(Teekupponen haettu käteen!)
Äitimuori oli kesällä kaappeja siivotessaan törmännyt pariin paperinpalaan ja lahjoitti ne ystävällisesti minulle. Toinen paperi on isoisoisäni kansakoulun päästö-todistus vuodelta 1896 ja toinen Eläkekirja eli ns. syytinkisopimus, jossa sopijaosapuolina ovat isoisoisovanhempani sekä isoisovanhempani. Taas aukeni pieni pala oman suvun historiaa jotenkin konkreettisemmaksi näiden papereiden myötä!
Isoisoisäni Johan Emil eli Eemeli on päästö-todistuksen mukaan käynyt Kimingin kylän kansakoulua 13-vuotiaana yhden lukukauden verran ja on siten suorittanut koulun oppimäärän täydellisesti. Kouluajallaan hän on osoittanut hyvää (10) käytöstä ja tyydyttävää (7) huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta. Oppiaineina on ollut Uskon-oppia, Äidinkieltä, Maantiedettä, Laskentoa, Muoto-oppia sekä pintain ja kappalten mittaamista, Luonnontieteitä, Piirustusta, Kaunokirjoitusta, Laulua, Voimistelua ja Käsitöitä.
Isoisoisoäitini Leena ei ole osannut kirjoittaa, sillä hänen allekirjoituksenaan on vain puumerkki X.
Kyllä ovat ajat tuosta muuttuneet! Harva hoitaa enää vanhempansa hautaan saakka samassa huushollissa. Ja kouluakin käydään nykyään vähän enemmän kuin yhden lukukauden verran.
Kuvassa on Kansakoulun päästö-todistuksen itselleen hankkinut isoisoisäni Eemeli ja isoisoäitini Hilma. Tämä kuva on ilmeisesti otettu Ameriikassa, jossa pari käsittääkseni kihlautui. Tarkkaa tietoa kuvanottamisajankohdasta ei ole, mutta Eläkekirja on allekirjoitettu vuonna 1921, joten sitä ennen isoisovanhempani ovat maailmalta palanneet. Mummoni on syntynyt vuonna 1922. Kuvassa hämärästi näkyvä kivellinen kihlasormus on onnekseni periytynyt minulle. Sain sen rippilahjaksi, kuten äitini ennen minua. Jos meille ei tule enää tyttövauvaa, olen luvannut sormuksen veljentyttärelleni hänen rippilahjakseen. Pieni perintösormus, jonka rahallinen arvo ei ole kummoinen, mutta jälleen kerran tunnearvo on valtaisa :)
Nyt lähden lisäämään vähän pökköä pesään ja saatanpa napata kainalooni sohvalle yhden kierivän Poikasen tuosta lattialta.
Kuulasta syysviikonloppua kaikille
toivottaa Purppura
P.s. SatunNainen, tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin :)
8 kommenttia:
Voi mitä aarteita...:)
Niinpä, Irmastiina :) Aarteita ne ovat minulle!
Nämä ovat jotenkin hellyyttäviä ja toisaalta kertovat, miten karua elämä on ollut. Tiedän, että omalla mummullani oli "syytinki" kotitalooni, jonka isäni häneltä osti, tosin vain yläkerran huoneiden muodossa, mutta tietääkseni siitä ei ole paperia.
Karua tosiaankin, olen nimittäin kuullut tarinoita syytinkiläisistä, joita on lopulta pidetty käytännössä katsoen nälässä oman kattonsa alla :-(
Voi, minultakin löytyy vanhoja todistuksia sekä kirjeitä. Kun ehtisi ne joskus käyttää kehystämöllä ja laittaa esille jonnekin..Pappa aina vitsaili, että hänelläpä isoin nro todistuksessa oli aina 12. Noh, sattui olemaan syntymäpäivän vuoksi...
Voi sun pappaa :-) Sähän voisit joskus laittaa puodin näyteikkunaan sen todistukset niinku rekvisiitaks, tykkäisköhän hän? :-D
Itsekkin törmäsin äidin veljen tykönä vanhoihin kauppakirjoihin heidän isänsä ajoilta. Piti parit lappuset ottaa talteen tuon kirjoituksen takia ja muistoksi muutenkin. Sekä pappan koulutodistuskin löytyi, mutta ompas nuo sinun paperit kyllä vanhoja :o
Vanhoja ovat, ja koko ajan vanhemmiksi käyvät :-) Kannattaa sinunkin säilyttää löytämäsi vanhat paperit, seuraava sukupolvi kiittää... Tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin pitsireuna!
Lähetä kommentti