Ja tottakai siinä lopulta kävi niin, että KAIKKI suunnitelmat vesittyi meidän liian isoon ruokapöytään! Ja siitä en kyllä ihan heti ole valmis luopumaan...
(Kuningas)ajatuksena oli siirtää keittiön viereisestä ruokasalista (joka oikeasti on ihan pieni kamari, toim.huom.) ruokapöytä olohuoneen takaosaan (joka ennen oli ihan pieni kamari), jossa ruokailijat voisivat sitten leppoisasti seurustella olohuoneessa istuvien kanssa samalla kun ruokailisi. (No ketähän meillä istuu olkkarissa silloin kun meillä syödään? Ei ketään. Eli pa#%a idea senkin puolesta.) Ruokasaliin voitaisiin sitten rempata vieras/musa/työhuone, jolloin yläkerran vastaava huone saataisiin Poikasen käyttöön. Mutta mutta, ruokaryhmä on siis liian iso olkkariin, joten nyt kaikki suunnitelmat seisoo. Mun ajatukset on ihan lukossa.
Ja avainkin on nakattu ties minne.
Pöh. Kaiken (huom! todellakin kaiken...) ratkaisisi pienempi ruokaryhmä, mutta kyllähän meillä pitää olla kahdeksan hengen ranskalainen ruokaryhmä, jotta me kaikki KOLME mahdutaan yhtäaikaa syömään. Ja saattaahan meillä sitäpaitsi Jouluna olla Mummokin ruokapöydässä... Hah. Kaiken lisäksi Tommi sanoi, että ruokasalin kulmakaappi jokatapauksessa lähtee.
Over my dead body. Se on rakkauvella raijattu huutokaupasta Sointulaan ja se ei ole lähdössä minnekään. Hassu tuo mun mies!
No mutta, kertokaapas nyt sitten mulle, kuinka tyhmä olen. Ei kun ei tarvii, tiedän jo. Lisään vaan vähän puita pönttikseen ja käperryn sohvannurkkaan miettimään tätä asiaa vähän lisää :)
Rentouttavaa viikonloppua toivotellen
Eija Epätoivo (taas kerran)
P.s. Oikeastihan mun asiat on aikastalailla hyvin, kun harmaita hiuksia aiheuttaa vaan yksi pieni (liian iso) ruokaryhmä. I know.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti