Kulmakaapin paikka

Kylläpähän se syksy vaan tulee, vaikka päässä kuinka soisi Mamba -ja ikävä kyllä se soi. Vauvauintikin alkoi taas pitkän kesätauon jälkeen viime viikonloppuna ja uimahallissa sukelleltuamme käytiin vielä mökillä nautiskelemassa kesän ehkä viimeisistä tosi lämpimistä päivistä. Tänään ainakin tuuli oli jo hirmuisen viileä aamupäivällä kun lähdin pelkällä t-paidalla (oli mulla alaosakin, toim. huom.) kaupungille asioille. Pyykki onneksi kuivuu vielä pihalla, olikin astetta söpömpää pyykkiä meillä kuivumassa :)

Niin, meidän uuden telkkaritason hankkiminen teki siis pienen keikautuksen olohuoneen kalustejärjestelyihin ja olkkarin nurkasta siirtyikin ruokahuoneeseen vanha nurkkakaappi, jonka olen joskus muinoin huutanut huutokaupasta (joo, sieltä samasta mistä talvella tuli se ohjelma!).

Kaappi oli alunperin männynvärinen. Pähkäilin aikani sopivaa väritystä kaapille, mutta lopulta naapurin puuseppä ruiskutti sen sitten tylsänvalkoiseksi ja tuossa se nyt nököttää valkoisena kuin öö -taivaan pilvi. Taustalevyt puuttuvat kaapista, koska ajattelin tapetoida ne jollain kivalla tapetilla jahka kaapin lopullinen sijoituspaikka selviää. Kaappihan ei käy ollenkaan yhteen meidän ruokapöydän kanssa, koska se ei ole tarpeeksi vanha eikä tarpeeksi "hieno", mutta eihän meillä oikein mikään muukaan mätsää keskenään. Mulla on vaan tapana haalia rojua kun halavalla saa, mikä ei ole lainkaan hyvä tapa koettaa sisustaa taloa... Mutta kun tämä(kin) on mun mielestä jotenkin niin nätti pieni kaapintekele, ettei sitä vaan voinut olla huutamatta. Ja selkäpuolella olevien tarrojen mukaan se on sentään Stockmannilta alunperin hankittu :) Voipi olla että kaappi siirtyy jossain vaiheessa mökille, mutta nököttäköön nyt joutessaan tuossa.

Lupasin muuten Tommille, että tänä syksynä en ostaa yhtään ainutta kynttilää/tuikkua/tuikkukippoa tms. kynttilöihin liittyvää. Kaapin alaosakin on nimittäin täynnänsä kynttilöitä... No kohtahan niitä voi alkaakin polttaa ihan urakalla. Josta tulikin mieleen että nuohoojakin pitäisi varmaan tilata, että päästään polttelemaan pönttöuuneja ja hellaa mahdollisimman turvallisesti ja toivottavasti ilman turhia savunpöllähdyksiä.

Pikkuhyypiö päristää tuossa kieltään vasten lattiaa senkuuloisesti, että voishan tuota vähän välipalaakin ottaa. Joten hedelmäsosetta huiviin ja ulkoilemaan vielä kun aurinko meille vähänkään valoaan ja lämpöään luovuttaa!

Terkuin

Purppura