Wanted!

Tahtoo! Nimittäin munakuppeja. Ninnu möi mulle ylimääräisenä pari Arabian munakuppia ja ai että, hienoja ovat! Osaako kukaan kertoa näistä mitään?

Nythän siinä vaan sitten kävi niin, että näitä olisi saatava jostain pari lisää... Äh. Nälkä kasvaa syödessä, vai miten se nyt menikään!?

Nimimerkillä Mul on aina nälkä ja koko ajan jano...

P.s. Ihanaa, uusia lukijoita tullu! Tiina ja sofiantupa, tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin :)

The door

Tänään on vietetty mukava päivä leppoisassa seurassa: kiitos Kiki ja tytöt ♥

Laitan vielä yhden kuvan maalatusta ovesta, kun sain ruuvattua naulakon paikalleen ja essun ja patalaput yms. roikkumaan.

Ei mulla muuta. Tykkään ovesta edelleen.

-Eija-

Oven metamorfoosi

No niin. Kaikki siellä ovat varmasti jännänneet mun maalausprojektin lopputulosta, joten ihan kohta sen paljastan. Sitä ennen totean, että enpä olisi uskonut miten paljon iloa yksi kärpänen voi tuottaa pienelle Poikaselle! Se saakutin pöristelijä (kärpänen siis, ei Poikanen) on nyt viikon päivät huristellut meidän alakerrassa,  mutta eihän sitä ole hennonut listiä kun Poikanen seurailee sen liikehdintää pienen Poikasen innolla ja ihmetyksellä. Ihanaa ♥

Ja sitten asiaan. Ennen lopullista muutosta pieni välietappi:

Oven peilit maalasin siis samalla vihreällä kuin keittiön ikkunaseinän viime syksynä. Maalia jäi silloin sopivasti vähän yli tarkoituksella, koska tämä maalaushaave on muhinut päässä jo vuosia. Idea on lähtöisin jostain vanhasta sisustuslehdestä. Väriähän minä keittiöön halusin ja näin sitä sain taas vähän lisää.

Loppusilaus oveen:

Kuvat on edelleen otettu kamerakännykällä, ja sävyt vähän valehtelee/vaihtelee. Tuon vaaleanpunaisen sävyn poimin mun vedenkeittimestä ja se osui kerralla nappiin. Koska maalia olisi tarvittu häviävän pieni määrä, säästin vähäisiä rahojani ja sekoitin värin askartelukaapissa lojuvista akryylimaaleista. Ajattelin, että ovi ei tarvitse kovin kulutusta kestävää maalia tuossa kohtaa, mutta saatan tietysti olla väärässäkin. Täytyy sitten ostaa oikeaa maalia jos tuo akryylimaali tuosta alkaa lohkeilemaan tms.

Nyt sitten pitäisi hioa ja maalata keittiön ja eteisen välinen ovi myös. Laitan keittiöstä kuvia kunhan toinenkin ovi on maalattu, mutta saattaapi mennä viikko jos toinenkin ennen sitä. Himottaisi nimittäin hioa ja maalata ensin pari puista baarijakkaraa, jotka ostin kirppikseltä pari viikkoa sitten. Oiskohan turkoosit jakkarat mitään, hmm...

Tuu(n/m)austerkuin Eija

Paint it black - öö eikäku...

Viikonloppu vierähti mukavasti mökkeillen isoveljen perheen ja äidin kanssa. Saas nähdä oliko kesän viimeinen mökkireissu siinä, vai vieläkö meille riittää lämpimiä viikonloppuja mökkeiltäväksi. Tuskin tulee enää uimaan mentyä kuitenkaan, tuntui ainakin jo vähän vedet viilenneen.

Kotona odotti normaalin pyykki- ja tiskivuoren lisäksi mun keskeneräinen maalausprojekti:

Aloitin siis viikolla vihdoin ja viimein keittiön ovien maalausprojektin, joka starttasi kylmäkomeron oven hiomisella. Hioin vanhaa maalattua pintaa melko kevyesti hiomahiirellä, vaan jotta saisin uuden maalin varmasti tarttumaan oveen. Joku fiksumpi ja perusteellisempi olisi tietenkin hionut oven ihan puupinnalle, mutta mulle välttää vähän sellanen raffimpi jälki. En siis myöskään pakkeloinut oven aikain saatossa saamia kolhuja piiloon, vaan ne saavat jäädä sikseen. Sitten pääsin vähän maalailemaankin:

Valkoista siis kehiin. Tosi tylsää,  mutta kun oli vähän ylijäämämaalia liesikuvun maalauksesta. Mutta älkää peljätkö, oli mulla varastossa vähän muutakin ylijäämää eli ei tää projekti tähän loppunut! Kunhan Poikanen sammuu iltaunille, ottaa tämä äiti taas tiukan otteen pensselistä ja alkaa sutimaan. Lisää kuvamatskuu siis tulossa, ehkä jo huomenna.

