torstai 12. maaliskuuta 2015

Frustraation huipentuma

Tiedättekö miltä tuntuu, kun hommat seisoo itsestä riippumattomista syistä? Määpäs tiedän.

Ollaan nyt odoteltu peite- ja lattialistoja tasan 2 viikkoa. KAKSI VIIKKOA!! Yksiä kämäsiä listoja!!! Ajateltiin säästää vaivaa ja niin edelleen, kun tilattiin listat paikalliseen rautakauppaan eikä lähdetty etsimään niitä itse esimerkiksi Jyväskylästä. Olis ehkä kannattanu...

Yllä mainitun seikan johdosta meillä ei

a) saada kalustettua musahuonetta
b) saada kalustettua Poikasen  huonetta (koska siellä on musahuoneeseen tulevaa kalustoa edessä)
c) ole tilaa hengittää olohuoneessa (koska siellä on musahuoneeseen tulevaa kalustoa ja tavaraa)
d) ole tilaa hengittää makuuhuoneessa (koska siellä on musahuoneeseen JA Poikasen huoneeseen tulevaa kalustoa)
e) tilaa yläkerran aulassa eikä ullakolla (ei kun se ei liitykään tähän, ihan selvää hamstrausta, ups...)

Ja ihan kuin ei siinä olisi harmituksen aihetta kylliksi, niin niinhän siinä kävi, että ilmeisesti pönttöuunin väärän värivalinnan seuraksena blogista katosi yksi lukija! Kyllä! Huonolla maalivalinnalla täytyy olla yhteyttä kyseisen lukijan kaikkoamiseen... Onneksi tuli yksi uusi lukija heti tilalle eli tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin Katjalle :)

No joo. Pitäisihän mun tietää, että kyllä äiti tietää parhaiten: silmä todellakin tottuu.



Mää oon käyny aina välillä vilkaisemassa pönttistä, ja se on ihan jees. Olkoonkin, että pikkuisen epätasainen on maalausjälki, mutta tämän kaiken muun epätäydellisyyden keskellä se ei todellakaan haittaa. Paljon. No, listojen puuttumisesta turhautuneena ajattelin panostaa ja tehdä musahuoneen ainoan kalusteen päälle hienon asetelman. Ihan teitä varten, siis olkaatten hyvät!


Oikeasti tuo "asetelma" on kyllä ollut tuossa jo jonkun aikaa. Kuten joku fiksu voisi noista tulppaaneista kenties päätellä :)


Myös toinen "asetelma" on hakenut paikkansa musahuoneessa:


*huoh* Niitä listoja odotellessa siis. Turhautuneisuuden huipentuma tämän kaiken keskellä on kuitenkin se, kun keskellä elämäntaparemonttia (jossa sokerit ja hiilarit on vedetty lähestulkoon nollaan) selailee joululahjaksi saatuja herkkukirjoja. Masokisti.



Itsekidutusterveisin (kohta hirveän paljon hoikempi ja toivottavasti myös terveempi) Eija

3 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

Tää oli hauska postaus, joskus annos itseironiaa ja sarkasmia tekee hyvää! :D Vaikka tiedetään, mitä tarvikkeiden/matskujen/työmiesten odottelu tarkoittaa. Ja hei, tuo pönttöuunin väri näyttää tosiaankin ihan toiselta nyt, ettei sen takia ois lukijaa tarvinnu menettää! :D

Syvältä.Sanna. kirjoitti...

Hei, pönttöuunihan näyttää nyt uuden kerroksen jälkeen hyvältä :)

Eija/Tässätalossa kirjoitti...

Kiitokset Kirsikka ja Sanna! Mää edelleen elän toivossa, että sitten kun kaikki kamat on tuossa huoneessa paikoillaan niin toi pönttiskin on siellä kuin kotonaan. Jos nyt näin voi sanoa :D Ja onneksi toi Helmi ei oo kovin kallis maali, litra riitti reilusti kolmeen maalikerrokseen. Niin siis jos joutuu uudelleen maalaamaan. Hope not.