Naputtelupaikka

No sainpas Pikkuhyypiön vihdoin nukahtamaan tuohon lattialle! Siinä se tuhisee pienen pojan unia vanhan täkin päällä, uniriepu kainalossa. On se ihana, on se. Niin ihana, että taidan luopua Pikkuhyypiö -määritelmästä ja siirtyä käyttämään nimitystä Poikanen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja Pikkuhyypiötäkin on kyllä käytetty ihan kaikella rakkaudella! Itse käyttäisin mieluusti Pentua, sillä sana tuo minulle mieleen pörröisen kissan- tai koiranpennun, mutta se on kuulemma halventava nimitys!?! Ei saa verrata ihmispentua eläimeen... Ja pöh, sanon minä.

Syysflunssaa meinaa pukata, sekä Poikaselle että minulle. Viikonloppuna jo jätettiin vauvauintikin väliin, sillä eihän kipeänä saa urheilla. Tosin Poikasen jalkatyöskentely altaassa on ollut melkoisen kaukana urheilusuorituksesta, mutta kyllä se vaan on kovaa vauhtia kehittymässä nutipäästä polskivaksi sammakonpoikaseksi! No, koska emme päässeet kehittymään altaassa, kehitti Poikanen sitten viikonlopun päätteeksi itselleen ensimmäisen hampaan alun. Sitä ollaan nyt sitten koitettu hoitaa ja harjata. Kova urakka :)

Mietin mitä teille esittelisin tänään. Harmittaa kun täällä alakerrassa on niin kertakaikkisen sotkuista ja keskeneräistä (ilmeisesti aina ja ikuisesti), että laajempaa kuvakulmaa on ihan mahdoton esittää. Siispä tarjoilen tämänhetkisen ajantappopaikkani eli tässä sitä tulee istuskeltua silloin tällöin Poikasen päiväunien aikaan.
 

Kyseessä on meidän tietokone"nurkka" ilman nurkkaa. Tai onhan se tavallaan nurkassa tuossa kaapin vieressä pönöttäessään, mutta pöydän sijainti on kylläkin keskellä huonetta. Pöytä on tämän kotipaikkakuntamme edesmenneen Työväenopiston vanha pulpetti, jonka naapurin puuseppä on aikanaan pelastanut talosta ja kunnostanut tällaiseksi. Jälleen kerran allekirjoittaneen puumerkit löytyivät yhdestä pulpetista, mutta nyt en muista oliko kyseessä juuri tämä yksilö. Naureskeltiin kyllä asialle puusepän kanssa, kun pöytiä syynättiin ennen entisöintiä. Yläasteaikana meidän käsityötunteja nimittäin pidettiin Työväenopistolla ja näköjään oli vielä siinä vaiheessa pitänyt piirtäjän lahjojaan harjoittaa -tosin vähän kysenalaiseen paikkaan. Hmm. Voin kyllä vannoa, että nykyään ei ole tapana piirustaa/kirjoitella kalusteisiin!

Kuva meidän työpöydästä varmasti naurattaa tuttuja, jotka tätäkin blogia käyvät joskus lueksimassa. Yleensä pöytä on nimittäin täynnä tavaraa ja maksamattomia laskuja ajelehtii pitkin pöytää, mutta pakkohan se oli vähän siistiä ennen kuvan ottoa. Joo, ja pölytkin pyyhin. Seuraavan kerran varmaan ensi vuoden puolella!

Näkymä ikkunasta avautuu kadulle ja sen yli naapurin pihaan. Tällä hetkellä naapuritalossa ei ole asukkaita eli näkymät ovat melko rauhalliset satunnaisia koirankusettajia lukuunottamatta. Talon edessä kasvaa syreeniä ja nyt siihen on kuin huomaamatta pesiytynyt myös pari vaahteraa, jotka täytyy varmaankin katkoa ennen kuin ne kasvavat niin isoiksi että peittävät koko näkymän.

Viikonloppuna tässä meidän kulmilla oli muuten pienimuotoinen rompetori, jota käväistiin äitimuorin kanssa katsomassa. Ei tehty mitään löytöjä, mutta mukavahan se oli taas vanhaa tilpehööriä katsastaa. Kirppikseltä sen sijaan nappasin mukaan nämä:

Eli vanhoja leivosvuokia ja kristalleja, bling bling! Askartelua siis vähän luvassa. Sitten jossain vaiheessa. Joskus. Toivottavasti vielä tämän vuoden puolella... Poikanen nimittäin kierii ympäri huushollia siihen malliin, että koko ajan pitää olla kärppänä katsomassa mitä kaveri touhuaa. Tänään on Poikanen saanut lähdöt pari kertaa tuhkaämpäriä ravistelemasta ja sukka/villalankalootaa hipeltämästä. Pitää vissiin alkaa siirtelemään tavaroita pois Poikasen tieltä!

Terkuin

tavaroidensiirtelyvastaava Purppura