Sutimisterkuin Eija

P.s. Kuvat on otettu puhelimella enkä osaa vielä(kään) käsitellä kuvia Picasan kautta, joten vähänkö on kökköö. Get over it :)

Harjoitus tekee mestarin

Tällä erää tämä tietotekniikkatumpelo koittaa edes jotenkuten pysyä kehityksen tahdissa ja YRITTÄÄ näin ollen blogata uuden tablettinsa kanssa kuvaa meidän pihasaunan seinustalta. Ja se kuva tulis niinku tähän:

Osasinkohan? Näyttäis siltä. Ihan kauheeta miten sitä käy oikeasti täysin torveloksi tän tietotekniikan kanssa. Jo pelkkä tabletin käynnistäminen ensimmäistä kertaa tuntui lähestulkoon mahdottomalta, kun käyttöohjettakaan ei saanut enää paperisena vaan se piti ladata netistä tablettiin, jota en osannut yhdistää nettiin ilman käyttöohjetta. *huokaus* 



Nyt siis opettelen tämän tabin käyttöä ja olen ihan hoomoilasena, että mitä ihmettä?!? Yritin juuri tutustua elämäni ensimmäistä kertaa picasa-kuvapalveluun vain todetakseni, että kaikki mun bloggeriin lataamat kuvat olivat jo siellä! Naurattaa jo vähän, niin tyhmä olo on tällä hetkellä :)



No mut hei, mitäs tällä tyhmäilyllä on väliä kun aurinko paistaa ja helle on muutenkin sekoittanut pään! Ja jos tuo mun viinikärhön kuva tuossa kököttää (niin kuin nyt kovasti näyttäis), niin kaikkihan on just fine.



Tyhmäilyterkuin Eija



P.s. Oon mää kerenny vähän maalailemaankin. Siitä projektista lisää ensi viikolla, se kun on vielä vähän kesken.

Kaikkitännehetimullenyt!

Minähän olen sitten kaikkitännehetimullenyt-ihminen pahimmasta päästä, joten kun satuin vilaukselta näkemään Stellan Kummitustalossa pikkuisen pitsiä hyttysverkoksi taipuneena, niin johan mun oli saatava samanlaista. Puhelin kädessä riensin näyttämään kuvaa Tommille, että tuommoista mulle. Puolisoni totesi rauhalliseen tapaansa, että se on sitten vissiin lähdettävä pitsinnypläyskurssille. No, Tommi välttyi pitsinnypläykseltä (tietenkin), riitti kunhan teki mulle pikaisesti ikkunaan laitettavan kehikon. Vanha pitsiverho löytyi kirppikseltä, tosin ei ensimmäiseltä tai toiselta vaan kolmannelta, sillä kelpuutin vasta tämän nimenomaisen kuvion hyttysverkokseni. Vielä pitäisi kehikko maalata, mutta kun se piti saada heti paikoilleen. Ihana. Ja pitsiä jäi yli kolmeen kehikkoon, kunhan joutaisi tuo lomalainen tuossa vielä ne tehdä... 

Tämä ensimmäinen hyttysverkkoviritys pääsi siis meidän yläkerran "aulaan", joka on kuumennut melkoiseksi pätsiksi viime päivien aikana. Ja pätsistä tulikin mieleeni Nelliinan puutalo, jossa Nelliina kyseli kokemuksia ilmalämpöpumpuista. Kommentoinkin jo sinne, että pois en kyseistä vehjettä antaisi, vaikka aluksi vähän epäileväinen olinkin. Talvella pumppu kierrättää lämmintä ilmaa lattianrajassa, jolloin Poikasen on lämpimämpi siellä touhuilla leikkejään ja näin kesällä taas on ihan luksusta saada vähän viilennystä taloon. Jaksaa sitten itsekin hommailla pakollisia kotihommia. Ja onneksi niitä pakollisia hommia voi kuumimmilla kesähelteillä siirtää... ja siirtää... ja siirtää... Ehtii sitten vähän keskittyä olennaiseen eli veneilyyn :)

Putputtelemisiin, terkuin Eija

Kesäsuunnitelmista

Mihin ihmeeseen on hävinnyt sellainen "normaali" kesäkeli? On joko 5 astetta tai 30 astetta, mutta se normi parikymmentä astetta puuttuu. Huh huh.

