torstai 4. heinäkuuta 2013

Aloittamisen vaikeus

Mistä alkaisin...

No jospa siitä varsinaisesta asiasta eli remontoinnista. Tämän blogihiljaisuuden aikana ei ole tapahtunut ihan mahdottoman paljon rempparintamalla, mutta jotain sentään kuitenkin. Eteinen on tuunattu uuteen uskoon ja kyökki valmistui sopivasti ennen viime Joulua. Voin kertoa, että rakkaalla puolisollani ei ollut helpoin mahdollinen urakka keittiötä rakentaessa, sillä meikäläinen oli viimeisillään (ja erittäin vahvasti) raskaana ja mielialat heittelehtivät laidasta laitaan. Itkin suurinpiirtein joka kerta kun jokin osio keittiössä valmistui, enkä suinkaan ilosta. Meidän keittiö saikin multa nimen Kompromissikeittiö :) Näin jälkikäteen ajateltuna (ja suurimman hormonimyrskyn laannuttua) saatoin ehkä hiukkasen ylireagoida joidenkin asioiden kohdalla, mutta edelleen olen sitä mieltä, että jouduin taipumaan liian moneen kompromissiin keittiön materiaalien kohdalla. Ja suurimmaksi osaksi tietenkin rahan takia. Toki kivannäköistä voi saada edullisestikin, mutta mun luovuus ei vaan riittänyt siihen tällä erää. Tai ei meidän uudessa keittiössä nyt ihan kamalankaan näköistä ole, mutta ymmärrätte ehkä mun pointin.

Kuvia aiheesta esittelen tuonnempana, jahka ehdin siivoamaan keittön edes jonkinlaiseen kuvauskuntoon. Tällä hetkellä siellä näyttää kuin räjähdyksen jäljiltä, kun innostuin eilen tehtailemaan soseita tuolle meidän jälkikasvulle eikä voimat (tai lähinnä kiinnostus) enää riittäneet jälkien siivoamiseen. Laskielmien mukaan eväät riittävät seuraavaksi kymmeneksi päiväksi eli nyt jää päivisin aikaa ruoanlaitolta sitten johonkin tärkeämpään - vaikkapa blogin päivittämiseen, kjäh kjäh :D

... ja mihin päättäisin...

No vaikka siihen, että olispas kiva päästä mattopyykille. Melkein pystyn haistamaan mäntysuovan ja järviveden nenässäni, mutta en ihan. Tuon meidän pikkuhyypiön kanssa on turha haaveilla mattojen pesusta!

Kuva on muuten parin vuoden takaa, nykyään meidän piharakennuksen ovet ovat samanväriset kuin itse talo eli vaaleanpunaiset.

Ja nyt työmaa kutsuukin eli lyhyet iltapäivänokoset on näköjään nautittu ja eikun vaipanvaihtopuuhiin. Tuoksu on varmasti vähän toinen kuin tuossa ylempänä haaveilin...

Nuuh nuuh,

terveisin Purppura


Ei kommentteja: