Kuistilla

Oih ja voih mitä kelejä luontoäiti on meille taas järjestänyt! Tänään on vähän pilvisempää, mutta pari päivää aurinko valaisi ihanasti syksyn masentamaa maisemaa (ja mieltä). Sen myötä oli suorastaan pakko ottaa pari kuvaa yöpakkasen kuuramalta kuistilta. Tommi kiinnitti muutama viikko sitten paikoilleen meidän mummolan porstuan vanhan ikkunan koristeeksi.

Callunat ja havut köllöttelevät tyytyväisenä mummolan kaapista löytyneessä Arabian vadissa. Vati on sisäpuolelta jo niin krakeloitunut ja pinttynyt, että se ei enää sovi ruoanlaittopuuhiin. Tähän tehtävään se sopii vallan mainiosti.

Täytyy yrittää kuvata viikonloppuna olohuoneen uutta järjestystä, sikäli mikäli aurinko vaan näyttäytyy. Muuten on ihan turha toivoa, että kuvista saisi mitään selvää. Haaveissa olisi uusi kamera, jolla voisi saada vähän parempia kuvia huonommassakin valaistuksessa. Vai onkohan se vaan taidosta kiinni...??!?

Mikä on kun ei taidot riitä -terveisin

Purppura

Tähtilampun alla

Jee, valkoista höttöä sataa! Se tarkoittaa tietenkin sitä, että tuli heti hirveä hinku laittaa vähän jouluvaloja esille. Äitimuori toi eilen tullessaan yökylään jonkun joululehden, josta pisti heti silmään vanhan lampunvarjostimen tuunaus joulukäyttöön. Ja kaikeksi onneksi varastossa sattui olemaan kesällä mökkikylänraitin roskiskatoksesta dyykkaamani lampunvarjostin. Eikä siinä vielä kaikki: jouluvalolaatikosta löytyi täysin uudet tähtivalot, jotka olen ilmeisesti jonain älyn kirkkaana hetkenä ostanut viime tammialesta. Soppaan vielä lisäksi joskusmuinoin kirppikseltä ostamaani kullertavaa (oma termi, ei siis ihan täysin kultaista) kangasnauhaa ja kas tässähän tämä pläjäys nyt sitten on:

Kuvien ottamisen jälkeen päädyin siirtämään tähtilampun alakertaan, jossa se ei ole ollenkaan niin kivassa ympäristössä kuin yläkerran makuuhuoneessa, mutta onpahan näkysällä paremmin. Valaisee ihan mukavasti. Ja siis periaatteessahan tämä oli ilmainen, kun kaikki värkit oli valmiina. Eiks jeah? :D

Täytyy viikonloppuna vissiin viritellä loputkin jouluvalot paikoilleen. Katsotaan nyt kuitenkin ensin muuttuuko niiden normipaikat, kun huomenna meidän olohuoneen nurkasta lähtee yksi kaappi uuteen kotiin ja sehän taas tarkoittaa tietenkin sitä, että muutkin huonekalut joutuvat siirtymään pois paikoiltaan.

Valkeaa unelmaviikonloppua toivotellen

Purppura

Lupaus keväästä

Pakko heti alkuun todeta, että hupsistakeikkaa kun tulikin taas pitkä bloggaustauko. Kaiken muun hulabaloon ohessa meillä on jälleen sairastettu influenssaa ihan urakalla ja kuuri on päällä tälläkin hetkellä. Kummasti se vaan vie kaikki vähäisetkin voimat, mokoma räkätauti!

Onneksi armas puolisoni ehti parisen viikkoa sitten piristää mieltäni syksyn harmauden keskellä tuomalla kevään meidän keittiöön.

Kerroinkin jo aiemmin haluavani vähän väriä keittiöön ja eräältä uudelta tuttavuudelta sainkin sitten idean maalata ikkunaseinä jollain iloisella värillä. Päädyin hitusen pastelliseen keväänvihreään, joka valitettavasti on ihan mahdoton näköjään kuvata meikäläisen kameralla/taidoilla/tänä vuodenaikana. Sävy on Tikkurilan Kaunis koti-värilastusta "Herkkä haaveilija", josta kerrotaan näin: Rakastat puuteroituja pastellisävyjä, huoletonta huvilatunnelmaa, muistojen kultaamaa kartanotyyliä ja kodikasta yhdessäoloa. Arki on sekä kaukana että kauniisti läsnä tunnelmassa, jota kukat, kynttilät, pikkuesineet ja tekstiilit huokuvat. 

Valittuani kyseisen vihreän sävyn, huomasin että värilastussa sen rinnalla oli valkoisen ja harmaan sävyjä. Eli mielestäni ihan nappivalinta meidän valkoharmaaseen keittiöön :) Mintunvihreä olisi kai ollut trendikkäämpi valinta, mutta tämä väri sopii mulle paremmin, varsinkin kun en ole kova trendien perässä menijä (ainakaan tietoisesti, kröhöm).
 

Mieleistä liesituuletinta, tai lähinnä -kupua ei tuntunut löytyvän mistään, joten puoliksi pakotin Tommin rakentamaan mulle kupusen. Ja hyvä siitä tuli, vai mitä tuumaatte? Tarvikkeet maksoivat reilun kympin :D Paitsi tietysti itse liesituuletin oli vähän kalliimpi. Maalistakin joutui pulittamaan vähän enemmän, mutta sitä otettiinkin sitten kolmen litran pönttö, koska samalla valkoisen sävyllä olisi tarkoitus maalata myös keittiön peiliovet. Joskus. Kun jaksaa ja ehtii. Oviin on tulossa näillä näkymin myös tuota seinään käytettyä vihreää ja ehkäpä häivähdys vaaleanpunaistakin... No mutta, liesikupu tuntuu huutavan ylleen jotain kivaa kranssia, eikös vaan? Tällä hetkellä reunusta koristaa paremman puutteessa viime kesäiseltä rompetorilta ostamani ihanan violetti Illinois´n osavaltion rekisterikilpi vuodelta -64 sekä jokunen vuosi sitten Indiskasta hankkimani Mariskoolia matkivat munakupit. Vai pitääkö naukua Tommia tekemään uusi reunalista, jonka päälle mahtuisivat Kivi-tuikut???

Kesällä alennuksilta tilaamani turkoosiraitaiset matot tuovat myös vähän väriä ja valoa keittiöön. Tosin ne ovat tällä hetkellä enimmäkseen kurtussa Poikasen suorittaessa ahkerasti ryömimisharjoituksiaan (Poikasen eno tosin kutsuu etenemistä raahautumiseksi, hmm). Mattojen kanssa samassa tilauksessa saapuneet verhot taitaa jäädä ripustettaviksi ensi keväänä. Ei vaan oo ehtiny :)

Tällaista tällä erää. Nyt taas nenän niistoon, oman ja Poikasen. Toivottavasti te muut olette säilyneet terveinä!

Pärskisterveisin

Purppura