Tuomet saivat meidän nurkilla ylleen jo toista vuotta peräkkäin tuomenkehrääjäkoin toukkapussukat ja samalla ne saivat minulta kuolemantuomion. Harmi, että puolisoni ja rakas naapurimme eivät ole kanssani asiasta samaa mieltä. No, niin kauan kun toukat kuhisevat pussukoissaan saa Tommi tyhjentää bioastian, sillä minä en tuomen alta kulje. Hyi yäk!

Meidän kesäsuunnitelmat (tai lähinnä suunnittelemattomuus) muuttuivat, kun Tommi päätti lunastaa isänsä vanhan puuveneen meille. Eli kesällä luvassa ainakin veneilyä :-) Kävimme pari viikkoa sitten koeajolla, ja Poikanen roikkui sylissäni kuin pieni apinanpoika, pelotti moottorin puksutus niin kovasti. Eli harjoitusta tarvitaan. Sitä ennen on kuitenkin tehtävä vähän huoltotoimenpiteitä, eli ihan vielä ei risteilemään päästä.

Eikä tosin nyt ole kiirekään veneilemään, tulin nimittäin yläkerran rappuset alas (puolivälistä onneksi vaan!) vasemman ranteen päälle viikko sitten, eikä ranne ole vielä toimintakunnossa. Ensi viikolla menen uudestaan röntgenkuvaan, jospa sitten varmistuisi menikö ranteesta jotain pahemminkin hajalle.

Näin täällä tällä erää. Nyt pihalle nautiskelemaan lämpimästä illasta!

Terkuin Eija

Kun himo iskee...

Tilasin viime viikolla vähän askartelujuttuja, ja nyt vaan ihmettelen kukakohan hoitaa Poikasen ja kodin sillä välin kun mamma tyydyttää askarteluhimojaan???

Puhalsimme yksissä tuumin takaisin henkiin entisen työpaikkani "salaisen" fb-korttiaskartelukerhon, jossa siis vuorotellen annamme aiheen, jonka teemalla teemme kukin omat kortit, jotka lähetämme sitten toisillemme. Ja taltioimme vielä kuvat korteista omaan fb-ryhmäämme, jotta kaikki näkevät toisten tekemät taideteokset. Se on niin mukavaa kun kaikilla on oma kädenjälkensä eikä samanlaisia kortteja tule, vaikka aihe onkin kaikilla sama. Joskus kyllä idea ja lähestymistapa aiheeseen voi olla hyvin samantapainen, mutta toteutus aivan eri. Ihanata!

Voikokivempaapuuhaaollasadepäivänä -terkuin Eija

Ja arvonnan voittaja on...

No jopas. Mulla taitaa siis olla kokonaista 3 lukijaa :) Tekee arpomisen aika helpoksi, kun ei tarvitse käyttää mitään arpomiskonetta! Tai no, olihan minulla Poikanen arpomiskoneena...

Mutta koska arpominen on aina jännittävää, niin jätetään voittajan nimi vielä paljastamatta ja paljastetaan sen sijaan allekirjoittaneen syntymänimi:

Haluaisin sen tietenkin olevan joku nätti ja erikoinen nimi, mutta ei, se on tylsä ja tavallinen Eija. Kutsuttu myös lempinimillä Eikku, Eippu, Eitsu, Iggy, Eggy ja muutama muu haukkumanimi. Jep jep. Nyt sitä ollaan siis tultu kaapista ulos. Vähän on alaston olo, mutta luvattu mikä luvattu!

Koska tarkoitus oli paljastaa myös jotain muuta henkilökohtaista, on hyvä tarttua samantien haasteeseen, jonka sain Elämää Ylängöllä -blogin Heidiltä. Kiitos haasteesta ja osallistumisesta arvontaan! Tulen kurkkaamaan blogiasi paremmalla ajalla (Poikasen päiväuniaikaa hyödynnän siis tänään blogin kirjoittamiseen). 

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen haastetuille
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastuille
4. Haastetun tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut
6. Ei takaisin haastamista

Pahoittelen jo etukäteen, että poikkean säännöistä eli vastaan vain itse haastamatta ketään muuta. Tämä siitä syystä, että en viime aikoina ole ehtinyt tutustua mihinkään uusiin blogeihin. Nytpä sitten paukkuu faktoja minusta!

