Pupuja

Syntyisiköhän näistä vielä toistaiseksi hännättömistä paperipupuista jotain pientä pääsiäiskivaa kummitytölle?

Saattaapi olla...

Rentouttavaa kevätviikonloppua!

Toivottaa Purppuran pupupaja

Because I´m worth it

 

Joskus täytyy järjestää aikaa ihan vain itseä varten. Pieni, oma hetki arjen keskellä saattaa joskus tuntua suorastaan luksukselta. Kun Poikanen nukkuu ja tiskit on laitettu koneeseen pyörimään (ja vaikkei olisikaan!) on joskus mukava nauttia kiireettömästä hetkestä ihan vain itsensä kunniaksi. Because I´m worth it.

Kitara soi

Tässä sitä ollaan ja tuijotetaan yläkerran ikkunasta keväiseen maisemaan. Tuli into taas vähän päivittää blogia, jotakin muuta kuin surullisia asioita. Ja onhan meillä kaiken ikävän keskellä ympärillä myös ihania asioita -ja ennen kaikkea ihania ihmisiä!

Poikanen sai reilu kuukausi sitten itselleen uuden serkun. Kauniin, pienen tyttöserkun. Tommin sisko Ninnu hänet maailmaan pyöräytti, ihan tuosta noin vaan :) Pieni kaunotar on saanut meidät aivan sekaisin, ehkä jopa potemaan pientä vauvakuumettakin: tuo oma Poikanen kun on jo iso mies, sentään vuosi ja kaksi kuukautta vielä päälle.

Työn alla meillä on tyttövauvan oma biisi, jonka toivottavasti saamme tehtyä valmiiksi ristiäisiin mennessä. Tarkoitus olisi esittää kappale neitokaisen ekoissa juhlissa. Kitara siis soi talossa pitkästä aikaa, ja se on enemmän kuin tervetullut ääni!

Sointula kuittaa siis tällä erää sulosävelin...

Terveisin Purppura

P.s. Kaisu, tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin :)

Ikävä

Muutama kymmenen kesää ihmiselle annetaan, runsas, välkkyvä kesä,
ja joku painaa kylmät luomesi kiinni.
Metsä kimaltaa kuoleman lumessa.
Kivi on jäinen ja karhea:
siinä on nimesi, ja ne
päivät, jotka sinulle annettiin.
-Rakel Liehu

Ja niinhän siinä kävi, että kuukausi diagnoosista jouduimme hyvästelemään Tommin isän, Poikasen ainokaisen Papan. Ikävä on kova, vaikka tuntuu, ettei vielä edes kunnolla tajua koko asiaa.

Jollakin tapaa on niin epäreilua, että elämä jatkuu muilta osin ja lähestyvä kevät osoittaa sen meille vielä jotenkin niin raa'alla tavalla. Toisaalta, niinhän sen pitääkin jatkua. Ja se jatkuu.

Jokaisen meidän on lähdettävä täältä.
Ei siinä saa olla surua.
Tämäkin käsi on kerran multaa,
mullasta nouseva hiljainen kukka.
-Rakel Liehu

Ikävöiden,

Purppura

Valoa kohti

On niin kaunista, ja silti mieli on mustaa täynnä. Läheinen on sairastunut vakavasti ja se surettaa ja pelottaakin. Onneksi kuljetaan kevättä kohti, muuten ei jaksaisi tätäkään vähää.

Kunhan valo ja voimat lisääntyvät, niin jospa sitä saisi oikean postauksenkin aikaiseksi.

Purppura

Joulukortit

Tänä vuonna joulukortit roikkuvat narulla keittiön ikkunoissa. Näyttää kivalta, vaikka maisema taustalla ei olekaan (vielä) talven ihmemaa.

Valkeaa unelmaa odotellen

Purppura

Pieni joululahjapaljastus

Nythän on siis niin, että yritän epätoivoisesti opetella käyttämään bloggerin android-sovellusta ja en meinaa osata. Äsken onnistuin julkaisemaan kuvan ilman tekstiä, jonka kävin sitten poistamassa netin puolelta. Ja nyt siis koitan saada julkaistuksi sekä kuvan että tekstin...

