan seinustalla vielä ihan täysillä :)

Tommi on joskus ristinyt keijunmekon pippelikukaksi. En yhtään tajua miksi. Mutta mullepas tuli yllätyksenä sekin, että keijunmekko on itseasiassa monivuotinen huonekasvi eli sen voi ottaa sisälle talvehtimaan! Tämmösen keskustelun luin Marttojen sivustolta täältä (naps). Ja aika ihana idea ottaa siemeniä talteen ja lähettää Jouluna ystäville. Varmaan pitäisi toimia piakkoin asian suhteen ennen kuin pakkaset lannistavat kasvin kokonaan...

Viime talvena kaikki huonekasvit voivat meillä todella huonosti, kun niitä jouduttiin siirtelemään pois Poikasen tahmatassujen tieltä. Nyt näyttää siltä, että enää ihan kaikki asiat eivät mene suuhun asti eikä kukat ehkä kiinnosta muutenkaan niin paljon. Täytyy tuumata, josko koittaisi saada tuon keijunmekon säilymään hengissä talven yli...

Poikasesta tuli vielä mieleen, että ennen muinoin ihmettelin ihmisten kauniita pihoja, joissa pihan "harmonia" oli pilattu lasten lelu- ym. rojukasoilla. Vuosien lapsettomuuden jälkeen kaunein näky (Poikasen lisäksi tietysti) keskellä meidän pihaa on tämä:

Öh. Kuvasta käy myös ilmi, että pitäisi vissiin lähteä haravoimaan. Vaahteranlehdissä ollaan pyöritty urakalla ja kunhan haravoimaan ehditään niin talvi saa meidän puolesta tulla. Mielellään lumisena ja ihan kohtapuoliin :)

Syysterveisin Eija

Vanha astiakaappi

Siivosin viikonloppuna aikani kuluksi meidän kaappivanhuksen. Tosin vain ulkopuolelta. Sisäosiin en uskaltanut kuin pikaisesti vilkaista...

Kaappi on raahattu meille meidän mökiltä eli äitini synnyinkodista. Siellä se on äidin muistikuvien mukaan ollut aina. Äiti on syntynyt -40 -luvulla eli luulisi kaapin olevan helposti ainakin kuutisenkymmentä vuotta vanha. Maalipinta on kärsinyt aikain saatossa, kaappien ovet lenksottaa enemmän tai vähemmän ja yksi leikkuulauta tms. puuttuu tuosta oikealta, mutta eihän meillä mikään muukaan priimaa ole :) Kaapista saisi tosi kivan näköisen maalaamalla, mutta kun en henno ruveta säätämään. Tähän kaappiin liittyy niin paljon omiakin lapsuusmuistoja, että ei vaan pysty. Jos tämä olisi ostettu kaappi ilman henkilökohtaisen historian havinaa, niin olisi helpompi sutaista tämä jollain raikkaalla värillä enemmän mun silmää miellyttäväksi, mutta nyt se saa luvan miellyttää mun ja muidenkin silmiä ihan tässä alkuperäisessä asussaan. Tai mistäs minä tiedän onko tämä kaappirouvan alkuperäinen asu, mutta kuitenkin.

Kaappi sijaitsee meidän ruoka"salissa" (hirveen, hirveen pieni kamari), jota emme ole vielä ehtineet rempata. Huoneessa on seinillä ainakin kolmenlaista eri tapettia ja lattiassa kuvottava muovimatto, joka toisaalta on helppo pyyhkäistä puhtaaksi Poikasen ruokatuolin ympäristöstä. Sitä pupellusta kun leviää pitkin lattioita joka ikisellä ruokailukerralla... Kaapin yläpuolelle Tommi on laittanut cyproc-levyä ja sen päälle asennettiin päivä ennen Poikasen syntymää ilmalämpöpumppu. Tommi meinaa siis joku kaunis päivä levyttää koko huoneen cyprocilla, joten ilmalämpöpumpun alle levy oli laitettava pumpun asennuksen yhteydessä, ettei tarvitse sitten itse laitetta asennella uudelleen. Mutta sen takia siis kaapin seinusta näyttää tuolta. Hyllyn päältä ainakin toistaiseksi paikkansa löysivät huutokaupasta huudettu vanha öljylamppu sekä kirppikseltä muinoin ostetut Kotiliesi-lehden vuosikertanidokset. Ihanaa sadepäivän lukemistoa :)

Ja mahtuihan sinne hyllyn päälle muutama keltainen arabian kuppikin. Mä vaan en osaa tehdä asetelmia... Järjestetäänköhän jossain sellaisia asetelmantekokursseja? Voisin mennä.

Että tämmöstä tällä erää. Nyt äkkiä lisäämään puita yläkerran Porin Mattiin, että tarkenee ensi yönä nukkua. Viime yönä oli joku kumma palellustärinä, joka onneksi loppui siihen kun otin Poikasen viereen lämmittämään...

Hyvää syyslomaa, kenellä sellainen sattuu olemaan!

Terkuin Eija

Ripaus taikaa ja pari munakuppia

Äitimuori kävi vähän reissun päällä ja toi mukanaan mieluisia kirppistuliaisia:

Eli Arabian Kauno-munakupit (Raija Uosikkinen v. 1968). Eihän nämä nyt ihan yhtä ihanat ole kuin nämä, mutta nooooh... :) Hinta oli ainakin ollut kohtuullinen (mitä tuossa nyt pikaisesti googlasin): 4,5 euroa kappaleelta.

Tänään ollaan otettu taas askel eteenpäin, saas nähdä johtaako asiat mihinkään. Elämme jännittäviä aikoja. Mutta ihmeitähän tapahtuu, eikös vaan? Ainakin tänä iltana, kun viedään Poikanen katsomaan ensimmäistä kertaa taikuutta... Jokeriiii Pokeriii Poks!

Aurinkoista loppuviikkoa!

Terkuin Eija

Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä

Eilen illalla sumu valui järveltä päin kaupunkia kohti kovalla vauhdilla. Kärryteltiin satamapuistosta kotiin sankassa sumussa, ja pakko oli samantien juosta hakemaan kamera yläkerrasta. Koska mun juoksuvauhti on aika hidas (!?!), ehti pahin sumu jo hälvetä ennen kuin sain kameran viritettyä jalustaan. Mutta ihanan näköinen oli meidän katu joka tapauksessa :) 

Melkein aloin taas tykkäämään syksystä.

Syysterkuin Eija