1. Minut on koulutettu yhteiskunnan varoilla työttömäksi medianomiksi.

2. Tällä hetkellä tosin nautin kotihoidontuella kotiäidin elämästä. Töitäkin pitäisi näillä tuloilla miettiä, mutta kotikunnassani (ja lähikunnissa) on turha haaveilla koulutustaan vastaavasta työstä. Ja työttömyysasteen huomioiden mistään muustakaan työstä.

3. Ennen Poikasen "alullepanoa" koeputkessa kärsimme lapsettomuudesta 7 vuotta ja ne olivatkin sitten melko raskaita aikoja.

4. Haaveilen isosta lapsikatraasta, vaikka tiedän ettei se tällä iällä ole enää mahdollista.

5. Olen sotkuinen ihminen. Poikasen myötä on ollut pakko opetella vähän siivoamaan sotkuja, mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että aikansa voi käyttää paremminkin kuin siivoamalla.

6. Kuvien ottamisessa blogiin yksi hyvä puoli on se, että usein tulee samalla siivottua. Tosin vain kuvaruudun verran... Mistä päästäänkin siihen, että haluan uuden kameran!!!

7. Minulla on tapana pähkäillä asioita jokaiselta mahdolliselta kantilta, aivan liikaa ja useimmiten aivan turhaan. Asioiden pohtiminen vie hirveästi energiaa.

8. En ole koskaan ollut lentokoneessa. En usko, että koskaan tulen olemaankaan.

9. Mielestäni maailma nykyisellään on vinoutunut ja vihaa täynnä. Sisälläni asuu pieni idealisti, mutta iso pessimisti sisälläni voittaa aina väittelyt siitä, voiko pieni ihminen vaikuttaa valinnoillaan tässä yhteiskunnassa.

10. Haluaisin olla parempi ihminen kuin olen.

11. Kohta 10 aiheuttaa ajoittain suurta ahdistusta. Olen taipuvainen masennukseen, ahdistukseen ja panikointiin.

Ja sitten vielä vastaukset haastajan omiin kysymyksiin:

1. Iloitsetko keväästä vai haikailetko pimeistä syysilloista?

 -Rakastan kevättä, sen värejä ja tuoksuja. Olkoonkin että kärsin suunnattomasti siitepölyallergiasta. Myös pimeät syysillat kynttilöineen jne. ovat jees, mutta syksyllä ikävä kyllä pääsääntöisesti masentaa.

 

2. Ruoanlaitto vai leivonta?

-Ruoanlaitto. Siksi koska on pakko. Tai no tykkään kyllä ruoanlaitosta, jos siihen vaan saa käyttää paljon aikaa. Leipomukset ovat aina samoja: mokkapaloja ja kääretorttuja. Jouluna tietysti joulutorttuja.

 

3. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi tällä hetkellä?

-Poikanen, mies ja koti.

 

4. Paras muisto lapsuudesta?

-Kesät mummon luona maalla. Silloin ihan oikeasti oli aina lämmin ja aurinko paistoi ja järvessä sai lotrata tuntikausia jajajajaja mitähän vielä :)

5. Blogit vai sisustuslehdet?

-Blogit ovat mielenkiintoisempia, inspiroivempia. Lehtiäkin on toki kiva selailla.

6. Luontoretkelle vai kaupungille?

-Luontoon. Ei kuitenkaan ihan korpeen, vaan mökille! Ei sähköjä, ei juoksevaa vettä. Paitsi onhan meillä aurinkopaneeli eli syksyllä saadaan vähän valoa tupaan sen kautta.

7. Kerro jokin unelmasi

-Unelmoin paitsi suurperheestä (turhaan), myös saavani joskus nykyistä koulutustani vastaavaa työtä. Tiedän, että unelmiin pitäisi uskoa, mutta suuresti vähän epäilen unelmien toteutumista...

8. Mitkä ovat tulevan kesän suunnitelmat?

-Kesälle ei juurikaan ole suunnitelmia. Miehellä ei luultavasti ole lainkaan lomaa ja minulla taasen ei ole autoa käytössä, joten kotona kökitään Poikasen kanssa. Ehkä mökilläkin vähän. Toivottavasti sää olisi kesällä sellainen, että voitaisiin olla paljon ulkona.

