Pieniä aarteita

Päivät lipuu ohi ihan hurjaa vauhtia ja tuntuu ettei mitään ehdi saada aikaiseksi. Tai no se mun ihkaensimmäinen villasukkapari on jo valmis, ja kohta on toinenkin mutta muuten. Sellaista mitään järkevää ei tahdo saada aikaiseksi - toisaalta, mikä voisi olla tärkeämpää tai järkevämpää kuin villasukat?

Koska meillä ei ole tapahtunut mitään remonttirintamalla, esittelen tähän väliin vähän kirppistelyjä ja muita aarteita, jos se teille sopii :)

Tämän vanhan peilin ostin toissa kesänä Kemiön saarelta eräältä pieneltä kirpputorilta. Hinta oli muistaakseni parinkympin hujakoilla. Silloin meillä ei vielä ollut tietoakaan Sointulasta, joten vein peilin mökille odottamaan sille sopivaa paikkaa. Väri kehyksissä on melko kirkas sininen ja minä kun en ole kovin hyvä ystävä sinisen kanssa ajattelin maalata sen jossain vaiheessa. Mutta sitten löysin viime keväänä sen ryijyn, joka roikkuu tällä hetkellä olohuoneessa ja ajattelin tätä kaveriksi sille, kun siinäkin on melko kirkkaansinistä sävyä (joka ei tarkemmin tiirattuna näy kuvista). Ne eivät joka tapauksessa varmastikaan riitele keskenään lopullisella sijoituspaikallaan, joka näillä näkymin on siis yläkerran portaikon "aulatilassa". Tällä hetkellä peili on nakattu keittiön nurkkaan ulko-oven viereen. Siitä on helppo uloslähtiessä tarkastaa, onko pipo hyvin!

Ja sitten vähän Arabiaa:

Me ollaan äidin kanssa tavallaan vähän niin kuin keräilty kirppiksiltä vanhoja Arabian kahvikuppeja. Hirveitä  hintoja niistä muuten pyydetään joskus, ihan rikkinäisistäkin kupeista! Meidän kallein kuppi maksoi muistaakseni 6 euroa, mutta se nyt kaikeksi onneksi on ehjä. On sitä kyllä tullut ostettua säröisiäkin kuppeja, jos on tosi halvalla saanut. Jossain aiemmassa kirjoituksessa olen tainnut mainitakin, että meidän mummo oli aikanaan Arabian tehtaalla töissä, joten kuppeja on kertynyt nurkkiin sitäkin kautta. Tai no sanotaanko niin, että siitähän se ajatus sitten lähti... Kun niitä kerran oli muutama valmiina, niin sitten alettiin keräämään lisää. Mun keräilyn kohteena on lähinnä sinisävyiset kupit. Nii-in, aika ihmeellistä, kun en siitä sinisestä juuri välitä :) Ups. Nyt mua kyllä muuten alkaa itseänikin epäilyttää, että alankohan mä kohta oikeasti TYKKÄÄMÄÄN sinisestä? Apua. Joka tapauksessa, Tommi sai nyt vihdoin ruuvailtua vähän koukkuja keittiön pikkuhyllyn pohjaan ja sain muutaman kupin hyllyyn kiikkumaan.

Joskus kirppiksillä on tullut vastaan ihania kuppeja, mutta en ole hennonut niitä ostaa jos siinä on ollut tyrkyllä esimerkiksi kuusi samanlaista kuppia lautasineen. Vaikka siis olisi voinut ostaa yksittäinkin. Olen ajatellut, että jos joku haluaa koko setin kerralla niin en viitsi siitä yhtä kuppia siitä "varastaa". Mites te muut kirppistelijät, ajatteletteko te samalla tavalla vai tyhmäilenkö yksin? Pitäisi varmaan olla vaan karski ja ostaa se yksi kuppi ja jättää joku itkemään viiden kupin kanssa, että mistäköhän saisi puuttuvan kuudennen kupin... Hmm.

No mutta, tämä seuraava ei ole kirppislöytö vaan äidiltä kähvelletty:

Eli Arabian vati (paistivati???), jossa on pikkuisen lasitusvirhettä (näkyy sellaisia täpliä muutama). Mutta silti niin ihana, vai mitä mieltä olette? Tässä lepäsi Jouluna meidän kinkku ja kun se on aika iso vati, niin siitä on kiva tarjota myös esimerkiksi leipomuksia vieraille. Mahtuu hyvin suolaiset tarjottavat toiseen reunaan ja makeat toiseen. Paitsi jos on leiponut hirmuisesti ja vieraita on paljon... Väri on luonnossa ehkä hieman enemmän violettiin vivahtava. Tämä ei ole sininen, eihän? :D

Tällaisia pieniä aarteita tällä erää. Loppuun vielä pala kevättä:

Onnenapila on aloittanut kukinnan, jee! Niin ja joulukaktus suunnittelee kukkivansa myös! Onpa mulla vihreä peukalo :D Vai olisikohan syynä vaan tämä ihana valoisuus?

Valoa, valoa ja valoa

kaiken synkkyyden keskellä

toivoo Purppura