Poikasen huoneessa

Oon kovasti koittanut laitella Poikasen huonetta sopivaan kuosiin, ja pikkuhiljaa alkaa tulos miellyttää jollain tasolla omaa silmää. Tämä kyseinen huone sijaitsee siis yläkerrassa meidän makuuhuoneen vieressä ja toimi aiemmin musahuoneena. Tommi on valinnut tänne tapetin silloin viisi vuotta sitten, ja vaikka niin kovasti tekisi mieli maalata seiniä ja vaihtaa tapetti, niin nyt mennään pienellä budjetilla ja huone saa toistaiseksi ainakin olla vanhassa asussaan. Mun mielestä huoneessa on nyt iloinen sekasotku eri värejä, ja se jotenkin "peittää" seinien harmaan asun alleen. Ja MITÄÄN uutta tänne ei ole ostettu. Äh, valehtelin. Muutama viikko sitten oli pakko ostaa pimentävä verho, mutta sitä ei lasketa. Nih.

Tavarat huoneeseen ovat siis kulkeutuneet meille mikä mitäkin kautta. Vanha vaatekaappi jäi pyynnöstäni taloon, kun tämän ostimme. Maalasin kaapin ulkopuolelta pari vuotta sitten ylijäämämaalilla vaalean vedenvihreäksi ja se oli pitkään tuossa meidän yläkerran aulassa. Nyt se sai siirtyä Poikasen vaatekaapiksi ja juuri sopiva se onkin siihen tarkoitukseen. Kaapin ovista puuttui vetimet, mutta onneksi on joskus tullut ostettua kirppikseltä vanhoja, puisia nuppivetimiä, joten ovet saivat sellaiset vetimikseen. Arvasinhan, että niitä nuppeja vielä joskus tarvii! Vanha räsymatto on ollut aiemmin yläkerran aulassa myös, ja se on muutama vuosi sitten löytynyt kirppikseltä. Tykkään sen vihreän ja violetin sävyisestä värityksestä kovasti!

Maalasin taloon muutettuamme kaapin sisäosan turkoosiksi. Se olikin ensimmäinen maalausurakkani talossa! Tein myös pienen koristemaalauksen vapaalla kädellä kaapin oveen. Ei ehkä kovin miehekäs kuvio, mutta eipä silloin ollut Poikasen tulosta vielä tietoakaan.

Kaapin ovessa muuten roikkuu jo aikaa sitten Poikaselle pieneksi jäänyt potkupuku. Sen on vaan pakko olla näkösällä, koska se on alunperin Tommin vanha potkari. Loistavaa vuosikertaa -77! Tuolloin kotimaassa valmistettu Tutta kestää näköjään hyvin isältä pojalle. Toista taitaa olla nykypäivän Tutta-tuotteet (vaikka pidänkin niiden kuvionneista ja värityksistä todella paljon).

Puusohva on saatu joskus ilmaiseksi Tommin serkulta ja se oli ennen alakerrassa. Tommi otti sohvan kannen irti, ostettiin siihen uusi, leveämpi patja ja niin siihen saatiin Poikaselle mukava pesä. Vielä kun se malttaisi nukkua siinä yönsä... Viime yönäkin kuului yhtäkkiä pienten jalkojen töminää, kun pojanpampula pyyhkäisi pötkölleen meidän väliin ja jäi siihen loppuyöksi hyvin tyytyväisenä tuhisemaan :)

Paripulpetti saatiin viime kesänä samaiselta Tommin serkulta, ja tarkoituksena oli kunnostaa se ja maalata uusiksi. Mutta niin vaan viehätti tuo vanha pinta, että pulpetti sai jäädä alkuperäiseen asuunsa, lukuisien koululaisten kolhimaksi. Eipähän haittaa, jos kun Poikanen värittää ohi paperin tai maalaa sormenjälkiä pintaan. Joku voisi joskus muuten luulla tätä mun viehtymystä vanhoihin tavaroihin ja niiden kolhuihin laiskuudeksi, ja niin ehkä osittain onkin :) Miksi korjata jotain, jos se kohta on kuitenkin kulahtaneen näköinen?!? Kyllä vanha tavara saa olla vanhan näköinen.

Poikasen yöpöytänä toimii joskus muinoin kirppikseltä muutamalla eurolla löytynyt pikkuhyllykkö, joka on meillä seilannut eteisestä olohuoneeseen ja yläaulaan ja takaisin. Nyt se saa levätä täällä. Siitä on hyvä napata iltasatu luettavaksi. Keltainen lamppu on myös kirppislöytö parin vuoden takaa.

Täytyy ottaa lisäkuvia sitten, kun saadaan taulut ja muut seinille. Alla oleva tauluryhmä odotteleekin jo kiinnittäjäänsä... Eli tarvittiin vain kirppikseltä ostettuja taulunkehyksiä, suhumaalia (nämä maalasin jo viime kesänä) ja sitten sopivat kuvat. Näihin tauluihin löytyi paikallisen sisustuspuodin loppuunmyynnistä pikkupala Ritola & Pihlgrenin valmistamaa tapettia, eli Rut Brykin v. 1958 suunnittelemaa Fenix- lintua, josta leikkelin sitten lintujen kuvia eri kokoisiin kehyksiin. Vähän pelottavia tirpusia ehkä, mutta niin ihania :) Jos tarpeeksi kauan odottaa, niin ehkä ne lennähtävät itsekseen seinälle?!?

Tämmöstä taas tällä erää. Mitäs tykkäätte?

Kyselee Eija