Sointulan uudet vaatteet

Jeps. Palataanpa taas pitkästä aikaa remontin ääreen. 


Sointula sai siis viime kesän aikana uudet vaatteet eli ulkoverhoilu pistettiin uusiksi ja samalla uusittiin myös rännit. Uudet paneelit iskettiin vanhojen päälle siitä syystä, että jos alkuperäiset laudat olisi poistettu ensin, vanha purueriste olisi lainehtinut ympäri pihamaata. Ulkoa päin ei siis laitettu lisäeristeitä, vaan rakennusmestari eli rakas puolisoni lisäeristää sitten tarvittaessa sisäpuolelta sitä mukaa kun huoneita remontoidaan. Ja tästä lähdettiin liikkeelle:

Alunperinhän meillä oli kaksi sisäänkäyntiä: toinen ylä- ja toinen alakertaan. Aiemmin oli vaihdettu uusi ulko-ovi vanhan oranssinruskean kammotuksen tilalle. Nyt toisen oven tilalle laitettiin naapurilta saatu pieni vanha ikkuna pokineen. Näin saatiin myös tulevaan eteiseen hitusen lisää luonnonvaloa.

Sitten vähän koolausta ja uutta paneelia pintaan. Vaaleanpunainenhan siitä sitten lopulta tuli :) Puutavara saatiin pohjamaalattuna oikeaan sävyyn, mikä helpotti huomattavasti urakkaa. Aika huimia hintaeroja muuten tuli kun pyydettiin tarjouksia eri tahoilta. Ja mikä parasta, Tommi laski kulutuksen niin tarkkaan, että neljä täyspitkää paneelia jäi yli. Eli ei hirveästi hukkamenekkiä! 


Sitä mukaa kun seinä toisensa jälkeen valmistui, maalattiin paneelit vielä toiseen kertaan ja saatiin naulankannatkin peitettyä. Minä maalasin tietysti ainoastaan maan tasalla. Kertalleen nousin telineille ja Tommi joutui nostamaan mut sieltä pois hirveän huudon säestyksellä. Korkeat paikat eivät todellakaan ole mun juttu. Ja korkeaksi paikaksihan lasketaan kaikki puolta metriä korkeammat, päätä huimaavat paikat.


Ulkoverhouksen lisäksi tarvitsimme kuistin, jotta vesi/lumi ei sataisi suoraan niskaan ulos tultaessa. Päädyimme avokuistiin, sillä halusimme säilyttää alkuperäiset betoniportaat, jotka ovat meidän mielestämme hienot. Ja eihän sitä vielä tiedä muuttuuko kuisti tulevaisuudessa vähän umpinaisemmaksi... Tässä joka tapauksessa puolivalmis tulos:

Ja sitten sama valmiina:








































Ja edestä päin näyttää tältä:

Moni on sanonut, että kuisti näyttää siltä kuin se olisi aina ollut paikoillaan. Tässä kuvassa kuisti näyttää olevan vähän "toispuoleinen", mutta todellisuudessa se on täysin keskellä taloa ja symmetrisessä suhteessa yläkerran ikkunaan. Tummanharmaa kattopelti tuo mun mielestä ryhdikkään vaikutelman muuten niin hempeän väriseen taloon. Tarkoitus olisi maalauttaa Sointulan punainen kattopelti saman väriseksi, ehkäpä jo tulevana kesänä.


Uusi väritys on ollut myös useiden ystäviemme ja ohi tallustavien ihmisten mieleen. Tosin eräs 5-vuotias miehen alku ihmetteli miten Tommi voi asua "noin tytön värisessä talossa" :) Ihan hyvin Tommi on pärjännyt, voin vakuuttaa. Siis jos joku teistäkin sitä epäilee!


Mitäs tuumaatte? Itse pidän lopputuloksesta kovasti. Tuo vaaleanpunainen värisävy on vaan vähän hankala kuvattava näköjään, mutta kai noista kuvista nyt jonkilaisen käsityksen muutoksesta saa. Muutos oli loppujen lopuksi aika pieni, joten talo tuntuu sointuvan ympäristöönsä ihan hyvin eikä pomppaa häiritsevän räikeänä silmille.

Kevättä (ja kommenttejanne) odotellen

Purppura

Huhuu!?!

Huhuu!?! Onko siellä ketään?


Kevät tulee taas (tosin tällä hetkellä ikkunasta katsottuna maisema on perin harmaa ja räntää vihmoo taivaan täydeltä) ja sormet syyhyävät päästä kirjoittamaan ja laittamaan kuvia tänne. Siitä on jo melkein vuosi kun viimeksi tänne kirjoitin, ja remontti on päässyt pikkuisen etenemään sinä aikana. Paino sanalla pikkuisen, ei nimittäin ihan mahdottoman paljon :)


Taukoa blogin kirjoittamisessa tuli pidettyä paristakin eri syystä. Toinen syy on fyysinen ja toinen hitusen psyykkisempi. Eli kiitos viime keväisen ahkeran puutarhanhoidon, selkä on vihoitellut pitkin vuotta sen verran, että koneella istuminen viittä minuuttia pidempään on ollut yhtä tuskaa. Ja sitten se vielä painavampi syy: pidimme remontissa taukoa viime keväänä, ja huomasin enenevissä määrin esitteleväni lukijoilleni lähinnä suorittamiani ostoksia. Ok, ostaminen on kivaa (sitä voisi mun mielestä hyvinkin käyttää terapiamuotona, toim. huom.) ja puolustelen omia osteluitani sillä, että suurin osa tavaroista on kierrätyskamaa, mutta ei se ostelu silti saa olla elämän tarkoitus. Ja sellainen olo mulle tuli kun lueksin omia kirjoituksiani, että siinä se porvarinperkele haalii taas lisää turhaa tavaraa itselleen vaikka maailmassa on niin paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään. 


No hei, ihan oikeasti elelen lähestulkoon köyhyysrajalla, joten tuo porvarinperkele on ehkä vähän liioittelua, mutta silti, sellainen olo mulle tuli. Kun me kerran omistetaan tämä talo ja nämä huoneet. Tai no siis, pankki omistaa. Ja kun remonttirintamaltakaan ei ollut juuri mitään kerrottavaa, niin into kirjoittaa hiipui pikkuhiljaa.


Mutta nyt on jo pidemmän aikaa tuntunut siltä, että olisi mukavaa taas jakaa remonttia muiden kanssa. Kertoa ja kuvittaa sitä, mitä meidän Sointulassa on tapahtunut vuoden aikana. Niin, ja ehkä esitellä vähän jotain TARPEELLISIA hankintojakin...


Ihan näinä päivinä siis, Purppura on täällä taas. Olisi kiva, jos vanhat lukijat löytäisi takaisin tähän taloon ja näihin huoneisiin!