Ihan pihalla

Ostaessaan vanhan talon uusi omistaja saa kertaheitolla myös vanhan pihan. Koko talvi tuli mietittyä, että mitähän kaikkea lumen alta paljastuukaan. Meidän pihasta paljastui ihan hirveästi haravoimista (melkein kaikki on jo haravoitu, ihme kyllä) sekä lähes kokonaan sammaloitunut piha. Joillekin sammal on suurinpiirtein kirosana ja se yritetään vimmaisesti saada häviämään pihasta, mutta minä olen hyvin tyytyväinen. Eipähän ole niin paljon nurmikonleikkuuta (tosin tykkään kyllä siitäkin) ja sitäpaitsi sammal on ihanan tuntuinen paljaan jalan alla. Ja sitä kuuluu olla vanhan talon pihassa.


Pihastamme löytyy myös pari omenapuuta, hillittömän korkea pihakoivu, muutama kuusi (isoimpaan täytyy kötöstää valot ensi Jouluna), mänty, tuomia, syreenipensasta, joku iso pajupuu, pari vaahteraa (ehkä, en ole varma) sekä ruusupuskaa, marjapuskia ja jos mitä muuta puskaa. Pari viikkoa sitten löysin pihastamme pensaan, joka teki vaaleanpunaiset kukat suoraan oksien varteen ennen lehtiä. Se paljastui näsiäksi, joka on ilmeisesti yksi maamme myrkyllisimmistä kasveista. Kaivoin netistä esiin tiedon, että pelkkä kukintojen tuoksu voi aiheuttaa huimausta ja pahoinvointia! Että tällaista kasvustoa meidän pihassa.


Viimeiset viikot olemme kulkeneet nenät kiinni maassa ja jännittäneet minkälaisia kukkia pihaan nousee -ja mihin kohtaan pihaa.


No, tällaisia on ainakin löytynyt:

Äiti tunnisti tämän kulleroksi.

Ja tämän akileijaksi.

Krookuksia (ihan itse tunnistettu).

Ja tämä jäi tunnistamatta. Ilmeisesti jokin iiris.

Ja viime päivinä esiin on noussut paljon muutakin. Laitan niistä kuvia myöhemmin. Ihanaa olla ihan (omalla) pihalla!