Kuvassa on siis pieni joululahja ystävälle, jonka uskallan täällä paljastaa koska kyseinen ystäväni ei (tietääkseni) lue tätä blogia. Löysin viime viikolla kirppikseltä kerrassaan ihanat kehykset, joista puuttuu lasi. Tänään kävin ostamassa liitutaulukontaktimuovia ja päällystin sillä Tommin kovalevystä leikkaaman taustan ja kiinnitin sen kehyksiin. Kiva tuli, vai mitä?

En tiennyt tuollaisen kontaktimuovin olemassaolosta, mutta vauvakerhon vetäjä vinkkasi viime viikon pikkujouluissa asiasta ja pakkohan tuota oli käydä hakemassa. Rulla maksoi reilun vitosen ja sen mukana tuli vielä 5 liitua. Itse en ole tutustunut liitutaulumaaliin, mutta kuulemani mukaan se on aika kallista. Tuo muovi kyllä pelittää ainakin tuossa tarkoituksessa hyvin ja se oli äärimmäisen helppo laittaa, joten suosittelen muillekin!

Ainoa ongelmahan tässä nyt on se, miten taulusta hennoo luopua. Onneksi kirppiksellä oli toiset samanlaiset kehykset, joten taidan joutua poistamaan kehyksistä lasin ja laittamaan vähän kontaktimuovia kehiin :-)

Jos tämä julkaisu onnistuu edes jotenkuten, niin laitanpa lisää matskua ehkä jo huomenna...

Yrityshyvä10 -terveisin

Purppura

Kuistilla

Oih ja voih mitä kelejä luontoäiti on meille taas järjestänyt! Tänään on vähän pilvisempää, mutta pari päivää aurinko valaisi ihanasti syksyn masentamaa maisemaa (ja mieltä). Sen myötä oli suorastaan pakko ottaa pari kuvaa yöpakkasen kuuramalta kuistilta. Tommi kiinnitti muutama viikko sitten paikoilleen meidän mummolan porstuan vanhan ikkunan koristeeksi.

Callunat ja havut köllöttelevät tyytyväisenä mummolan kaapista löytyneessä Arabian vadissa. Vati on sisäpuolelta jo niin krakeloitunut ja pinttynyt, että se ei enää sovi ruoanlaittopuuhiin. Tähän tehtävään se sopii vallan mainiosti.

Täytyy yrittää kuvata viikonloppuna olohuoneen uutta järjestystä, sikäli mikäli aurinko vaan näyttäytyy. Muuten on ihan turha toivoa, että kuvista saisi mitään selvää. Haaveissa olisi uusi kamera, jolla voisi saada vähän parempia kuvia huonommassakin valaistuksessa. Vai onkohan se vaan taidosta kiinni...??!?

Mikä on kun ei taidot riitä -terveisin

Purppura

Tähtilampun alla

Jee, valkoista höttöä sataa! Se tarkoittaa tietenkin sitä, että tuli heti hirveä hinku laittaa vähän jouluvaloja esille. Äitimuori toi eilen tullessaan yökylään jonkun joululehden, josta pisti heti silmään vanhan lampunvarjostimen tuunaus joulukäyttöön. Ja kaikeksi onneksi varastossa sattui olemaan kesällä mökkikylänraitin roskiskatoksesta dyykkaamani lampunvarjostin. Eikä siinä vielä kaikki: jouluvalolaatikosta löytyi täysin uudet tähtivalot, jotka olen ilmeisesti jonain älyn kirkkaana hetkenä ostanut viime tammialesta. Soppaan vielä lisäksi joskusmuinoin kirppikseltä ostamaani kullertavaa (oma termi, ei siis ihan täysin kultaista) kangasnauhaa ja kas tässähän tämä pläjäys nyt sitten on:

Kuvien ottamisen jälkeen päädyin siirtämään tähtilampun alakertaan, jossa se ei ole ollenkaan niin kivassa ympäristössä kuin yläkerran makuuhuoneessa, mutta onpahan näkysällä paremmin. Valaisee ihan mukavasti. Ja siis periaatteessahan tämä oli ilmainen, kun kaikki värkit oli valmiina. Eiks jeah? :D

Täytyy viikonloppuna vissiin viritellä loputkin jouluvalot paikoilleen. Katsotaan nyt kuitenkin ensin muuttuuko niiden normipaikat, kun huomenna meidän olohuoneen nurkasta lähtee yksi kaappi uuteen kotiin ja sehän taas tarkoittaa tietenkin sitä, että muutkin huonekalut joutuvat siirtymään pois paikoiltaan.