 

9. Jos saisit 10 000e sisustusrahaa, mitä tekisit?

-Hahhahaa, palkkaisin mieheni remppaamaan meidän olohuoneen :D

 

10. Missä toivoisit olevasi 60-vuotiaana?

-Toivoisin olevani elossa. Kummallinen kysymys. No en kyllä ainakaan haaveile eläkepäivistä Espanjassa, vielä :)

 

11. Miten kannat vastuuta ympäristöstä?

-En ajele ympäriinsä lentokoneella. En omista omaa autoa eli olen elämäni aikana käyttänyt paljon julkisia kulkuneuvoja. Täällä syrjäkylällä on tosin vaikea olla pelkän julkisen liikenteen armoilla... Kierrätän tavaroita ja vaatteita. Omat vaatteeni käytän kyllä melkolailla loppuun. Ja kompostoin ruoantähteet. Lajittelen roskia muutenkin. Yritän olla ostamatta usein uutta tavaraa tai muovikrääsää, mutta Poikasen lelut ovat harmittavan usein muovisia. Tosin niitäkin on hankittu enimmäkseen käytettyinä. Allekirjoittelen luontoa suojelevia adresseja jne. Tällaisilla pienillä teoilla yritän kantaa vastuuta ympäristöstäni, mutta pelkäänpä että tämänkaltainen toiminta on melko turhaa :(

Nyt kun oikoluin vastaukseni, veikkaan että minusta saa todella tympeän ja negatiivisen kuvan. Tämä ei normaalisti kyllä pidä (ihan täysin) paikkaansa, mutta nyt sattuu olemaan tympeä ja negatiivinen olo. Pahoittelen!

Jotain positiivista vielä tähän postauksen loppuun, eli arvonnan voittajaksi paljastuu... tattadaa... töttöröö...

Irmastiina Ruusukummusta! Onnea Irmastiina ja kiitos, että jaksat kommentoida! Jos laitat postiosoitteesi osoitteeseen eija.k(at)netti.fi, niin sinulle lähtee tulemaan pieni paketti, josta toivottavasti on edes pikkuisen iloa. Niin ja en voi kehuskella paketin olevan blogiyhteistyön tulosta, joten jätän mainostamatta tarkemmin paketin sisältöä. Kuva kertonee kaiken tarpeellisen :)

 

Terkuin Eija a.k.a Purppura

Voi kääk. Pääsiäinen kolkuttaa jo ovella ja mun rairuohot ja ohraviljelmät ovat jo mennyttä kauraa... Sen kerran kun sitä yrittää niin johan ehtii kaikki kuihtua sopivasti juuri juhlan kynnyksellä.

Tosin kädet ovat täynnä työtä juuri nyt. Poikanen liikkuu jo sen verran sujuvasti, että koko ajan sattuu ja tapahtuu. Silmiä tarvitsisin muutaman parin lisää ja käsivarsia (mielellään pidennettyjä) samaten.

No on se elämä onneksi ollut juhlaakin välillä: yhtenä viikonloppuna ehdittiin juhlia Poikasen serkun ristiäiset ja rakkaan äitini 7-kymppiset. Olikin ihana viikonloppu se!

Ehdin myös piipahtaa taannoin paikallisen kangaskaupan kellaripoistoilla, josta mukaan ei tarttunut yhtään kangasta, vaan neljä pikku-ukkoa. Piparkakku-ukkoa tarkalleen ottaen. Piti sitten vähän tuunata ja tehdä ukkeleista jääkaappimagneetteja. Melko täydellisiä miehiä, söpöjä ovat eivätkä väitä vastaan.

Toivotan kaikille rauhallista Pääsiäisen aikaa ja muistakaa tarkkailla luontoa: siellä tapahtuu nyt valtavasti asioita!

Siilibongausterkuin Purppura

P.S. Luin joku aika sitten uutta Kotiblogi-lehteä, jossa kerrottiin hyvän blogin ominaisuuksista. Anonyymiuden aika on kuulemma ohi, kiinnostavimmat bloggaajat bloggaavat siis ihan omilla nimillään ja naamoillaan. Tässä blogissa tuskin tullaan näkemään mun naamaa (se ei taatusti kiinnosta ketään), mutta ehkä joskus voisi vaikka nimensä paljastaa ja jotain muuta henkilökohtaista myös. Arvauksia siitä kirjoittaako täällä Ritu vai Sartsa otetaan vastaan. Hei, tehdäänpäs tästä pieni arvonta samalla! Jätä kommentti kuun loppuun mennessä ja voit voittaa jotain keväistä kivaa :) Juhuu!