Kaikilla varmaan tursuaa keväiset puutarhakuvat ja erityisesti omppupuiden kukinnot jo korvista ja silmistä ja joka paikasta, mutta eilisessä ilta-auringossa meidän melkoisen hoitamaton piha näytti tosi kauniilta eli pakko oli vähän kuvata! Silmät kii jos ahdistaa! Tosin näillä taidoilla kuvista ei ehkä ihan välity se olennainen, mutta silti. Kesäkuun alku. Parasta aikaa. Vaikka kaikki ei todellakaan ole jees, niin kuin edellisessä postauksessa taisin väittää. Läheinen on jälleen sairastunut vakavasti. Elämä on ylä- ja alamäkeä, niin se vaan on.
Ihanaa viikonloppua toivotellen Eija
3 kommenttia:
Niin kauniita kuvia. Sitähän se elämäkin on - valoa ja varjoja. Voimia sinne.
Kiitos Anne. Joo, valoa ja varjoja, tosiaankin. Sitä melkeinpä aina tietää, että pikkasen kun elämä hymyilee niin kyllä se pian sitten irvistää oikein kunnolla. Huoh.
Onneksi myös sitten taas hymyilee :) vaikka sitä ei heti uskoisi.
Lähetä kommentti