Valkeaa unelmaviikonloppua toivotellen

Purppura

Lupaus keväästä

Pakko heti alkuun todeta, että hupsistakeikkaa kun tulikin taas pitkä bloggaustauko. Kaiken muun hulabaloon ohessa meillä on jälleen sairastettu influenssaa ihan urakalla ja kuuri on päällä tälläkin hetkellä. Kummasti se vaan vie kaikki vähäisetkin voimat, mokoma räkätauti!

Onneksi armas puolisoni ehti parisen viikkoa sitten piristää mieltäni syksyn harmauden keskellä tuomalla kevään meidän keittiöön.

Kerroinkin jo aiemmin haluavani vähän väriä keittiöön ja eräältä uudelta tuttavuudelta sainkin sitten idean maalata ikkunaseinä jollain iloisella värillä. Päädyin hitusen pastelliseen keväänvihreään, joka valitettavasti on ihan mahdoton näköjään kuvata meikäläisen kameralla/taidoilla/tänä vuodenaikana. Sävy on Tikkurilan Kaunis koti-värilastusta "Herkkä haaveilija", josta kerrotaan näin: Rakastat puuteroituja pastellisävyjä, huoletonta huvilatunnelmaa, muistojen kultaamaa kartanotyyliä ja kodikasta yhdessäoloa. Arki on sekä kaukana että kauniisti läsnä tunnelmassa, jota kukat, kynttilät, pikkuesineet ja tekstiilit huokuvat. 

Valittuani kyseisen vihreän sävyn, huomasin että värilastussa sen rinnalla oli valkoisen ja harmaan sävyjä. Eli mielestäni ihan nappivalinta meidän valkoharmaaseen keittiöön :) Mintunvihreä olisi kai ollut trendikkäämpi valinta, mutta tämä väri sopii mulle paremmin, varsinkin kun en ole kova trendien perässä menijä (ainakaan tietoisesti, kröhöm).
 

Mieleistä liesituuletinta, tai lähinnä -kupua ei tuntunut löytyvän mistään, joten puoliksi pakotin Tommin rakentamaan mulle kupusen. Ja hyvä siitä tuli, vai mitä tuumaatte? Tarvikkeet maksoivat reilun kympin :D Paitsi tietysti itse liesituuletin oli vähän kalliimpi. Maalistakin joutui pulittamaan vähän enemmän, mutta sitä otettiinkin sitten kolmen litran pönttö, koska samalla valkoisen sävyllä olisi tarkoitus maalata myös keittiön peiliovet. Joskus. Kun jaksaa ja ehtii. Oviin on tulossa näillä näkymin myös tuota seinään käytettyä vihreää ja ehkäpä häivähdys vaaleanpunaistakin... No mutta, liesikupu tuntuu huutavan ylleen jotain kivaa kranssia, eikös vaan? Tällä hetkellä reunusta koristaa paremman puutteessa viime kesäiseltä rompetorilta ostamani ihanan violetti Illinois´n osavaltion rekisterikilpi vuodelta -64 sekä jokunen vuosi sitten Indiskasta hankkimani Mariskoolia matkivat munakupit. Vai pitääkö naukua Tommia tekemään uusi reunalista, jonka päälle mahtuisivat Kivi-tuikut???

Kesällä alennuksilta tilaamani turkoosiraitaiset matot tuovat myös vähän väriä ja valoa keittiöön. Tosin ne ovat tällä hetkellä enimmäkseen kurtussa Poikasen suorittaessa ahkerasti ryömimisharjoituksiaan (Poikasen eno tosin kutsuu etenemistä raahautumiseksi, hmm). Mattojen kanssa samassa tilauksessa saapuneet verhot taitaa jäädä ripustettaviksi ensi keväänä. Ei vaan oo ehtiny :)

Tällaista tällä erää. Nyt taas nenän niistoon, oman ja Poikasen. Toivottavasti te muut olette säilyneet terveinä!

Pärskisterveisin

Purppura