Viikonloppu mökillä. Olen onnellinen. Edellinen mökkipäiväkirjamerkintä oli päivätty 10.8. viime vuonna. Kääk. Toivottavasti ei tule enää näin pitkää taukoa mökkeilyyn. Näissä maisemissa ja tässä pihapiirissä olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät.
Niin kaikki ohikiitävää,
ikävä ja riemu,
joka hetken värähtää.
Mitä toivot että jää
kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää?
(Juha Tapio: Ohikiitävää)
Terkuin Eija
5 kommenttia:
Tunnelmallista! Ihanaa harmaata puuseinää.
Ihan sama mulla, elokuussa oli viime vuoden vika mökkikäynti ja nyt vasta eka. Kamalaa, täytyy korjata tilanne ja yrittää tehdä edes pikavisiittejä. Tuon sanoituksen kanssa kuvista tulee vähän haikeita, ehkä siksi, että mökki on ja pysyy, mutta vuodet vierii ja yhtäkkiä itsekin huomaa olevansa paljon vanhempi vaikka just kirmasi samoissa maisemissa pikkutyttönä.
Kiitos Villa Kardemumma! Harmaa seinä on vajan ja entisen saunan seinää, varsinainen kesäkoti on sentään punamaalissa. Eipä vaan tullut hyvää kuvaa siitä, ehkä joskus!
Kirsikka, tehdään nyt ryhdistäytymisliike ja mökkeillään tää kesä ihan urakalla :) Tuo Juha Tapion teksti tuli mulle mieleen kun otin noita kuvia ja kuvasin samalla naapurin autiotaloa, jonka omistaja nukkui pois jokunen vuosi sitten. Nyt luonto on jo melkeinpä vallannut tuon talon, ja tuli kova haikeus, kun mietti myöskin meidän oman kesäkodin pihapiiriä ja pihan kulkijoita, joista osa omaan lapsuuteenikin kuuluneista henkilöistä on jo iäksi poissa. Jollakin tapaa tuo jatkumo, että mökki on ja pysyy, on lohdullinen. Se on myös yksi syy, miksi rakastan vanhoja taloja ja miksi halusin sellaisen kodikseni. Se, että voi miettiä ja muistella ihmisiä ennen ja olla samalla osa sitä jatkumoa. Niin kuin huomaat, en osaa sitä kauniisti selittää, joten siksikin tuo Juha Tapion teksti :)
Mökillä on sama merkitys minulle. Muistetaan siis mökkeillä tänä kesänä.
Kyllä anonyymi, muistetaan mökkeillä :)
Lähetä kommentti